”Elokapina” etenee käsikirjoituksen mukaisesti

Nuorisoradikalismin syyt ja luonne, lyhyt johdanto siihen, miksi taloja vallataan ja katuja tukitaan. Lue ja hämmästy.

Suomalainen nuorisoradikalismi toimii vuodenaikojen mukaan: Ensimmäinen aalto nähdään kun koululaisten lomat ovat alkaneet: Silloin taustalla väijyvät ”eversti Rautahampaat” levittävät verkot ja haavit: Jollakin mediassa valmiiksi trenditetyllä teemalla kerätään vaikutusalttiit (=yllytyshullut) johonkin aktioon, jossa he saavat mukana-olemisen kokemuksen. -Sen jälkeen he identifioituvat ”aktivismiin”, josta saa kiksejä.

Seuraava vaihe nähdään yleensä koulujen alkamisviikoilla: Silloin jokin järjestö lanseerataan framille: Kesän aikana kypsyneet kerätään sinne, l. verkot vedetään ja haavi nostetaan. Joskus viime vuosituhannella nuoret(?) valtasivat ”spontaanisti” taloja em. aikataulun mukaan, tai tapahtui muuta häröä juuri silloin kuin taustavaikuttajien suunnitelmissa niin pitikin tapahtua.

Tietty kaava on nähtävissä, vuosikymmenestä toiseen:

  • Ensin kerätään kiinnostuneita ”hyvällä asialla” (media hoitaa asialle hyvän maineen, vaikka se olisi bussin penkille kakkaamista).
  • Sitten on ”koulutustilaisuus” jonne teinejä houkutellaan sekä ikätoverien kanssa hengailemaan, että musiikilla.
  • -Ja agitaattorit selittävät.

Talojen valtaajia seurasivat mellakkaturistit, jotka faijan ja mutsin rahoilla matkustivat kansainvälisten kokousten ulkopuolella pidettäviin mellakoihin, -oppia hakemaan. Sekä talonvaltaajille että mellakkaturisteille paalutettiin jo silloin ohituskaistat mageisiin duuneihin, ja virkakiintiöt jotka täytettiin jo kauan sitten.

Virkakiintiöt radikaaleille ovat pittoreski suomalainen perinne

Kuvan henkilöt puuhasivat 1970-luvulla Suomelle uutta käyttöjärjestelmää, jossa porvarillisesti ajatteleville olisi tarjottu päätösperäiset työpaikat (ilman palkkaa, dieetillä) jonkinlaisessa Gulag-järjestelmässä. Kun vallankumousta –Neuvostoliiton avulla- ei tullutkaan, he eivät päässeet komissaareiksi ja tsekisteiksi, vaan heistä tuli kapitalistisen Suomen virkamiehiä. Heitä komentava puolue-apparaatti oli niin sopinut, mutta kenen kanssa??

Kas, Suomen vientiteollisuus kävi idänkauppaa, joka kannatti sillä se oli bilateraalista. Niinpä punaiset vuorineuvokset sopivat maan poliittisen johdon kanssa, jotakuinkin näin:

”Annetaan taistolais-stalinisteille kulttuuri, viihde ja tapahtuma-ala, ja vähän mediaa ja muutama virka, niin me saadaan tehdä biznestä bolsujen kanssa.”

Näinpä oli jaettu reviirit: Kotikommunistit otti kulttuurin etc., ja kapitalistit keräs fyrkat neukuilta. So it goes! -Mutta minkäs kommunisti luonteelleen voi: Vaikka Sanoman toimittajakoulun piti taata että edes rippunen porvarillista tiedonvälitystä säilyy Suomessa, ne otti senkin! Kas, kun niillä oli isoomman talon tuki takanaan, -jolla talolla oli pidempi konspiraatiohistoria kuin isäntävaltiollaan Neuvostoliitolla. Myöhemmin suomalainen rakennusliike pääsi pykämään Moskovan Varpusvuorille hulppean toimistokompleksin, johon muutti Ljubjanka-aukion entisestä pankkirakennuksesta eräs kolmikirjain-yhdistelmä.

