Australiaan rajoituksia työperäiselle maahanmuutolle

Australian pääministeri Scott Morrison esittää ”taukoa” siirtolaisten vastaanottamiseen maan suurten kaupunkien ollessa vaikeuksissa liikaväestönsä kanssa. Morrison rajoittaisi työperäistä maahanmuuttoa, ja suuntaisi sen pienempiin asutuskeskuksiin. Australia on ollut perinteisesti erityisen maahanmuuttajaystävällinen, ja on ollut myös suomalaisten suosituimpia muuttokohteita.

Scott Morrison on vähentämässä vuosittaista siirtolaiskiintiötä 190 000:sta 160 000:een seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Ministerin mukaan Australian suurimpien kaupunkien infra, erityisesti liikennepalvelut, ovat jo nyt koetuksella asukasmäärän kasvaessa. Tilanne on kehittynyt huolestuttavaksi hänen mukaansa jo parinkymmenen vuoden ajan. Vielä 1900-luvun loppupuolella Australia rekrytoi aktiivisesti työperäistä maahanmuuttoa, mm. Suomesta. Halukkaiden tulijoiden karsinta tapahtui jo viisumia haettaessa, koulutus ja työhistoria tuli osoittaa dokumenteilla, eikä terveydentilaa jätetty huomioimatta.

Silloinen työperäinen maahanmuutto oli Australialle edullista, sillä tulijat sijoittuivat hyvin työelämään, ja lisäsivät heti omalla kulutuskysynnällään maan talouden volyymia, kun Australia on kevyen verotuksen maita jollaisissa maksetut palkavat käytetään suoraan elämiseen, ja työtä tekemällä voi vaurastua. Useimmat Australian kaupungit näyttävät ulkoisesti Suomen Espoolta: Pientaloissa asutaan, autot ovat uusia, ja perheet hyvinvoivia. Uusien australialaisten tulo on hyödyttänyt kantaväestöä lisääntyneen taloudellisen vilkkauden kautta, joka mm. on nostanut kiinteistöjen arvoa. Työelämän ulkopuolelle jättäytyvää pysyvästi nettosaajan asemassa olevaa väestönosaa aussien suosima työperäinen maahanmuutto ei ollut aikaansaanut.

Ensimmäiset suuret ulkoeurooppalaiset maahanmuuttajaryhmät tulivat Australiaan Kaakkois-Aasiasta 1900-luvun lopulla. Näin muodostui mm. vietnamilaisten ja kiinalaistaustaisten yhteisöjä, joihin muodostui ongelmia, mutta jotka pysyttelivät omissa oloissaan, ja asukkaat pyrkivät parantamaan elämäänsä omatoimisesti. Lähi-Idästä myöhemmin tullut maahanmuutto toi Australiaan Euroopastakin tutut ongelmat: Etnisen segrekaation, rikolliset klaanit, ja eurooppalaisesta tapakulttuurista poikkeavan seksuaalikäyttäytymisen. Rasismi oli vielä äskettäin katoava piirre australialaisessa mielenlaadussa, aboriginaalien aiemman huonon kohtelun tultua ymmärretyksi, ja niin valtion kuin useimpien kansalaistenkin yrittäessä aktiivisesti korjata menneisyyden vääryyksiä. Lähi-itä-taustaiset aktivoivat läsnäolollaan aivan uuden rasismin aallon, joka kulminoitui Cronulla-Beachilla tapahtuneiden seksuaalisten ahdistelujen jälkeiseen mediassa suuren huomion herättäneeseen nuorisomellakkaan, jossa tuhannet aussit todella metsästivät syyllisiksi luulemiaan. Nuorison vapaa ja huoleton ajanvietto biitseillä on ausseille eräänlainen meidän-juttu, jonka häiritseminen aggressiivisesti ylitti sietokynnyksen.

