Afganistan: Yhdysvaltojen tilalle on jo tulossa uusi ylivalvoja

Miksi näemme kahden vuosikymmenen sotimisen jälkeen Afganistanin Taleban-liikkeen ylimmän pussihousun Mullah Abdul Ghani Baradarin poseeraamassa tärkeän näköisenä kommunistisen Kiinan ulkoministerin Wang Yin kanssa Tianjanissa Kiinassa?  Yhdysvallat löi jo kerran sotilaallisesti talebaanit, ja auttoi valtaan ei-uskonnollisen hallituksen, jota suomalaisetkin kävivät tukemassa, mutta tässä sitä nyt ollaan.

Edesmennyt Neuvostoliitto rikkoi Afganistanin hauraan harmonian joulukuussa 1979, auttamalla sotilaallisella interventiolla valtaan paikallisen kommunistipuolueen ”taistolaissiiven”, so. syrjäyttämällä maltillisemman vasemmistohallituksen. Huonosti harkittu sekaantuminen ystävällismielisen naapurivaltion asioihin sitoi NL:n vuosiksi sotilaalliseen kriisiin, jossa ei ollut mitään voitettavaa.

Yhtä huonosti kävi Yhdysvaltojen, kun se vuoden 2001 WTC -iskujen jälkeen lähti hakemaan Osama Bin-Ladenia piilopaikastaan Afganistanista: Vietnamin katastrofista ei oltu mitään opittu, ja USA antoi jälleen houkutella itsensä sotimaan ympäristössä jossa teknologisesta ylivoimasta ei ole apua. Neuvostoliiton epäonni ei myöskään varoittanut jenkkejä.

Neukkujen tappio vei myös Daoud-Razmyarin suvun lopullisesti pois Kabulin kaupunginhallinnosta, mutta onneksi oli Helsinki. -Oliko onni kabulilaisilla vai stadilaisilla, en osaa arvioida. Afganistanin hallitukset eivät kuitenkaan pystyneet torjumaan koraanikouluissa (madrasseissa) villiinnytettyjä talebaaneja (=koululaisia, eräänlainen elokapina siis).

Maailma olisi ehkä antanut talebaanien jäädä kurmoottamaan afgaaneja, elleivät nämä olisi tehneet maapläntistään globaalin jihadistisen kapinan tukialuetta. Jenkithän sinne tulivat, ja tekivät lyhyessä ajassa selvää jälkeä.

”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.” Clausewitz.

Muinaista sodan ammattilaista olisi pitänyt uskoa, -ja ymmärtää että ellei poliittinen tavoite ole selkeä, ei menestyksellisestä sodankäynnistäkään ole mitään hyötyä, vaan sota hävitään poliittisella tasolla. Afganistanissa toiminut CIA:n veteraani muisteleekin katkerana, kuin USA:n sodanjohtajat jättivät käyttämättä sen kortin, jonka Afganistan perinteisten heimopäälliköiden neuvosto tarjosi olemassaolollaan: Traditionaalinen maaseudun ja rahvaan valtarakenne olisi pystynyt täyttämään sotilaallisesti lyödyn Taleban-järjestön jättämän tyhjiön, ja tavoitellut tilannetta ennen v.1979 erehdyksiä. Neuvostoliiton-Afganistanin sodan aikana USA:n toimesta maahan autetuilla arabi-islamisteille yms. sekalaisille ”vierastaistelijoille” ei heimo-aristokratialla ollut suuria sympatioita.

Talebaanit tulivat siis takaisin, tyhjiötä täyttämään, -ja tänään olemme tässä:

Kuva: Kiinan ulkoministeriö.

Siellä Mullah Abdul Ghani Baradar ja kommunistisen Kiinan ulkoministeri Wang Yi virallistavat Tianjinissa keskiviikkona (28.07.) tehtyjä diilejä, joista uiguurien ei ole syytä olla hyvillään. Uskonveli on uskonveljelle -basaarikauppias.

  • Näyttääkin siltä, että Kabulissa istuva Ashraf Ghanin hallitus jää jonkinlaiseksi varjostimeksi, ettei näyttäisi siltä että brutaali jihadistijärjestö taas kerran pitää valtaa Afganistanissa.
  • Ainakin Taleban-järjestön pääosa Kiinan kanssa sovitulla tavalla estää tsetseeni-, uiguuri– ja mm. tadzikki-jihadisteja käyttämästä Afganistania tukialueenaan, kuten al-Qaeda teki edellisen talebaanivallan aikana, ja varsinkin Islamic-State-Khorasan (ISIS) pidetään poissa (piilossa?)
  • Jihadisteja estetään ylittämästä Afganistanin rajoja mm. Kirgisiaan ja Tadzikistaniin.

Näinpä epäpyhä allianssi kokoontui ja näytti lippua, vaikka Venäjää ei keskiviikon konferenssissa nähty. Tähän väliin korulauseita:

”Taleban Afganistanissa on keskeinen sotilaallinen ja poliittinen voima maassa, ja sillä on tärkeä rooli rauhan, sovinnon ja jälleenrakentamisen prosessissa.” ulkoministeri Wang.

