Epäkohtien myllytys ei riitä JHL:lle, liitto haluaa hoitoalan toimintaedellytysten varmistamista yhteistyössä

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL näkee nyt käydyn keskustelun mm. vanhuspalvelujen surkeasta tilasta hyvänä avauksena ongelmien näkemiseen, mutta alan toimintaedellytysten takaamiseen tarvitaan sekä työrauhaa, resursseja että yhteistyötä, kertoi liiton tiedote 06.02.

Liitto on lähestynyt yksityisten palveluntuottajien suurimpia toimijoita keskustelun ja ratkaisujen etsimisen merkeissä. Kierros alkaa perjantaina (08.02.) Touhula-päväkotien johdon tapaamisella. Mehiläisen, Esperi Caren ja Attendon edustajat tavataan myöhemmin.

”Epäkohdat yksityisissä palvelulaitoksissa on nyt tuotu julkiseen keskusteluun. Pelkkä arvostelu ja epäkohtien esiin nostaminen eivät edistä mitään, joten haluamme käynnistää aidon kehittämisen yhteistyössä yksityisten palveluntuottajien johdon ja työntekijöiden kanssa”, kertoo JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.

JHL:n mielestä ongelmat ovat aivan samat vammais-, mielenterveys- ja varhaiskasvatus-palveluissa, kuin mitä on nyt paljastunut vanhus-työssä: Ne ovat liian vähäinen rahoitus ja henkilöstön liian pieni määrä. Kunnat ovat pyrkineet selviämään taakastaan parhaansa mukaan, mutta ”maan hallituksen tekemät leikkaukset ovat ajaneet (kunnat) tekemään hankintaratkaisunsa liiaksi eurojen voimalla”. Sanonta tarkoittaa samaa, kuin slogan ”laitetaan taseet töihin”. Yksisilmäisen tase-ajattelun sopimattomuus valtiontalouden tasolle tuottaa äskettäisten skandaalien kaltaisia uutisia, kun lasten, vanhusten ja tukea tarvitsevien hyvinvointia ei voi mitata euroilla, eikä työn tulosta yhteiskunnalle yhden laitoksen kirjanpidon loppusaldolla.

Markkinataloudessa kaiken liiketoiminnan on kannatettava, ja tätä koskee myös hoivatyötä, jos se teetetään yksityisillä toimijoilla. Tällöin on vaarana, että palvelujen laatu -kuten myös henkilöstö- nähdään vain kustannustekijänä. Silloin voidaan päätyä valintoihin, jotka eivät ole kannattavia yhteiskunnan kokonaisuudelle. Äskettäin esiintulleet ongelmat vanhustyössä ovatkin em. ristiriidan väärän käsittelyn seurauksia.

JHL vaatii tiedotteessaan henkilökunnan minimejä ja laatukriteerejä laeilla säädettäviksi, ja valtiota ottamaan vastuuta kunnille järjestettävistä riittävistä voimavaroista palvelujen toteuttamiseen sillä laadulla, joka takaa hoidettavien ihmisarvoisen kohtelun.

Nykyinen epätyydyttävä tilanne on ylirasittanut hoitohenkilökunnat äärirajoille, mikä näkyy mm. sairastumisissa, muille aloille hakeutumisessa ja työvoiman heikossa saatavuudessa. Että hoiva-alalle riittää tekijöitä myös tulevaisuudessa, se hoituu koulutuksella, -tai siis pitäisi hoitua.

Nyt istuvan hallituksen aikana kaksi asiaa ovat olleet ajankohtaisia: Ammatillisen koulutuksen reformi ja hallituksen menoleikkaukset koulutuksessa. Nämä ajoittuivat toisiinsa nähden hyvin pahaan aikaan. Työpaikoilla tapahtuva koulutus ja jatkoperehdyttäminen saivat täsmäiskun koulutuskorvauksen poistamisesta. Kun samaan aikaan työelämätoimikunnilta poistettiin mahdollisuus aidosti huolehtia koulutuksen laadusta, eikä työpaikoilla tapahtuvaan oppimisen ohjaukseen riitä resursseja, näemme noudatetun politiikan vastuullisuuden kokonaan toisessa valossa, kuin äskettäisen hoiva-skandaalin jälkeisissä poliitikkojen puheissa.

Työpaikoilla tapahtuva oppiminen on poissa työntekijän perustyöstä, mikä yhdessä työntekijämäärän mitoitukseen tuottaa tuloksen, jota päätöksentekijät eivät ehkä olleet ajatelleet loppuun asti. Hoitokatastrofit eivät voivottelemalla ja kauhistelemalla mihinkään katoa, vaan niitä tulee tällä menolla esiin jatkossakin.

JHL kysyy siis työpaikoilla tapahtuvan oppimisen tukemiseen lisää resursseja, ja koulutusta ohjaustehtäviin. Eräs ongelma onkin tällä hetkellä, että työn ohella oppimisen ohjausta tehdään oman työn ohella, ilman korvausta ja ilman koulutusta ohjaustehtävään. Millään muilla aloilla, kuin ihmisten hoitamisessa, vastaavaa käytäntöä ei esiintyne?

Ongelmien näkyvä mediakäsittely on herättänyt poliittista tahtoa asioiden korjaamiseen, mutta työpaikoilla se JHL:n mukaan on lisännyt stressiä ja huonontanut ilmapiiriä. Liitto kysyykin nyt työrauhaa ja yhteistyötä hoitoalalle: ”Epäkohtiin on pureuduttava yhteistyössä henkilöstön ja yritysjohdon kanssa. JHL on valmis laajaan yhteistyöhön alan työolojen parantamiseksi” sanoo JHL:n neuvottelupäällikkö Mari Keturi.

JHL on siis aloittamassa oman kriisisuunnitelmansa: Keskustelut hoiva-alan yksityisten toimijoiden kanssa rakentavassa hengessä, ja kysyy valtiovallalta vastuunkantamista, jonka tulee näkyä rahoituspäätöksissä.

Kun yksityistaloudelliset toimijat tulivat hoiva-alalle, odotukset taloudellisesta tehokkuudesta olivat suuria. ”Byrokratian purkukin” taisi olla eräs slogan, jota silloin kuultiin. Nyt elämme jo kauhu-uutisten jälkeistä krapulaa, Valvira on joutunut reagoimaan, ja jopa kuolemantapauksista puhutaan. Yksityistämis-rumba elää kuitenkin omaa elämäänsä ja seuraava askel, jota lienee pohjustettu yht’aikaa Sote-uudistuksen kanssa, saattaakin olla vaikuttavuussijoittaminen, so. spekulanttirahan tuominen vauhdittamaan sosiaalisektorin ja jopa nuorisotyön ”saneeraamista”. SIB-rahasto-ideassa (Social Impact Bond) ”pyritään synnyttämään kunnille säästöjä lastensuojelusta ja syrjäytymisestä syntyvien kustannusten ja tulonmenetysten laskuna. Syntyneet kustannussäästöt jaetaan kunnan ja rahaston sijoittajien kesken. Rahasto on suunnattu ammattimaisille sijoittajille”. Pahaenteistä puhetta, -ja jo nyt nähdyt tulokset hirvittävät.

SAK:n luottamushenkilökysely: Harvempi kuin joka kymmenes työpaikka lisännyt työssäoppijoiden määrää.

Sijoittajat nuorisotyöhön: Syntyvät säästöt yksityistetään, -kunnat maksamaan uudelle ihmerahastolle

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top