45 vuotta Portugalin vallankumouksesta

Vinte e cinco de Abril!  Kahdentenakymmenentenä viidentenä huhtikuuta Portugalissa juhlitaan Neilikkavallankumouksen vuosipäivää.

Neilikkavallankumous (port. Revolução dos Cravos) oli lähes veretön nuorten upseerien aloittama sotilasvallankaappaus 25. huhtikuuta 1974.
Kaappaus kaatoi maata hallinneen autoritaarisen sotilasjuntan, joka oli syntynyt maahan diktaattori-pääministeri António de Oliveira Salazarin luovuttua vallasta 1968 sydänkohtauksen takia, ja lopetti Portugalissa 48 vuotta jatkuneen diktatuurin kauden (Estado Novo.) Vallankumous johti myös Portugalin vetäytymiseen Afrikan siirtomaista ja Itä-Timorista.

Vallankumouksen aloitti armeijan sisäinen vastarintaliike (Movimento das Forças Armadas, MFA) joka koostui diktatuurihallintoa vastustavista nuorista upseereista, mutta se sai pian ja odottamatta tuekseen laajan siviilirintaman. MFA:ta johtivat Saraiva de Carvalho, Vasco Lourenço, Vítor Alves, Otelo Sao ja Salgueiro Maia.

Vallankaappauksen aloitussignaalit vallankumoukellisille kapteeneille ja sotilaille annettiin radion välityksellä. Ensimmäinen signaali oli radiossa 10:55 soitettu Portugalin vuoden 1974 euroviisukappale E Depois Do Adeus (jäähyväisten jälkeen), ja toinen signaali oli Zeca Afonson Grandola Vila Morena kello 12:20 joka välitti käskyn vallata hallinnon kannalta strategiset rakennukset ja paikat.

MFA toisti radiossa uudestaan ja uudestaan pyyntöä, että ihmiset pysyisivät kodeissaan oman turvallisuutensa takia, mutta siitä huolimatta tuhannet portugalilaiset vaelsivat Lissabonin kaduille euforian vallassa, ollakseen vallankumouksellisten joukkojen tukena.
Yksi tärkeä kokoontumispaikka oli Lissabonin kukkatori, jossa oli myynnissä runsaasti punaisia neilikoita. Myyjät lahjoittivat kukkansa ihmisjoukoille, jotka kukittivat sotilaat. Tuhansien siivilien spontaani osallistuminen muutti sotilasvallankaappauksen vallankumoukseksi.


Hallinto antautui kuusi tuntia vallankaappauksen alkamisen jälkeen. Ennen antautumistaan poliittinen poliisi PIDE tappoi neljä ihmistä, mutta vallankumoukselliset eivät käyttäneet väkivaltaa. Moni entisen hallinnon jäsenistä pakeni Brasiliaan.

Vallankumousta seurasi kaksi vuotta kestänyt myrskyisä kausi, jolloin eri suuntien poliittiset ääriryhmittymät taistelivat vaikutusvallasta muovattaessa Portugalin tulevaa politiikkaa ja uuden perustuslain ääriviivoja. Portugalista ei tullut kommunistista valtiota, osittain länsimaiden asiaan puuttumisen johdosta.

Ensimmäiset vapaat vaalit järjestettiin tasan vuosi myöhemmin, 25.4.1975, jolloin äänestettiin uudesta perustuslaista, ja seuraavana vuonna valittiin vaaleilla ensimmäinen demokraattinen eduskunta.

25. huhtikuuta on Portugalissa kansallinen vapaapäivä, jolloin sadat tuhannet ihmiset kokoontuvat kaupunkien kaduille juhlistamaan diktatuurista vapautumisen muistoa.

Kuva: Maria Santos

Aiheesta uutisoi 25.4.2019 RTP Notícias.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top