Suomalainen media ei ole toipunut vieläkään noista vuosista, vaan kyyristely jatkuu, -nykyisin idän lisäksi myös länteen.

Median ja viihteen yksisuuntaistaminen totalitaristien tavoite

Kaikkihan tietää Repo-radion, joka jatkoi vuonna 1948 katkennutta konspiraattori Hella Vuolijoen myyräntyötä. Suomalaisesta kulttuurielämästä kirjoitti aikalainen, silloin vielä Kansallisena Kokoomuksena tunntetun puolueen jäsen: ”Suomalaisissa teattereissa on viime vuosikymmeninä kuvattu porvarillista perhe-elämää vain klassisten venäläisten näytelmäkirjailijoiden tuotteissa. Muuten näytelmät kertovat etupäässä henkilöistä, joihin tavallisen suomalaisen teatterikatsojan on vaikea samaistua.” Silloisesta nykytaiteesta en viitsisi kirjoittaa, joten muistutan ainoasta poikkeuksesta, jälleen aikalaista siteeraten: ”Taistolaiset valtasivat 70-luvulla koko esittävän taiteen, lukuunottamatta klassista musiikkia: Sen arvostelukriteerit oli lyöty lukkoon jo 300 vuotta sitten.”

Totalitarismi, joka oli ottanut vuosina 1965-68 radikalisoituneet nuoret työkaluikseen, ja saavuttamistaan asemista käsin ohjasti ja rekrytoi heidän seuraajiaan, pyrki käsikirjoituksensa mukaisesti täydelliseen tiedonvälityksen kontrolliin. -Mitä nyt näemme woke-ilmiönä ja cancel-kulttuurina, on tämän saman toistamista.

Kulttuuri, viihde, mainonta, tapahtuma-ala ja media muovaavat viestiensä vastaanottajan tajuntaa tavalla jota on vaikea ellei mahdotonta vastustaa, jos nämä kaikki toimivat yhdensuuntaisesti. Koska indoktrinoija (=piilovaikuttaja) tarvitsee tiedon monopolin, internet ja sosiaalinen media muodostivat haasteen. Nämä ovat yhä haitta totalitarismin tavoittelijoille, mutta he ovat jonkin verran pystyneet vastaamaan haasteeseen.

Kauko-ohjattu nuorisoradikalismi muokkaa kokonaisten ikäluokkien tajuntaa

Totalitaristien suunnitelmassa ”pitkä marssi läpi instituutioiden” kaipaa tuekseen syvempääkin yleisen mielipiteen ohjastamista, kuin tiedon ja mielikuvien tarjonnan kontrollointi. Mielipide-tason valtaaminen ei sillai riitä, kun tehdään kulttuurivallankumousta, tai systeemistä muutosta.

Suomalais-länsimainen yhteiskunta oli sosiologisessa tarkastelussa vahvasti profiguratiivinen: So. kulttuuriperintö (=tavat, arvot) vastaanotettiin edelliseltä sukupolvelta, ja kasvava nuori oletti tulevansa vanhempiensa kaltaiseksi. Tämä yhteiskunnan ominaisuus suosii vakautta ja vastuskykyä ulkoisiin tartuntoihin. Tämä olikin vakava hidaste yhteiskuntien horjuttajille.

Kofiguratiivisuus tarkoittaa tässä tarkastelussa tilannetta, jossa kasvavan sukupolven tärkein vaikutteiden antaja on omien ikätovereiden joukko (-jopa muissa maissa), ja vanhemman sukupolven arvot voidaan jopa torjua. Kaikissa yhteiskunnissa esiintyy sekä profiguratiivisuutta että kofiguratiivisuutta, edellisen yleensä dominoidessa. Eräänlaista kofiguratiivisuutta on sekin, että lapsi-ikäluokat siirtävät nuoremmilleen sellaisia asioita, leikkejä ja loruja, jotka he itse vanhentuessaan hylkäävät.

