Ranska: Lauantain mellakoissa yli sata pidätettyä ja 50 loukkaantunutta

Pariisin ja Toulousen eilisillä mielenosoituksilla, joissa loukkaantui 65 henkilöä ja pidätettiin enemmän kuin sata mielenosoittajaa, on poliittinen viesti kerrottavana Euroopan, myös Suomen päättäjille. Eri asia, osataanko viesti lukea.

Ranskan kolmannen mielenilmaisujen viikonlopun saldo on 170-300 pidätettyä ja 65-110 loukkaantunutta, joista ainakin 47 oli poliiseja. Viranomaiset puhuvat rauhanomaisten mielenosoittajien ja ”väkivaltaisten mellakoitsijoiden” sekoittumisesta, ja selittävät jälkimmäisten olevan sekä äärioikeistolaisia että äärivasemmistolaisia. Väite voi jopa pitää paikkansa: Silloin poliittinen manipulaatio tyytymättömien kansalaisten eristämiseksi toisistaan, vasemmisto kontra oikeisto -vastakkaisuudella, on epäonnistunut.

Kun tyytymättömyyden syy on hallitusten politiikka, joka on nostanut elinkustannuksia Ranskassa, kuten muuten Suomessakin, eikä suinkaan eri poliittisille laidoille orientoituvien ihmisten väliset mielipide-erot, on luontevaa että ranskalaiset yhdistävät jossakin vaiheessa voimansa sitä politiikkaa vastaan, joka on kurjistanut heidän elintasoaan ja arkipäiväänsä.

Poliisin yritys rajoittaa mielenosoittajien liikkumista Pariisissa tuotti tilanteen, jossa ”keltaiset liivit” ottivat haltuunsa Ranskan keskeisen symbolin, Riemukaaren. Tylynpää nolausta Macronin vasta vuoden verran istunut hallitus ei olisi voinut hankkia itselleen. 50 vuotta sitten ikääntynyt ja omaan erinomaisuuteensa uskova presidentti Charles de Gaulle antoi myös tilanteen kehittyä ääripisteeseen.

Silloin kapinan kärkenä olivat yliopistojen ja lukioiden opiskelijat, jotka olivat yllätyksekseen saaneet havaita, että maailma oli muuttunut heidän ympärillään silläaikaa kun he pänttäsivät kurssikirjojaan: Lukemalla vuosia yliopistossa, ja pinnistämällä hyviä arvosanoja ei enää pääse hyvään virkaan. Niitä riittää vain valituille, -etuoikeutetuille. Opiskelijat olivat siis saaneet huomata proletarisoituneensa jo ennen valmistumistaan.

Ranskassa oli keväällä 1968 suuria joukkoja koulutettua väkeä, jolle hyviinkin oppilaitoksiin pääseminen oli antanut itsevarmuutta, ja joka arkipäivänsä ja tulevaisuudennäkymiensä puristavassa otteessa oli pakotettu katsomaan peiliin: ”Olen työläinen, en herra.” Vasemmistopuolueilla ja ay-liikkeellä ei ollut mitään otetta tähän uuteen proletariaattiin: He loivat omat vasemmistoryhmänsä omissa keskustelukerhoissaan, ja omien ajatuksiensa pohjalta. Niinpä heitä ei pidätellyt kukaan, -ennenkuin he kohtasivat barrikaadeilla maaseudulta tuodut raa’at santarmit, jotka luulivat olevansa huligaaneja ja kommunisteja vastassa.

Vahvin vasemmistopuolue, kommunistit, pelästyi kapinaa, ja sen ”äärivasemmistolaisuutta”. Vaikka kommunistipuolue julisti kapinan ”tueksi” yleislakon, sen tarkoitus oli pitää työläiskannattajansa lakkoilemassa, poissa kaduilta missä opiskelijat ja santarmit ottivat mittaa toisistaan verissäpäin.

Tilanteen tiukimmassa vaiheessa de Gaulle lensi Saksassa olevien ranskalaisjoukkojen luokse, mutta meille ei kerrota mitä hän siellä oli valmistelemassa. Sisäpoliittisen kriisin ollessa päällä ei yleensä tehdä kohteliaisuusvierailuja, vaan ollaan jollakin asialla. Panssarivaunujen käyttötarkoituksesta poliittisessa kriisissä sai Eurooppa näytteen saman vuoden elokuun 21. päivänä, Prahassa. Pariisissa ei nähty samaa.

No, nyt ollaan vuodessa 2018 ja samoilla paikoilla lauletaan Ranskan kansallislaulua, ja poltetaan poliisiautoja. Tänään ei ole enää radikaaleja opiskelijoita, vaan rasvanahkaiset duunarit ovat itse liikkeellä. Vallankumous-utopioiden sijasta puhutaan polttoaineiden hinnasta ja veroista. Siksi tämä kapina onkin paljon vakavampi asia Ranskalle, -ja Euroopalle sikäli kuin muissakin EU-maissa on harrastettu samaa röyhkeää peliä, kuin Marcon edeltäjineen.

Otettu yhteisestä omaisuudesta, otettu palkansaajilta, nuorilta ja eläkeläisiltä, ja annettu hyödyt näkymättömille kansainvälisille tahoille ja vähän on roiskunut kavereiden firmoille tai jäänyt oman taskun pohjalle. Korjaankin heti: Ei 2000-luvulla ole ”taskuja”. Niitä sanotaan vaikkapa ”vakuutuskuoriksi”.

Yhtäkaikki, se mitä eilen näimme Pariisissa ja Toulousessa, on sitä mitä liian röyhkeät hallitukset ja valtapuoleet keräävät vuosikymmenien ajan, kunnes se vyöryy heidän päälleen.

Mielipidekirjoitus.

Päivitys: Mellakkapoliiseilta sympatiaa palkansaajien taloudellista kurjistumista vastustaville mielenosoittajille:

Ranskan lauantaista kertoi mm. The Telegraph 01.12.2018: Dozens arrested after ’yellow vests’ clash with police in Paris, ja RTE: 110 injured, nearly 300 arrested in Paris ’yellow vest’ protests.

Vastaa

Scroll to top