YLISTYSLAULU K.J. STÅLBERGILLE
Kansallisteatterin 150 vuotisjuhlanäytelmä Ensimmäinen tasavalta on kaanon ensimmäiselle presidentillemme ja myös kansanvallalle jonka aikansa tunnetuin ja merkittävin lipunkantaja Kaarlo Juho Stålberg oli.
PIKKUPAPPILAN POJASTA PRESIDENTIKSI
Tuo osapuilleen 190 senttiseksi kasvanut, köyhän apupapin poika ja myöhemmin oikeustieteilijäksi ja valtiomieheksi marinoitunut edistypuoluelainen politiikko määräsi nuoren valtion suunnan kuningasekoiluiden jälkeen.
Stålberg käytti presidentille suotuja valtaoikeuksia joskus hyvinkin omaperäisesti. Hän mm. valitsi ensimmäiset suurlähettiläämme ruotsinkielisten ja oman mittaistensa miesten joukosta ja perustelu oli ” Pienen nuoren kansan diplomaattien tulee näkyä ja osata edes yhtä muuta kieltä kuin suomea”.
Erinomaisen käypä peruste 1919-1925.
Tuohon aikaan politiikassa ei ollut montaakaan naista. Kansallisteatterilla on iso näyttelijäkaarti mutta ei tarpeeksi miehiä Ensimmäisen Tasavallan henkilökalleriaan ja niinpä näyttämöllä pyöri miesten vaatteissa lukuisia naisnäyttelijöitä.
Näin arvaan, koska ei sillä enää nykypäivänä ole mitään arvoa, että nainen näyttelee mieshahomoa tai päin vastoin.
Joku toinen on arvioinut esitystä niin, että se on myös varoitus sille, että demokratiamme on nytkin vaarassa niin kuin se oli itsenäisyytemme alussa ja ”lapaualaisvuosina”.
Toki niinkin on mutta ehkä se vaara ei nyt tule oikealta vaan vasemmalta ja ennen muuta vihreistä jotka haluavat rajoittaa radikaalisti sananvapautta ja pyrkivät hankkimaan maahan kymmeniä, satoja tuhansia tulijoita kaukaisista maista tarkoituksena saada heistä itaselleen ”uusäänestäjiä”, kun kantasuomalaisten joukossa kannatus ei nouse vaan laskee. Mutta tämä on aivan varmasti sellainen asia jossa ”on niin monta mieltä kuin on miestäkin”
NÄYTTÄMÖ ELI JA SIELLÄ ELETTIIN
Näyttämölle panossa oli käytetty aivan loistavasti elävää videokuvaa ja valokuvia heijastettuna näyttämön taakse jopa viidellä eri ruudulla-ja kuvaajat häärivät näyttämöllä koko ajan mutta ei se esitystä haitannut.
Kansallisteatteri on pistänyt parastaan: näyttelijäkaarti oli parhaimmistoa ja, kun Kansallisteatterin huiput ovat lavalla niin hyvin pitkäälle se on yks yhteen Suomen huippujen kanssa.
Päällimmäisiksi nousivat Stålbergia esittänyt Vesa Vierikko jossa oli niin särmää kuin huumoria niin kuin Stålbergissä kerrotaan olleen-oikeasti älykkäillä ja avoimilla ihmisillä on myös huumorin lahja,tosikot ovat tympeätä sakkia-.
MANNERHEIM OLI ENEMMÄN KUIN MANNERHEIM ITSE
Mutta jos pitää aivan viimeiseen tappiin vääntää kuka oli mitä piti niin kyllä Jukka Puotilan C.G.E Mannerheim oli melkein ”pelottavan aito”. Kaikki oli kohdallaan ääni, tapa puhua, kasvojen ilmeet, pään asento ja ryhti-tuoko tulis pimellä vastaan niin epäilisin joutuneeni manan majoille-. Puotilan imitaattorin kyvyistä oli todella apua hänen marsalkassaan. Menkää ja ihmetelkää.
Kaikkiaan 16 näyttelijää esitti 62 henkilöä. Ja tämän lisäksi oli joukkokansalaisia, punakaartilasisia, edistysmielisiä ja maalaisliittolaisia
Stålberg otti kantaa tai varmasti jonkun mielestä puuttui niihinkin asioihin jotka eivät preidentllee kuuluneet.Hän esimerkiksi vaati eduskuntatalon arkkitehdiltä jo hyvissä ajoin, että istuntosalin viereen tulee rakentaa ”valtiosali” joka on niin suuri ja korkea tila, että” jokainen joka siellä käy tuntee itsensä pieneksi -myös presidentti- kansanvallan edessä.
Ja totisesti niin on nytkin, esimerkiksi kuuusi metriset kupariovet jotka painat kuusi sataa kiloa kappale ovat vaikuttavat ja katto on kahdeksassa metrissä. Ja kyllä myös Kansallisteatterimme on vaikuttava rakennus niin ulkoa kuin sisältä.
K.J.Stålberg voi myös kuvata ”yltiödemokraatiksi”. Hän, kun ei suostunut lähtemään vaaleihin toisissa presidentinvaaleissa, koska hän katsoi, että istuvana preidenttinä vaali ei olisi reilu sillä istuva presidentti olisi liian ylivoimainen ja varmasti asia näin olisi ollutkin. Stålberg lähti sitten vuoden 1931 vaaleihin mutta hävisi valitsijamies vaalin äänin 149 -151 Kokoomuksen Per Edwin Svinhuvudille.
KUIN OLISI ITSE OLLUT KYYDITETTÄVÄ
Äärimmäisen typerä episodi tapahtui lokakuun 10 päivä 1930, kun Lapuan Liikettä lähellä olleet sotilashenkilöt juonivat ex-presidentin ja hänen puolisonsa Esterin ”kyydityksen” väkivalloin Kulosaaresta Joensuuhun, jossa tosin jättivät pariskunnan autoon ja häipyivät paikalta. Tuon tapahtuman näytelmän kirjoittaja ohjaaja Esa Leskinen tuo niin lähelle Vierikon ja Kriistiina haltun kanssa yhteistyössä kuin olisi itse ollut tuolla hiljaisella mutta synkällä automatkalla.
RAUHANMIES OLI MYÖS TAISTELIJA
Se minkä olisi voinut vielä näytelmään sisäänkirjoittaa oli taistelu Helsinkiä vastaan Kulosaaren kunnan itsenäisyydestä.
Kulosaarta Helsinki yritti pakkoliittää itseensä jo 20-luvun vaiheesta. Mutta, kun Helsingin lakimiesten vastustajana oli jokseenkin kaikkien itsenäisen Suomen uusien lakien isä tai kummi ainakin niin minkäs he Stålbergille voivat. Ja vasta 1939 Kulosaaren kunnanvaltuuston puheenjohtaja antoi periksi, toki aika alkoi muutenkin ola kypsä. Mutta tuo ”itsenäisyystaistelu” alleviivaa sekin Ståbergin kunnioitusta kansanvaltaa ja oikeudenmukaisuutta kohtaan-hän eli niin kuin puhui.
Kaiken kaikkiaan voin suositella kelle vain Ensimmäistä Tasavaltaa. Se on upea näyttämöteos ja voimme ola ylpeitä siitä, että meillä on sellaisia huippuosaajia ja tekijöitä kuin Kansallisteattetrin 150-vuotisjuhklanäytelmä meille antaa.
Seppo Huhta