2000-luvulla Australia oli veneillä tapahtuvan järjestetyn laittoman siirtolaisuuden kohteena. Tämä invaasio ei ollut työperäistä, eikä sen mukana tulleiden sijoittaminen osaksi yhteiskuntaa ollut mutkatonta. Australia päätyi sijoittamaan turvapaikanhakijoina esiintyvät siirtolais-tarjokkaat eräille saarille. Mm. ausseilta suurta taloudellista tukea saava Naurun saarivaltio otti yhden leirin alueelleen. Maailmalla suvaitsevaista profiilia ylläpitäneitä tahoa tämä ei naurattanut, vaan aussit joutuivat melkoisen pärpätyksen kohteeksi.

Tämä on siis Australian maahanmuutto- ja siirtolaisuuspolitiikan historia, johon Scott Miorrison on nyt kirjoittamassa uutta lukua. Mr.Morrison sanoo, että Australia on kukoistanut ja nauttinut tasaisesta väestönkasvusta, mutta kahden viime vuosikymmenen aikana infrastruktuuri ja palvelut ovat jääneet jälkeen, eivätkä pysty vastaamaan haasteeseen. Valtaosa nykyisistä maahanmuuttajista asettuu suurimpiin kaupunkeihin, Sydney:iin, Melbourneen, ja . Tämä on luonut suuria rasitteita mm. julkiselle liikenteelle, ja tieyhteyksille.

Morrisonin idea on, että perustetaan uusia viisumiluokituksia, joissa tulijan asuinpaikkavalintaa ohjataan pienemmille paikkakunnille. Rajoitus koskee kolmea ensimmäistä vuotta Australiassa. Tämä jälkeen muutto Australian sisällä olisi vapaata. Ulkomaiset opiskelijat osoitettaisiin samaan tapaan alueellisiin yliopistoihin.

Morrison toistaa kuitenkin Australian vanhan maahanmuuttajia kutsuvan linjauksen: ”Maahanmuutto ja ne, jotka ovat tulleet Australiaan, ovat olleet valtava siunaus Australialle. Haluamme edelleen rohkaista sitä”, hän kertoi Canberrassa keskiviikkona (20.03.). Australian pääministerin kanta on siis maahanmuuttomyönteinen, mutta hän poikkeaa jyrkästi eräistä suomalaisista poliitikoista, jotka suostuvat näkemään maahanmuuton vain ”rikkautena”, erittelemättä sen etuja ja haittoja. Äkkiseltään on vaikeaa keksiä mitään ilmiötä, jolla olisi vain etuja tai vain haittoja, mutta suomalainen maahanmuuttokeskustelu on sellaisen löytänyt, tai ollut löytävinään.

Morrisonia joku ehti arvostella maahanmuuttopoliittisen linjauksen julkistamisesta pian Uuden Seelannin Christchurchin välikohtauksen jälkeen. Morrison kiistää ajoituksen liittyneen em. uutiseen, vaan linjausta on pohdittu pitkään.

Kolmen vuoden alueellisia rajoituksia sisältävillä viisumeilla työskentelevät työntekijät voivat myös siirtyä tuonakin aikana eri kaupunkien välillä, poislukien erikseen mainitut suurkapungit, jotka nyt kärsivät ruuhkista, asuntopulasta, etc. ylikansoitusilmiöistä.

Asiasta kertoi 20.03.2019 The Courier.

”Protect and Serve” vai ”Multicultural Industry”: Poliisimiehen ajatuksia Australiasta

1 Comment

  1. Pekka Kemppainen
    20.3.2019 14:28

    Minulla on valistunut arvaus, että on olemassa asiakirja ”Planning for Finland´s Future Populaiton”? Mitähän ihmettä se mahtaa sisältää? Saisko sen julki, Sipilä, Orpo ja Soini? Meitä sillai niinkun kiinnostaa, kun asia jotenkin koskettaa meitäkin. -Ja odotamme teiltä vastauksia mm. kysymykseen MIKÄ tavoite teidän tähänastisilla tekosillanne on ollut.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top