Syyrian sota lopuillaan, rintamatilanne 08.08.

Sekä Damaskoksen hallitus että kurdit ovat jo ehtineet ilmoittaa ”islamilaisen valtion” (ISIS, ISIL) tulleen eliminoiduksi hallitsemallaan rintamaosuudella, mutta nämä sinnittelivät yhä jossain pöpelikössä: Itäisen Syyrian aavikolla ja eristetyssä taskussa etelässä. Strategista merkitystä näillä jäännöksillä ei ole, eikä ”ISIS” enää ole uhka muille toimijoille.

Bashar al Assadin hallinnon takaajavaltioiden, Venäjän, Iranin ja Turkin välistä sopimusta hyödyntäen Turkki on ottanut kontrolliinsa laajan osan Pohjois-Syyriaa, ja stormannut kurdit useista kaupungeista, mm. Afrinista, josta käydyt veriset taistelut ja niitä seuranneet turkkilaisten etniset toimenpiteet herättivät rauhattomuutta myös Suomessa asuvien kurdien keskuudessa.

Nähtäväksi jää, kuinka kauan al Assad sietää Turkin sotilaallista läsnäoloa Syyrian alueella. Turkin intressi on ollut estää kurdijohtoisen valtiomuodostelman ilmaantumisen etelärajalleen, ja kurdien itsehallinnolliset tasavallat joutuivatkin Turkin toimenpiteiden kohteiksi. Onko Turkilla muutakin mielessä, selviää pian.

Al Assadin kontrolloima alue (kartassa punaisella) on todellisuudessa suurelta osin libanonilaisen shia-islamistisen miliisin, Hezbollahin, ja Iranin vallankumouskaartin valvonnassa. Näillä voimilla on aivan varmasti omia intressejään, joista ainakaan Israel ei pidä.

Kun Pohjois-Irakissa ISIS-jihadistit karkoitettiin kurdien toimesta, USA:n tukema Irakin armeija seurasi perässä, ja karkoitti kurdit. Kurdikomentajat varoittivatkin tuolloin, että on muodostumassa shia-islamistien vyöhyke Iranista Pohjois-Irakin kautta Hezbollahin hallitsemalle alueelle Syyriaan, -ulottuen Golanille asti. ”Miksi käydään sota (sunni)islamistisen ISIS:n karkoittamiseksi, ja lahjoitetaan alueeet shia-islamisteille?”, kysyivät kurdit. Tällöin, syksyllä 2017, länsimaat valitsivat Bagdadin hallituksen tukemisen, ja torjuivat kurdien itsenäisyyspyrkimykset.

Huoli Iranin kontrolloiman shia-vyöhykkeen ilmaantumisesta tunnettiin myös Tel Avivissa.  Israelin diplomatian pääkohde keväällä 2018 olikin Damaskoksen ja Venäjän taivuttaminen pois Iranin pyrkimysten tukemisesta. Samoihin aikoihin, kun Benjamin Netanjahu neuvotteli Putinin kanssa Moskovassa, IDF pommitti Hezbollahin ja Iranin ohjusvarikkoja yms. Syyriassa. Moskovalle ja Tel Aviville näkyykin muodostuneen konsensus: Iranin johtamat voimat pidetään kaukana Israelin rajoista, ja Israel pidättäytyy toimimasta al Assadin dynastian valtaa vastaan.

Syyrian vuoden 2011 levottomuuksista alkanut al Assadin perhedynastian vastainen kapina loi ”Syyrian Demokraattiset Voimat”, joka yleensä mainitaan ”USA:n tukemana”. Jihadistien poistuessa pikkuhiljaa näyttämöltä, al Assad voi kiinnittää huomionsa po. sekulaareihin vastustajiinsa. Nähtäväksi jää, tuhotaanko heidät kokonaan, vai tehdäänkö jokin kompromissi.

USA ja länsi menivät aikoinaan Afganistanissa al Qaedan ansaan: USA houkulteltiin sotaan talebaaneja vastaan maaperälle, jossa sotaa ei voida voittaa ylivoimaisella teknologialla. Talebaanien mullah Omar uhrattiin joukkoineen USA:n poliittisen ja sotilaallisen voiman kuluttamiseksi, ja Pakistanin saattamiseksi epävakaaseen tilaan. ”Voitollisen” sodan tuloksena USA on edelleen kiinni Afganistanissa -kuten Suomikin- ja Pakistanin Waziristan on al Qaedan käsissä ilman että Pakistanin armeija pystyy tai aikoo puuttua asiaan.

”Saada aikaan rauha Afganistaniin” oli lännelle huonoin mahdollinen sodan päämäärä, -etenkin kun siellä ei ole ollut rauhaa satoihin vuosiin. Syyrian nyt päättymäisillään olevan sodan vaihe on luonut Lähi-Itään tilanteen, jossa on em. Afganistanin katastrofin ominaisuuksia. Lännen lisäksi siellä ovat mukana myös Venäjä ja Kiina.

Syyrian näyttämöltä poistuva ”islamilainen valtio” (ISIS) on siirtänyt operatiivista johtoaan muualle, mm. Pohjoismaihin, viimeistään v.2016, ja uhoaa soluttaneensa tuhansia taistelijoita Eurooppaan. Monien arvioiden mukaan islamistien päävoimaksi on muodostumassa al Nusran rintama. Silläkin on toimintaa Suomessa.

Syyrian sotku voi selvitä, jos sekulaareja osapuolia tyydyttävä ratkaisu löytyy. Konflikti voi myös jatkua ISIS:n vastaisen vaiheen voittajien välillä. Pahimmassa tapauksessa suurvallat rämpivät siellä vielä pitkään, minkä vaikutukset kansainväliseen politiikkaan eivät ole positiivisia. 

  • Syrian government forces: Al Assadille uskolliset joukot, Syyrian Armeija.
  • ISIL: ”Islamilainen valtio”, ISIS.
  • Kurdish forces: Kurdien YPG ja ”demokraattiset voimat”.
  • Rebel forces: Assadia vastustavat kapinalliset, SDF ja eri ryhmiä.
  • Turkish and rebel forces: Turkin armeijaa, eri syyrialaisia ryhmiä. Kurdit ajettu pois.
  • Occupied territory: Israelin rajasodassa Syyrialta ottama alue, aselepolinja.

Al Jazeera 08.08.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top