Joukkoviestinnän maailmassa normaalitkin ilmiöt voivat muuttua suhteettomiksi, ja kokonaisuudelle haitallisiksi, -meidän tarkastelussamme vihamielisen vaikuttajan työkaluiksi. ”Sukupolvien sotaa” l. ”nuorisokapinaa” alettiin valmistelemaan huolella 1960-luvulla. Linkissä eräs mielenkiintoinen episodi, BBC:n folk-konsertti v.1965, jossa New Left-tyyppinen nuorisoradikalismi sai hyvän potkun eteenpäin. Yle osti ja esitti konsertin välittömästi. (Minäkin katsoin) 0:52/3:15 -kohdassa videolla näet hetken, jolloin profiguratiivisuus vaihtuu (kansainvälisen viihde/media-apparaatin säätelemään) kofiguratiivisuuteen.

Profiguratiivisessa maailmassa kasvava nuori muodostaa tajuntaansa mielikuvia monista asioista, mutta luonnollisessa ympäristössään. Hän luo ja säilyttää kuvan tulevasta ihanne-puolisosta, jota hän aikuistuessaan etsii. Mielikuvaan antaa aineksia häntä ympäröivä arki: Hän aistii ja muistaa, millaisia henkilöitä hänen kasvuympäristössään arvostettiin (ahkera, luotettava, vastuullinen), ja kerää nämä vaikutteet mieleensä. Myöhemmin ne ohjaavat hänen valintojaan.

Kofiguratiivisessa ympäristössä nuori ei saa tätä inhimillistä pääomaa, vaan joutuu myöhemmin kohtaamaan elämäntilanteet avuttomana. Median ja viihteen manipuloimassa ympäristössä aiemmin yhteisön antaman elämänpääoman tilalle tulee muuta. Jos työteliäs perheenelättäjä oli agraari-Suomessa tai teollisuus-Suomessa ihannepuolison prototyyppi, niin globaalin tajunnantäyttö-teollisuuden hallitsemassa todellisuudessa se voi olla joko räkäinen narkkari (”rocktähti”) tai …? -Katsokaa itse mainoksia sillä silmällä, kun silmänne ovat nyt avautuneet.

Maailman hallintaan pyrkivä ylikansallinen teknokompleksi käynnisti nuorisoradikalismin 1960-luvulla

Näinhän se meni, kuten kerroin. No, keneltä meni poliittinen impeys? Otan osaa.

Kun radikalismin juna oli käynnissä ja liikkeellä, mukaan hyppäsivät poliittisen kähminnän ”vanhat toimijat”: Fundamentalistis-konservatiivinen vasemmisto. Suomessa nuorisoradikalismi ja New Left olivat sille kauhistus vielä pitkän aikaa. Vasta varsinaisen globaalin vasemmistobuumin jo maailmalla laannuttua täällä ”sarvikuonojen maassa” ymmärrettiin päivittää parametrit, -ja tälle vierasperäiselle kentälle mentiin rahalla. Näin se kävi:

”Myöhemmin samana iltana osa kulkueen ihmisistä siirtyi VR:n makasiineille, jossa rakennuksen edustalle jätetystä rojusta koottiin kokko. Palokunta saapui paikalle ennen puoltayötä, jolloin osa paikalla olleista nuorista yritti estää tulen sammuttamista. Tällöin mellakkapoliisi puuttui asiaan ja mielenosoittajien ja poliisin välille syntyi kahakka (mellakka). Palomiehet avustivat poliisia suuntaamalla paloletkujen suihkun kohti mielenosoittajia. Lehtitietojen mukaan useita poliiseja vahingoittui heitä kohti heitetyistä kivistä ja pulloista lievästi, mutta kukaan ei tarvinnut sairaalahoitoa. 17 nuorta otettiin kiinni.  Maanantaina 1. toukokuuta 2006 makasiinien alueelta löytyi poliisin mukaan kymmenkunta käyttämätöntä polttopulloa.” (lähde)

