Aviomiehen firma konkurssissa, -milloin koko Suomi?

Eilen tiistaina jätti konkurssihakemuksensa eräs ”start-up -yritys”, jonka osaomistaja on Suomen pääministerin puoliso. Onko isompiakin konkursseja odotettavissa, kysyy kansankyynikko Esson baarissa.

Prezella Oy:n osaomistaja 26%:n osuudella on liikemies Markus Räikkönen. Hänen puolisonsa Sanna Marin on toiminut Suomen pääministerinä joulukuusta 2019, edeltäjänsä Antti Rinteen jouduttua eroamaan puhuttuaan niin totta kuin osaa eräässä sinänsä triviaalissa asiassa,

Prezellan konkurssihakemus jätettiin tiistaina Pirkanmaan käräjäoikeudelle. Yhtiö, joka on velkaa Valtiokonttorille vaivaiset 200 000 euroa, hakee itseään konkurssiin. Summa on siis minimaalisen pieni, verrattuna miljardeihin joita koskevaan sitoutumiseen Suomi kiinnitettiin konkurssiliikemiehen aviopuolison toimesta äskettäin. Valtiollisen tason maksukyvyttömyyksiä ei yleensä viedä käräjäoikeuksiin, vaan menettely voi olla esim. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n salkkumiesten tulo holhoojahallitukseksi valtiotaloutensa sörssineeseen maahan.

Silloin realisoidaan eläkkeiden maksuun tarkoitetut varannot, leikataan sosiaaliset tulonsiirrot, ja palataan aikaan ennen hyvinvointivaltiota. Toki esm. Italia näyttää välttävän tämän kohtalon, kun laiminlyödyn budjettikurin seuraukset maksatetaan jossain pohjoisemmassa, -en nyt muista missä.

Hyvinvointivaltiot ovat olleet sekä kansallisesti ajattelevien että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korkealle arvostavien hallitusten tavoitteita jo noin sadan vuoden ajan. Idean eräänä arkkitehtinä pidetään ruotsalaista sosialidemokraattia Gunnar Myrdalia, joka 1930-luvulla -maailman vielä kärsiessä vuoden 1927 pörssiromahduksen ja globaalin laman seurauksista- esitti mallin yhteiskunnasta, jossa jokaisen kansalaisen perushyvinvointi taataan verokertymästä otetuilla resursseilla.

Myrdalin ”näytettyä lippua” kollektiivisen hyvinvoinnin ideaa alettiin toteuttamaan ympäri teollistunutta maailmaa: Palkallinen vuosiloma, kansaneläke, työttömyysturva ja ilmainen koulutus johonkin tasoon asti, jne., ne ilmaantuivat useisiin -jopa yllättäviin- paikkoihin. Tätä tehtiin nimenomaan markkinatalousmaissa, joissa taloudellinen kasvu mahdollisti nämä asiat. Hyvinvointivaltioilla oli kuitenkin heikko kohtansa, -ja siihen niitä voidaankin kaataa, ymmärrettiin.

Koko kansalle jaettava hyvä kasvatti myös jakamisen koneistoa, -joka oli oiva kasvualusta kuormasta-syöjille. Pankkiiri ja ”ahneeksi kapitalistiksikin” haukuttu Björn Wahlroos totesi taannoin, että sosiaaliturvan jakaminen maksaa niin, että jos jakamisen kustannukset lisättäisiin jaettavaan, niin jopa yleinen kansalaispalkka tulisi halvemmaksi. ”Nalle” ei viitannut turhaan byrokratiaan lauseessaan, kertoi vain erään faktan.

