Afganistan: Epätoivoa Kabulissa, vastarintaa Panjshirissa

Samaan aikaan, kun maailmalla mietitään konsteja selittää itselleen Afganistanin kaapanneet ääri-islamistit jotenkin lailliseksi hallinnoksi, afganistanilaiset ovat tänään rohjenneet tulla kaduille avoimesti talebaanien-vastaisten tunnusten kanssa, ja Neuvostoliittoa vastaan taistelleen Ahmad Shah Massoudin poika kokoaa vastarintaa sekä neuvostomiehittäjät että talebaanit torjuneessa Panjshirin laaksossa.

Jos Clausewitz totesi että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin, on sota ilman selkeitä poliittisia tavoitteita turhaa ponnistelua ja verenvuodatusta. Yhdysvaltain 20 vuotta sotaa Afganistanissa alkoi sotilaallisella voitolla maan vallanneista ja uskonnollis-fundamentalistisen hirmuvallan pystyttäneistä Taleban-järjestön islamisteista. Sotilaallisen voiton hyödyttömyydestä on harvoja yhtä kärjistyneitä esimerkkejä.

Jonkinlainen jälkiviisaiden kuoro esittää serenaadia oopperasta ”Demokratia ei ole vientitavaraa”, mutta heidän librettonsa ei tunne kommunistien historiaa oman ”demokratiansa” levittämisessä, -eikä heidän kritiikkinsäkään sitä löydä. Hirmuvaltaa ilmeisesti saa levittää asein, ilman että liberaalit ja omantunnon-arat hermostuvat?

Miten totaalista kauhua käytetään: Talebaanien oppitunti

Sivistyneiden toimijoiden puute on ollut ja tulee loppuun saakka olemaan kauhun jättäminen pois arsenaalista. -Hyvä niin, sillä  –Marschall McLuhania lainatakseni- ”väline on viesti”. Jatkan tästä omin sanoin: Keino on päämäärä. Venäjällä vallan v.1917 ottaneet bolshevikit eivät empineet terrorin käyttämistä venäläisten enemmistön masentamiseen, -ja saivat vallan käsiinsä. Sen jälkeen he eivät keinostaan vapautuneetkaan, vaan se söi heidän päämääränsä sisältäpäin, -kunnes oli jäljellä tyhjä hirmuvallan kuori. Loppu tuli v.991.

Talebaaneilla, kuten kollegoillaan ”islamilaisen valtion” IS:n (ISIS; ISIL; Da’esh) terroristeilla ei ole mitään estoja käyttää brutaaliuden koko skaalaa. ”Hirttäkää ainakin 100 porvaria, hirttäkää näkyvästi!”, ohjeisti Vladimir Iljitsh Uljanov (Lenin) punakaartiaan. Hän tiesi saman kuin talebaanit: Kauhu lamauttaa väestön, se ei tee vastarintaa koska kukaan ei uskalla.

Talebaanien aateveljien ”ISIS:n” joukot eivät koskaan olleet suuria, mutta ne kontrolloivat hyvin tiukasti valtaamiaan alueita. Keskeinen keino oli silmitön julkinen väkivalta, kuten oppi-isä oli kertonut. IS:n jihadistit menettivät valtansa vasta kun alueelle tuli vahva sotilaallinen voima, jolle he eivät voineet mitään. Vasta se mursi pelon. Taleban-vallan kaatuminen Afganistanissa oli samantapainen ilmiö: Ei voi säilyttää pelättävyyttään, jos häviää joka ainoan taistelun ylivoimaista teknologiaan käyttävälle US:Armylle.

Siksi keskiviikon mielenilmaukset Jalalabadissa ja Khostissa ovat niin tärkeintä: Pieni joukko rohkeita näyttää muille, etteivät pelkää. Ahmad Massoudin ja Afganistanin varapresidentti Amrullah Salehin aloite Panjshirissa on tahdon siirtämistä toiminnan tasolle.

Epätoivoa Kabulin kansainvälisen lentoaseman portilla: Afgaanityttö pyytää itkien pääsyä evakuoitavien joukkoon. Tämän kuvan toivon tulevan Joe Bidenin uniin.

Afganistanin varapresidentti Amrullah Saleh on liittynyt Ahmad Massoudin johtaman uuden Pohjoisen-liiton joukkoihin Panjshirissa, joitain kymmeniä kilometrejä Kabulista. Massoudin isä, Ahmad Shah Massoud johti vastarintaa Panjshirissa sekä Neuvostoliittoa että Talebania vastaan. Saleh ja Massoud kutsuvat kaikkia Talebania vastustavia komentajia liittymään yhteen. Panjshirin provinssi on edelleen vapaa Talebanista.

Massoud ja Saleh jäänevät ilman kansainvälistä tukea, eikä heidän taistelunsa lopputulosta tiedä vielä kukaan, mutta sillä on yrityksenäkin merkittäviä vaikutuksia, myös Afganistanin ulkopuolelle. Shia-fundamentalistien johtama Iran on juuri nyt sisäisessä kriisissä. Äskettäin pappishallitusta vastustavat mielenosoitukset levisivät useimmille suurille paikkakunnille, eivätkä niiden syyt ole poistuneet. Vastarinta islamisteja vastaan Afganistanissa voi rohkaista iranilaisia, ja edistää poliittista muutosta. Pappishallinnon kaatuminen Iranissa rauhoittaisi Lähi-Itää, ja sotkisi kommunistisen Kiinan suunnitelmat päästä strategisten öljyvarojen tuntumaan. Kiinan ja Iranin papillisten hallitsijoiden 25-vuoden talousdiili voisi ajan kanssa tehdä Iranista Kiinan kommunistien alusmaan.

Vastarinta talebaaneille vakauttaa myös Pakistania, jossa erilaiset islamistit väijyvä tilaisuuttaan, joko maanalaisina salahankkeina, Waziristanin ”heimoalueella” missä virallinen valta on vain näennäisesti olemassa, ja myös Pakistanin valtiokoneiston sisällä. Etelä-Aasia on nyt suuren epävakauden äärellä.

Luettavaa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top