2015 mentiin vokki-bisnes edellä, millä nyt mentiin?

Ilmiön ymmärtämiseksi täytyy palata aikaan ennen ns. kansainvälistymistä ja ”kauppakamari-nulikoiden” nousua porvallisten puolueiden johtoon. Silloin Suomi oli aivan erilainen.

Suomen säilyminen ylipäätään olemassa vuodet 1917-1991 oli pieni ihme, joka on vaikea ymmärtää ja hahmottaa kun katsoo eräitä nykypäivän politiikantekijöitä. Mainitsen vain kaksi nimeä, presidenttejä molemmat. Urho Kekkosella oli edessään hyvin vaativia haasteita, mutta erilaisia kuin Risto Rydillä. Molemmilla presidenteillä oli kuitenkin sama motiivi, ja sama Suomi puolustettavanaan. Koska olemme yhä olemassa, he siis onnistuivat.

Risto Rydillä oli käsissään tilanne, jossa Suomen siihenastinen politiikka oli yleisen eurooppalaisen tilanteen muuttuessa joutumassa umpikujaan, minkä vaikutukset olisivat voineet olla kohtalokkaita, jopa lopullisia Suomen kansalle. Ryti pelasi, ja voitti. Hän jätti umpikujaan vain itsensä, ja Suomi jatkoi olemassaoloaan.

En voi olla vertaamatta Rydin valintaa erään pääministerin toimintaan, joka Suomen valuuttaa Euroopan Unionin yhteisvaluutalla korvattaessa piti henkilökohtaisesti huolen siitä, että Suomen markan setelikanta tuhottiin polttamalla lämpövoimalan kattilan alla, koska määräyksen antaja tavoitteli itselleen jotain epämääräisesti lupailtua huippuvirkaa EU:ssa. Ei saanut.

Jätän nimen mainitsematta, Rydissä ja Kekkosessa riittää muistamista, -ja he ovat jotain ansainneetkin. Eräs toinen valtiohenkilö pilkki kuullemma YK-virkaa? -Eipä hänkään sitä saanut. Kas, joku pääsi sentään joksikin aikaan Brysseliin jonkin tuolin lämmittäjäksi? Varmaankin samantapaisilla ”ansioilla”.

Mainitsemani valtionmiehet uhrasivat paljon, liittivät itsensä monenlaiseen peliin, ja tekivät sen Suomen hyväksi. Tämä lieneekin se asia, joka on muuttunut, mutta tarkastelemme välillä talouselämää.

1980-luvulle asti oli  olemassa ”taloudellinen Suomen lukko”. Se muodostui, paitsi ministereistä ja poliitikoista joiden kiinnostuksen aiheena oli suomalaisen kansakunnan hyvinvointi, ja talouden ohjasten pitäminen kotimaassa, myös järjestelyistä joissa pankit, asiakasomisteiset vakuutuyhtiöt, eläkelaitokset yms. omistivat toisiaan ristiin, -ja pitivät päätäntävallan kotimaassa. Meillä oli myös Suomen pankki, joka hallinnoi omaa valuuttaa.

Tänään kaikki on toisin, ja lukko purettu. Jos etsimme oikein simppeliä esimerkkiä nykymenosta, sellainen voi olla aiemmin yhteiskunnallisesti omistettu monopoli joka on yksityistetty ahneisiin käsiin, eikä maksa verojaankaan Suomeen. Vanhassa maailmassa tämä ajatuskin olisi ollut täysin mahdoton edes kuvitella.

Niinpä meillä ei ole mitään syytä kummaksua syksyn 2015 kriisiä, jossa päätöstä rajakontrollin palauttamiseksi -edes tilapäisesti- Suomen länsirajalle ei saatu niin millään aikaan. Seurauksena  parin-kolmen kuukauden päättämättömyydestä on ollut taloudellista rasitetta, turvallisuuden katoaminen julkisilta paikoilta, ja paljon inhimillistä kärsimystä.

Suomeen tuli silloin vähintään 30 000 ”turvapaikanhakijaa”, joiden Suomea edeltänyt oleskelumaa oli useimmilla Ruotsi. Mikään kansainvälinen sopimus tai pöytäkirja ei velvoittanut Suomea ottamaan alueelleen yhtään henkilöä turvallisesta ja vakaasta Ruotsista. Mm. Suomea ja Ruotsia sitova Dublinin sopimus suorastaan määräsi turvapaikkahakemukset käsiteltäväksi esimmäisessä Dublinin-paperin allekirjoittajamaassa, johon hakija saapuu.

Myöhemmin on kuultu väitteitä ja näyttöäkin vaikutusvaltaisten poliitikkojen yhteyksistä ja läsnäolosta lähellä vastaanottokeskuksista taloudellisesti hyötyviä yrityksiä. Näinkö pienillä motiiveilla tehdään suuria päätöksiä?

Tämä tulkinta sopii liiiankin hyvin siihen palikkalautaan, jonka alussa kerrottu visio meille hahmottaa: Isänmaan tilalle on tullut jossakin välissä oman kukkaron täyttäminen. Vanha sanonta kertoo poliitikoista, joilla ”isänmaa on lähellä sydäntä (lompakossa, povitaskussa)”.

Kun Kekkonen pelasi Suurta Peliään itäisen naapurimaan kanssa, ei kaikkea tapahtunutta voi arvioida tyylipisteiden kautta. Kortit oli jaettu, ja säännöt eivät olleet samat kaikille, mutta Urkki pelasi ja voitti: Suomi sai luvan länsi-integraatioon, ja siteemme Eurooppaan lujittuivat. Toki olimme ”Kekkoslovakian kansantasavalta”, mutta täällä sai vitsailla aiheesta. Jos olisimme olleet sitä todella, eipä olisi vitsailtu.

Näillä Kekkoslovakian perillisillä on oma suuri pelinsä, mutta tavoitteet näyttävät olevan jotain aivan muuta, kuin UKK:lla ja Rydillä. Onko pelin nimi ”ota rahat ja juokse”? Silloin voi olla jopa mahdollista, että korona-kriisin välttämisen vaatimien poikkeustoimien viivästymisellä on jokin yhteys suurten vakuutusyhtiöiden ravintolayrittäjille myymien keskeytysvakuutusten ehtoihin, ja potentiaalisiin korvaussummiin? -Tai johonkin muuhun yhtä triviaaliin ja pienimittakaavaiseen.

Syksyllä 2015 näimme jo huolenpidon kiinteistösijoittajien ja yhdistysten kaipaamasta turvapaikanhakija-virrasta, joten ennakkotapauskin on. Korona on uhka suomalaisille, mutta hallitus pelastaa, -niin mitä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top