Demokratian-vastustajat taas vaalimainosten kimpussa, edellistenkin vaalien surullinen ilmiö toistuu, mutta onko pahempaa luvassa?

Eri puolilta maata on kuultu taas vaalimainoksiin kohdistuvasta hävitystyöstä, joka pahimmillaan on ollut järjestelmällistä tuhotyötä. Ilkivaltaa vaalimateriaalia kohtaan on esiintynyt aiemminkin, ja se on kohdistunut eri puolueisiin, mutta usein johonkin ehdokkaaseen. Tämänkertainen ilkivalta-aalto saattaa olla turhautunut reaktio viimeisimpiin mielipidemittauksiin.

Tekijöistä saadaan tietoa hyvin harvoin, mutta tavanomainen epäilty on mustiin pukeutunut nuorimies, jolla on pieni reppu selässään. Asuun kuuluu usein huppu, ja naamallakin saattaa olla huivi.

Tekijä saattaa kuvitella olevansa jonkin ideologian asialla, ja vastustavansa universaalia pahaa, josta hänelle on kerrottu hyvin mustavalkoinen ja simppeli määritelmä. Tekijät motivoituvat siis ikäänkuin aatteellisesti, ja ovat demonisoineet vastapuolensa, joten mitkäät lait tai hyvät tavat eivät rajoita tekijän aktiviteetteja.

Tekijöillä on netissa vertaisryhmiä, joihin he jakavat tietoa kyseenalaista saavutuksistaan. Näissä keskinäisen yllytyksen viharyhmissä kilpaillaan keskenään sillä, kuka vihaa vastapuolta eniten. Henkilöiden dehumanisointi on hyvin näkyvää, ja saattaa joissakin oloissa johtaa fyysiseen väkivaltaan uhria kohtaan. Vihapuheryhmien keskustelijat ovat korostetun äärivasemmistolaisia, ja ylläpitävät omaa rinnakkaista mielikuvamaailmaa, jossa esm. persut ovat pahapaha ja heidän omat idolinsa hyvähyvä. Kun tämä suljetussa sosiaalisessa kuplassa ylläpidetty maailmankuva horjuu, esm. persujen saadessa luotettavasti mitattua kannatusta, pettymys purkautuu aggressiona.

Toistaiseksi vihan kohteena ovat olleet vaalimainokset, ja vaaliehdokkaiden omaisuus, mutta analyysin mukaan eteneminen ”radikaaleihimpiin” tekoihin on johdonmukainen jatko jo tapahtuneelle.

Aggressiovalmiit yllytettävät elävät ikäänkuin eräällaisessa ääriryhmien varjomaailmassa, jossa normaalin politiikan asiat ja tovoitteet eivät ole läsnä. Kun oikeassa aikuisten politiikassa säädetään hintoja, palkkoja, vuokria ja veroja, ääriryhmien varjopolitiikka on kyseiseen kaksijakoiseen sceneen kuuluvien erityisryhmien oma ”kiekkokaukalo”. Kuten sekään ei oikeastaan liity mihinkään, kenen verkkopussiin jääkiekkoilija sen kumibiitin lyö, ei ääriryhmien keskinäisellä mittelyllä ole meille reaalimaailmassa eläville muuta kuin viihdearvo.

Äärivasemmisto ja äärioikeisto siis viihdyttävät toisiaan, ja luovat ryhmänsisäistä koheesiotaan mustelmiaan näyttelemällä ja ”rintamatarinoitaan” toisilleen kertomalla. Ilmiö olisikin täysin yhteiskunnan ulkopuolinen, ellei sillä olisi eräitä ulottuvuuksia, ja juuri näitä funktioita ryhmiin kuuluvien ei tule nähdä.

Kuuluisa Jyväskylän kirjastopuukotus oli oikeastaan varjomaailman sisäisen scaba, jonka aikana oikea poliitikko vain sattui olemaan viereisessä huoneessa. Oikeuteen asti päässeet henkilöt, jotka olivat siis murjoneet toisiaan ja siis syyllistyneet lain rikkomiseen, kuuluivat 100%:sesti varjomaailmaan.


Kas, tavanomainen epäiltymme, mustapukuinen reppuselkäinen mies, oli täälläkin!