Kansalaispalkka-idea on sinänsä vain yksi osoitus hyvinvointivaltion itsensä-terminoimisen taipumuksesta: Vasemmistopopulismi-ilmiön takia joku aina lupaa enemmän kuin toinen, ja ilmaantuu poliittinen huutokauppa-tarjouskilpailu: Minä lupaan vappusatasen! Minä lupaan tonnin. -Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

On aivan varmaa, että resurssit ylittävä hyvän jakaminen johtaa pussin pohjan näkemiseen, -senhän sanoo maalaisjärkikin. Haukkujen kohdistaminen köyhille jaettavaan ja julkisiin palveluihin, mitä oikeistokonservatiiveiksi itsensä stailanneet harrastavat, on kuitenkin väärän puun alla räksyttämistä:

Suomen julkinen hallinto (kunnat+valtio) ylitti vasta 1980-luvulla 300 000:n työntekijän maagiseen rajapyykin, käyden 760 000:ssa juuri ennen vuoden 1991 keinotekoista lamaa. Tuona jaksona suomalaisten määrä ei ollut kaksinkertaistunut, eivätkä meille tarjotut julkiset palvelutkaan. Miten sitten väki tuplattiin ja missä?

Löydämme ylimääräisen porukan julkisesta hallinnosta, kulttuurista ja julkistalouden rönsyistä, joista enemmistö suomalaisista ei tiennyt mitään, ei hyötynyt mitään, eikä heiltä kysytty mitään kun nämä puolueiden virka-läänitysten kasvattamiseksi perustetut hallintohimmelit pykättiin. Hyvinvointivaltion syöpäkasvain oli ilmaantunut, ja alkoi kalvaa isäntäänsä.

Samaan aikaan toisaalla: Vasemmistopopulisti-poliitikot löysivät omat ”siltarumpunsa” ja lupausten huutokilpailu lisäsi toistuvia kustannuksia, loi yhteiskunnan rahoittamaa nyhjäämistä, ja kivaa jaettiin kun rahaa tulee loputtomiin. Vaan tulikin suomalaisen työn kilpailukyvyn heikkeneminen, ja pussinpohja alkoi häämöttää.

Ei tämä ongelma, tuhoisan valtiokonkurssin uhka, ole peräisin Brysselistä. Se on kotona kudottu, hyvistä aikeista väsätty, -ja se on kotona ratkaistavissa.

  • Pääministerin puolison konkurssista kertoi Talouselämä 26.05. 2021.

4 Comments

  1. pöh
    26.5.2021 16:24

    Onneksi Sannan mieskin saa ilmaiset aamupalat, ei tarvitse nälkäisenä kaikkia muita start up vedätysfirmojaan pyöritellä.

    Vastaa
  2. Tehdäänkehitysmaayhdessä
    26.5.2021 17:58

    😆hyvä kommentti😅

    Vastaa
  3. juha II
    26.5.2021 21:09

    En tunne ”valtakunnan poseeraajan” siipan yritystä enkä edes halua ruveta sitä setvimään vaan mieluummin vedätän suustani vaikka kolme hammasta. Mutta mielestäni velkasumma ei ole ”tarpeeksi” suuri aitoon konkussihakemukseen. En ole ”malinen”, vaan perstuntumalla mennään. Syynä laskelmoiva periksiantaminen tai sitten kermaperseisyys. Todellinen munaskuitaan myöten yrittäjyyteen syntynyt muurinmurtaja taistelee viimeiseen asti ja ikävääkin ikävemmin lopettaa vielä itsensäkin. Vaikka sanoo: ”Älä nyt hyvä mies. Ei se maailma tähän lopu!!!” Mutta loppuuhan se ja maanpetturipoliitikot tanssahtelevat kristallikruunujen alla!

    Vastaa
  4. pekka iiskonmäki
    27.5.2021 10:27

    Olen useasti alkaen Liisa Hyssälästä pyytänyt Kelalta ulosmaksatuksen ja sisään tulevan rahan erotuksen summaa. Sitä ei ole koskaan toimitettu edes toimittajille.

    Nalle on oikeassa, että jakajia on valjastettu aivan liikaa itse maksatukseen

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Tehdäänkehitysmaayhdessä Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top