Paavo Arhinmäen tarina Suomeen syntyvästä historiallisesti kaikkien aikojen äärioikeistolaisimmasta hallituksesta ei ole muuta kuin oman epädemokraattisen maailmankuvan projisointia perussuomalaisiin. Arhinmäen tarinaa on levitetty punavihreän journalistiverkoston avulla ympäri maailmaa. Käyn tässä lyhyesti läpi länsimaiden äärivasemmiston ja Maailman Talousfoorumin meitä tavallisia ihmisiä vastaan kohdistetun merkillisen epäpyhän allianssin harjoittaman sortopolitiikan taustoja, jotka paljastavat punavihreiden epädemokraattisen ja jopa fasistisen luonteen.
Ehkä tärkein klassisen ja uuden WOKE-marxilaisuuden ero on siinä, että WOKE-marxismissa luokkataistelun tilalle on otettu Maailman Talousfooruminkin (WEF) omaksuma kertomus heteroseksuaalisen valkoisen miehen luomasta rakenteellisesta sorrosta naisia, homoja, lesboja, transihmisiä, muslimeja, mustia, ruskeaihoisia ja vammaisia sekä kasvi- että eläinkuntaa sekä ilmastoa kohtaan.
Olen viime syksynä laatimassani yhdysvaltalaisten kärkikonservatiivien kirja-arvostelussa maininnut ”Suurta Resettiä vastaan” kirjan yhden esseistin Michael Antonin huomion siitä, kuinka Maailman Talousfoorumin oligarkit ovat tarkoituksella yhteistyössä em. sorrettujen vähemmistöjen kanssa kärjistäneet roturistiriitoja USA:ssa ajaakseen omia etujaan ja saattaakseen erityisesti meidät tavalliset ihmiset ahtaalla. Samaisen kirjan yksi esseisteistä James Poulos kuvailee, kuinka vielä 15 vuotta sitten kapitalismia kiivaasti vastustaneet äärivasemmistolaiset ovat sittemmin liittoutuneet vihollisensa eli maapallon teknoeliitin ja Maailman Talousfoorumin oligarkkien kanssa.
Tämä uusi merkillinen allianssi ajaa ns. ESG-kapitalismia eli valtioiden ja suuryritysten ”vastuullista kapitalismia”, jota myös historiallisista syistä kuvaillaan oikeutetusti USA:ssa korporaatiofasismiksi. Suomessa tämän merkillisen liiton henkilöitymä on ollut maailmalla globalistien piirissä juhlittu identiteettipolitiikkaan ja Maailman Talousfoorumin kertomukseen 100 % sitoutunut ja SDP:n äärivasemmalle vienyt pääministerimme ja WEF:n Klaus Schwabin Nuori johtaja Sanna Marin.
Tämä uusi ”vastuullinen kapitalismi” vyöryy nyt silmiemme eteen kaikista viestimistä. Mainokset täyttyvät muun värisistä ihmisistä ja mm. Osuuspankki kohdistaa vihreää vastuullisuusviestintää nuorille ja yrityksille ja valtamedia rummuttaa tarinaa kuolevasta planeetasta 24/7.
EU:ssa ”vastuulliselle kapitalismille” säädetään kiihtyvään tahtiin yhteisölainsäädäntöä ilman https://www.euronext.com/en/news/esg-laws-regulation, että tästä sallitaan mitään julkista keskustelua, vaikka pelissä on mm. meidän työeläkerahastojen suuret pääomat. Kertomus ilmastonmuutoksesta, luontokadosta ja vähemmistöjen rakenteellisesta sorrosta on koskematon ja sen vastustaminen on sama kuin vastustaisi äitiyttä.
Säröjä on kuitenkin alkanut ilmetä, koska nämä nuoret äärivasemmalla olevat punavihreät ovat pettäneet työväestön ja ajavat nyt meitä tavallisia ihmisiä sortavaa politiikkaa. Vanhan liiton mies Norman Finkelstein on kirjoittanut USA:ssa kirjan, jonka nimi on suomennettuna ”Poltan sillan, kun pääsen sillalle! Harhaoppisia ajatuksia identiteettipolitiikasta, känselöintikulttuurista ja akateemisesta vapaudesta”. Kirja on todella kova tilitys näitä jacindaarderneita, alexandriaocasiocortezeja, sannamarineja, lianderssoneja ym. kauniita nuoria naisia ja kaikkien hyvin asioiden puolustajia vastaan.
Finkelsteinin kirjan ydinsanoma on yksinkertainen ja kerron sen kirjassa avatun esimerkin avulla. Maailman rikkain mies mm. Amazonin ja Washington Postin omistaja Jeff Bezos antoi keskellä 2020 kesän George Floyd mellakoita Black Lives Matter liikkeelle 10 miljoonaa dollaria ja esiintyi ärhäkkäänä hyviksenä, kun ”äärioikeistolaiset rasistit” olivat häntä kritisoineet. Jeff Bezosin tavoitteena – mustille vuodatetuista krokotiilin kyynelistä huolimatta – Finkelsteinin mukaan oli liittoutumalla WOKE-väen kanssa estää Amazonin työläisten järjestäytyminen eli estää näin vanha marxilainen keskustelu luokkaristiriidoista. Kun Chris Walls oli keväällä 2020 saanut perustettua New Yorkiin ensimmäisen Amazonin ammattiliiton, hänelle annettiin potkut tekaistujen syiden vuoksi ja hänet leimattiin vajaavaltaiseksi. Kun myöhemmin paljastui, että BLM-liikkeen johtaja Patrisse Cullors oli varastanut kymmenet miljoonat dollarit BLM:lle lahjoitettua rahaa, piti Bezosin omistama Washington Post ja valtamedia huolen, että asiaa ei kaiveltu.
Neuvostoliiton kaaduttua ja kommunismin romahdettua Vasemmistoliitto käytti paljon aikaa ja voimia viestiäkseen, että se on hylännyt kaikki vanhat epädemokraattiset piirteensä. Samaan aikaan nouseva vihreä liike toisteli ”uusia raikkaita ajatuksiaan”, vaikka ne olivat historian epädemokraattiselta (erityisesti Natsi-Saksa) roskatunkiolta kopioituja.
Punavihreä vasemmisto, jonne Sanna Marin ajoi myös SDP:n, on vuosikaudet valtamedian avustuksella yrittänyt luoda käsitystä, että he edustavat suvaitsevaa kaupunkiliberaalia liikehdintää. Punavihreän edistymön epäinhimillinen henkilöihin kohdistuva känselöintipolitiikka ja kaiken ”fasistisen tai äärioikeistolaisen” keskustelun tukahduttaminen Maailman Talousfoorumin Suuresta kertomuksesta ja sen vaatimasta Suuresta Resetistä osoittaa, että äärivasemmisto palasi taas vanhaan epädemokraattiseen kotiinsa.
Paavo Arhinmäen epätoivoinen propaganda, jota on levitetty ympäri maailmaa punavihreällä journalistiverkostolla, maahamme synnytettävästä Suomen historian äärioikeistolaisimmasta hallituksesta, ei ole muuta kuin oman epädemokraattisen maailmankuvan perussuomalaisiin kohdistuvaa projisointia.
Mikko Paunio/Oikeamedia.com 4.5.2023
