100 vuotta suomalaista asevelvollisuutta

Henkilöstä riippuen asevelvollisuus on suomalaiselle nuorellemiehelle joko kiusan tai ylpeyden aihe. Monet ”intin” aikana purnanneet kuitenkin alkavat arvostaa kokemustaan myöhemmin, ja antavat arvoa sille että Suomi kouluttaa suurimman osan miespuolista ikäluokkaa, ja ylläpitää valmiuttaa huolehtia turvallisuudesta kotimaisin voimin.

Jo ennen vuosien 1939-44 sotia Suomessa kiinnitettiin huomiota armeijan liikekannallepanoon sotatilannetta varten. Kuten kokemus on osoittanut sitä ennen ja senkin jälkeen, pienelle kansalle on hyvin kohtalokasta, jos armeijan mobilisoiminen sujuu hitaasti. Suomi ja muut pienehkön pinta-alan omaavat maat eivät ennenkään omanneet turvallista selustaa, jossa koota joukot, ja nykyisten kaukovaikutteisten aseiden aikana sota tulee alkaessaan samalla hetkellä koko hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan alueelle.

Ennen sotia keskusteltiin siitäkin, kasvatetaanko rauhan-ajan joukko-osastot sota-ajan vahvuuteen, ensimmäisen mobilisaatioportaan joukkojen suojatessa liikekannallepanoa ja viivyttäessä vihollista rajoilla, vai lähetetäänkö ne koulutuksessa olevine varusmiehineen suoraan vihollista vastaan, ja kootaan liikekannallepanokeskuksissa arkistokansioina olevat yksiköt reserviläisistä. Suomen onneksi valittiin jälkimmäinen vaihtoehto.

Suomen eräs geopoliittinen piirre on, että pääkaupunkimme on samalla rajakaupunki: Se on meren rannalla, ja Neuvostoliiton vielä ollessa olemassa, vain 60km:n päässä potentiaalisen vihollisen hallussaolevasta maaperästä. Siis pääkaupungin puolustamiseksi yllättävän sotilaallisen selkkauksen varalta oli intensiivisiä järjestelyjä.

Asevelvollisuudella on muitakin funktioita, kuin riittävän koulutetun miesreservin saaminen käyttöön tarpeen vaatiessa. Aseeton kansa ei hallitse itseään, sanottiin ennen: Joka maassa on armeija, joko oma tai vieras, -on toinen slogan joka ei ole aikojen saatossa menettänyt totuudellisuuttaan.

Että valtion ja hallituksen viimeisenä auktoriteetin lähteenä oleva sotilaallinen voima on yhtä kuin kansalaiset, on demokratian tae: Asevelvollisuusarmeijaa on huono käyttää kansaa vastaan. Ja toisinpäin: Asevelvollisuutta vastaan puhuvien asenne kansanvaltaan on periaatteessa epäilyksen alainen. Asevelvollisuuden ylläpitäminen on myös mahdotonta ilman maanpuolustustahtoa, josta huolehtiminen on muutakin kuin lippuvartiota sankarihaudoilla. Suomalainen huolehtii isänmaasta, joka huolehtii hänestä.

Siksi nykyaikaisesti ymmärretty maanpuolustushengestä huolehtiminen ulottuu koko yhteiskuntaan: Koulutuksen ja etenemismahdollisuuksien tarjoamiseen kaikille suomalaisille kykyjensä mukaan, talouspolitiikkaan joka antaa ahkerille ja osaaville tien auki vaurastumiseen, heikoista huolehtimiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Kaikilla pitää olla puolustamisen arvoisia asioita, että isänmaa olisi yhteinen.

Maanpuolustustahto on useimmille suomalaisille yhdistävä seikka, ja suomalaiset kunnioittavat menneiden sukupolvien maanpuolustajia, lukuunottamatta pientä räikkö-räähkien joukkoa, joka taisi tässä äskettäin yrittää halventaa sotiemme veteraaneja jollakin valheellisella sepustuksella. Valveutuneisiin kansalaisiin heidän kiinnostavasti ajoitettu disinfonsa ei tokikaan uppoa.

2000-luvulla myös naiset ovat päässeet halutessaan harjaantumaan maanpuolustustaitoihin, ja ovat usein poikia motivoituneempia. Tämä on entistä tärkeämpää tulevaisuuden sodissa, joissa siviilien ja taistelijoiden erolle ei anneta entistä merkitystä, ja vihollisen tavoitteet voivat olla jopa demografiset.

Asevelvollisuuslain 100-vuotispäivänä kenraalimajuri Markku Myllykangas kirjoitti Puolustusvoimien sivulla:

”Itsenäisen Suomen väliaikainen asevelvollisuuslaki annettiin päivälleen 100 vuotta sitten 8.2.1919. Sotilasliittoihin kuulumattomana valtiona varaudumme puolustamaan aluettamme itsenäisesti. Asevelvollisuudella koulutamme riittävät sodan ajan joukot ja tarvittaessa puolustamme koko maata.”, kirjoittaa Maavoimien esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Markku Myllykangas.

Maavoimat.fi: Suomalainen asevelvollisuus – puolustuksemme perusta 100 vuotta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top