Talebanin edustaja Mohammad Naeem korosti, että Tianjinin kokouksessa keskityttiin poliittisiin, taloudellisiin ja turvallisuuskysymyksiin, ja Taleban vakuutti Pekingille, että kolmannet osapuolet eivät käytä Afganistanin aluetta naapurikansojen turvallisuusedut vaarantaen.

Dohan rauhanprosessi, johon USA:n vetäytyminen tämän vuoden loppuun mennessä perustuu, ei todellisuudessa johtanut mihinkään. Doha-prosessin takaajavaltiot – Yhdysvallat, Venäjä, Kiina ja Pakistan – yrittivät sovitella afgaaniosapuolia Kabulin hallitusta ja Talebania. Myös Pakistanin pääministeri Imran Khan piti miitinkejä talebaanien kanssa. Nyt näyttävät ohjakset joutuneen muualle. Tianjinin kokous tarkoittaa, että Peking orkestroi nyt rauhanprosessia.

Estradille on astunut Shanghain yhteistyöjärjestö (SCO), jossa dominioivat Venäjä ja Kiina, ja Taleban on nyt kiinalaisille yhtä luonteva yhteistyökumppani, kuin Kabulissa istuva Ashraf Ghanin hallitus, -jonka kanssa Kiinalla onkin jo vanhoja taloudellisia diilejä, kuinkas sattuikaan. Kiinan silkkitie-hankkeet, Belt and Road -aloite, kiinalais-pakistanilainen taloudellinen käytävä, ja Kiinan pappisjohtoiseen Iraniin kohdistuvat hankkeet kaipaavat jalansijaa -ja dominanssia- Afganistanissa.

Talebaanit tapasivat heinäkuun alussa  Moskovassa Venäjän Afganistanin lähettilään Zamir Kabulovin, ja Pakistanin pääministerin Imran Khanin jo joulukuussa 2020. Keskiviikon palaveri kiinalaisten kanssa oli samaa jatkumoa. Nyt kehkeytyviä näköaloja on siis pohjustettu pitkään ja monenkeskeisesti, mutta mikä on USA:n rooli?

Yhdysvallat voittaa sodat, häviää rauhat ja aseistaa vihollisensa

1900-luvulta alkaen ei liene käyty yhtään sotaa, jossa USA:ta vastassa ei olisi ollut vihollinen, jota se on itse aiemmin aseistanut ja nostanut taloudellisesti. Bin Laden on vain yksi esimerkki, –Stalin on pahempi.  Joku muu on myös aina hyötynyt amerikkalaisten ”voitoista” enemmän kuin he itse. USA:n kaksikymmentä vuotta Afganistanissa näyttivät talebaaneille, etteivät he voi voittaa taistelukentällä. -Tosin eivät amerikkalaiset voineet kukistaa heitäkään, paitsi tilapäisesti ja kaupungeissa. Talebaanit voittivatkin sodan neuvottelupöydässä, ottamalla itsensä ja Kabulin hallituksen välimiehiksi Yhdysvaltain kilpailijat/viholliset Kiinan ja Venäjän.

Lopputuloksena talibaanit hallitsevat suurinta osaa Afganistanista, ja sallivat Kabulin hallituksen olla ”vallassa”, -kuten jihadistit sallivat Pakistanin viranomaisten läsnäolon hallitsemassaan Waziristanissa (”heimoalueilla”): ”Saatte olla, kunhan ette tee mitään, ja pysytte toimistoissanne.” Samaan aikaan kommunistinen Kiina tavoittelee pääsyä Intianvaltamerelle ja jopa Välimerelle, ja länsimaille tärkeille öljykentille, ja epävakauttaa Etelä-Aasiaa omaksi edukseen.

Aiheesta muualla:

3 Comments

  1. Obelix
    31.7.2021 13:35

    ”Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.” Clausewitz.” TOTTA! Siksi onkin Harmi, etteivät tuohon otsikon kasvo-kuvaan ole päässeet mukaan _suomalaiset_ *kansallismieliset* kiina-trollit…nämä uskolliset pikku-proxyt, lue; _Kotimaiset Maksetut Suomen Vihaajat_ joille käy kaikki, mikä on normi suomalaisilta pois. Se on muuten kummallinen porukka! Yhtenä päivänä se sama porukka hehkuttaa kansainvälistä raha-eliittiä, kun tämä ns. eliitti heikentää Suomen Kansantalouden kautta suomalaisten ostovoimaa. Toisena päivänä se trollaa _sikana_ maailmanvaltaa havittelevan Kiinan puolesta? Kysymys: Mitenköhän kovalla paineella noin pieneen purkkiin on saatu mahtumaan niin paljon ”sitä itteään”?

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      31.7.2021 15:22

      Puuttuu että symppaavat Erdo-gaggista? (Sori, ei puutu.)

      Vastaa
  2. juha II
    31.7.2021 21:45

    Huru-ukko ameriikoissa ja ihmeeksi suureksi ”outoja” liittokumppaneita ilmaantuu ”kuin sieniä sateella”!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top