Ei ole poissuljettua, että polttopullojen bensa oli ostettu verokertymästä hyvämaineiselle järjestölle annetulla toiminta-avustuksella. Olen toisaalla kertonut, että suomalaisen alunperin korostetun pasifistisen radikaalinuorison vyöryttäminen ”Black-Block”-tyyppiseen väkivaltakulttiin ei tapahtunut epävirallisten villien radikaaliryhmien toimesta, vaan asialla olivat viralliset epäviralliset, joiden kulut maksoit Sinä tilipussistasi veroina.

2006 makasiinimellakan pääepäillyt ovat tänään joko viroissa tai vakiintuneesti runsaat toiminta-avustukset saavien järjestöjen toiminnanjohtajina, -ja syövät Sinun taskustasi vailla huonoa omaatuntoa.

Näinpä kasvattavat meillä virkakuntaa ja verorasitusta 1970-luvun Suomen-kaatajat ja myös heidän jälkeisensä, 90-luvun kettutytöt ja 2006-polttopullopojat, -ja uusi pesue on tänään kaduilla tukkimassa liikennettä. Kaipa heillekin on virat jo luvattu? Veronkorotusten ja palvelujen-heikentämisen umpisolmun ratkaisu on nyt tiedossasi.

3 Comments

  1. Obelix
    27.6.2021 13:59

    ”Virkakiintiöt radikaaleille ovat pittoreski suomalainen perinne.” Pekka Kemppainen näyttää tuntevan tarkasti viherpunavasurien toimintatavat. Extrauutisissa on vuoden 2021 aikana ollut lukuisia punakaartin rahan -ja vallan väärinkäytön esimerkkejä – siis aivan riittävästi. Siksipä kysynkin: Miksi yksikään punakaartin vastustajaksi ilmoittautunut poliitikko ei ota yhdestäkään näistä asioista koppia? Kysehän ei ole mistään muusta kuin panakaartin verovaroista nostaman rahoituksen, lue; napanuoran katkaisemisesta. Miksi yksikään eduskuntapuolue ei halua katkaista kommunistisen viherpunavasemmiston hengityskoneen letkuja – kansa olisi siihen temppuun kyllä täysin valmis? Jos yksikään poliitikko ei uskalla tähän asiaan puuttua, niin kyllä silloin ajatteleville kansalaisille herää Suomen poliittisesta tilasta hyvin pahoja assosiaatioita, samoin kuin ao. poliitikoista!

    Ps. Ainoastaan persujen kansanedustaja Lulu Ranne on läpäissyt – kunnialla – tämän testin vuonna 2021.

    Vastaa
  2. realisti
    27.6.2021 19:40

    Onko sinulla jutun kirjoittaja tietoa, onko Suomessa käytetty muulloinkin palokunnan vesiruiskua mellakoiviin? Jos ei, niin tehtiinkö tuolloin makasiini keissin jälkeen herrasmiessopimus, että paloruiskuista ei enää ruiskuteta vettä mellakoivien päälle? Nythän on selvinnyt Helsingin poliisin myöntämänä, että niiden kädet ovat sidotut toimimaan mm. elokapinallisia vastaan, koska viime syksynä tapahtui se poliisien kaasunkäyttö rikosepäily, mitä siis sisäministeri O piti myös sopimattomana. Poliisi kertoi Elokapinan aikana, että eivät voi käyttää kaasua, koska se rikosepäilyn käsittely on kesken ja jos käyttäisivät, tulisi siitä vielä isompi rikosepäily. Ja ehdottomasti elokapinalliset tiedostavat tämän.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      27.6.2021 21:46

      Yhteiskuntarauhaa häiritsevä toiminta on lähtöisin verorahoitetuista järjestöistä, ja poliisin kädet sitoo sisäministeri.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top