Samoin erään järjestön kieltämis-hanke, jonka taustoissa olisi paljonkin mielenkiintoista, mutta ei nyt, on todelliselta painoarvoltaan yleispolitiikkaan liittyvä: Ylläpitämällä ja vetkuttamalla prosessia puoluepoliittisen kentän ulkopuolista ”ääritoimijaa” kohtaan, luodaan käyttökelpoinen mielikuva, jolla voidaan säädellä, tai pyritään niin tekemään, nimenomaan suurten äänestäjämassojen tajuntaa:

  • Kun mediassa esiintyy toistuvasti (min: 2vk välein) radikaali äärioikeisto, so. natsit, joita ei todellisuudessa puoluekentässä ole olemassa, mielikuva natseista jää silti suuren yleisön todellisuuskuvaan, ja siis ”on olemassa”.
  • Kun mielikuva natseista on niin vahva, tälle manttelille täytyy löytää kantaja. Pienillä lisäsäädöillä se saadaankin persujen niskaan.
  • Tarkkailkaa media, niin huomaatte.

    Ääriryhmiä siis simuloidaan käytettäviksi todellisia asioita koskevan politiikan säätelyyn. Persujen kompromenttoimiseksi on luotu poliittisia projekteja, jotka tuottavat ”todisteita” kuvitteellisen äärioikeiston synkästä pahuudesta, -ja tällä voidaan manipuloida suureen äänestäjämassaan pelkoa, joka pidättälee äänestämästä establishmentille kiusallisia persuja.

    Kuten edellä jo kerrottiin, molemmat äärilaidat ovat saman ilmiön tuotteita, ja niitä voidaan myös, -taustalta lankoja vedellen, käyttää samaan tarkoitukseen. Poliittisen provokaation tunnistaa parhaiten katsomalla peiliin: Jos itse reagoin voimakkaasti, ilman että olen ehtinyt perehtyä faktoihin, olenko siis mielipidemanipuloinnin tahdoton kohde? Monilla lukijoista on omakohtaista kokemusta eräästä surullisesta, muutenkin elämässään kovia kokeneen nuorenmiehen kuolemaan päättyneestä, välikohtauksesta Helsingin Asema-aukiolla. Reagoimme hyvin voimakkaasti siihen, että ”uusnatsi” oli tappanut miehen keskellä päivää ja keskellä pääkaupungin vilkkainta aukiota. Myöhemmin saimme tietää faktat, -kuolinsyy olikin monimutkaisempi juttu, mutta tunnetasolla omaksumaamme ”antifasistista” kiihkoa se ei haitannut, vaan porukkaa marssi otsat kurtussa mielenosoituksissa tuhatpäisenä laumana. Oliko ehkä jossakin lammaspaimen, joka myhäili tyytyväisenä?

    Kuten talousmiehet sanovat, että EU:n integraation-syvenemis -kehitystä viedään kriisien kautta, myös yleistä mielipidettä voidaan ohjastaa keinotekoisilla spektaakkeleilla.

    Voimme olla montaakin mieltä politiikasta, mutta diagnoosiksi nykyhetkestä jää väkisinkin, että ne tahot joilla on todellista syytä huoleen, ovat 1. EU:n liittiovaltiokehitykseen sitoutuneet, 2. Refugeesindustry-kompleksiin rahansa kiinnittäneet. Molempien ryhmien, -elleivät ole samat henkilötkin, suurin huolenaihe Suomessa on Perussuomalaisten kohoava kannatus. Valtamediankin mukaan suurimman eduskuntapuolueen asema on huomioonotettava mahdollisuus. Toteamme siis, että tahtoa tehdä jotakin löytynee, mutta löytyykö osaamista? Edellä jo kerroin, että aikaisempaa näyttöä likaisista tempuista on.

    Pro Gnosis:

    • On mahdollista, että persuihin on sujautettu henkilöitä, jotka aktivoidaan tuottamaan kompromaattia oikeaan aikaan. Halla-aho on tosin ymmärtänyt pitää ns. etnonationalistit puolueen ulkopuolella.
    • Kun establishment on nyt (syystä) huolissaan vaalituloksesta, joka saattaa sotkea monen vaikuttajan biznekset ja haittaa (ulkomaille) jo annettujen sitoutumusten toteuttamista, saattaa olla käsillä ajolähtö-tilanne. Silloin ollaan uudella levellillä, myös mitä tulee poliittisiin provokaatioihin.

    Ollaankin kaikki varovaisia, ja katsellaan olan yli, -ja pysytään kaukana viharyhmistä.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

    Scroll to top