Extran vieraskynässä tänään Eeva-Johanna Eloranta SDP.
Eeva-Johanna Eloranta.
Vaalikauden viimeinen uutiskirje eduskunnasta
Mietteitä eduskunnasta vaalikauden päätteeksi
Tämä vaalikausi eli viimeiset neljä vuotta on mennyt uskomattoman nopeasti. Näin oppositiopuolueen näkökulmasta työtä on leimannut jatkuva työ vastalauseiden ja pykälämuutosehdotusten tekemisessä hallituksen leikkausesitysten kaatamiseksi. Aika erilaista siis, kuin viime vaalikausi, jolloin olimme itse hallitusvastuussa. Eniten tätä hallituskautta on leimannut hallituksen epäonnistunut sote- ja maakuntauudistus. Kerron tässä erityisesti sote-uudistuksesta ja kansalaisaloitteesta maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta, joka oli viimeisimpiä asioita meillä sivistysvaliokunnassa.
Hallitus kaatui ja sen mukana sote-uudistus
Ei ole tietenkään hyvä asia, että hallitus epäonnistuu kaikkien suomalaisten kannalta tärkeässä sosiaali- ja terveyspalvelu uudistuksessa. On ikävää, ettei löydetty tähän ihmisille tärkeään kysymykseen järkeviä ratkaisuja. Mitä itse eronpyyntöön tulee, niin toisaalta ratkaisu on toki suoraselkäinen, mutta kun se tehdään näin lähellä vaaleja, viikkoa ennen kuin eduskunnan piti päättää työnsä, niin se tuntuu lähinnä teatterilta. Hallituksen kaatumisen mukana kaatui sote-uudistus.
Sote-uudistus oli tietysti myös syy, miksi hallitus kaatui. Se, ettei uudistus päässyt maaliin, on ollut enemmän tai vähemmän näkyvissä perustuslakivaliokunnan viime kesänä antamasta sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädäntöä koskevasta lausunnosta lähtien. Mitä lähemmäs vaalikauden loppua tultiin, sitä ilmeisemmäksi asia kävi.
Epäkelpo sote-kokonaisuus
Hallituksen esitys on ollut alusta asti epäkelpo, se todettiin ensimmäistä kertaa jo 2017. Hallitus ei ole ottanut perustuslakivaliokunnan lausuntoja koko aikana riittävällä vakavuudella, vaikka perustuslakivaliokunta on kolmeen kertaan todennut esityksen perusoikeuspuutteet. Aikaa olisi ollut.
Hankkeen epäonnistumisen juurisyy on liian iso kokonaisuus. Keskustan haluaman aivan liian laajan maakuntamallin ja kokoomuksen toivoman markkinamallin yhdistäminen ja tämän kokonaisuuden ongelmat suomalaisten ihmisten perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Hallituksen lehmänkauppa ajoi soten tähän tilanteeseen, kun keskiössä näiden sijaan olisi pitänyt olla ihmisten palvelujen parantaminen. Hallituksen sote-uudistus kaatui siis omaan mahdottomuuteensa ja sekä maakuntauudistuksen että sote-uudistuksen sisältöongelmiin. Ihmisten tarpeet jäivät markkinoiden ja valtapelin jalkoihin. Ikävää ettei hallitus löytänyt tähän ihmisille tärkeään kysymykseen perustuslain mukaisia ratkaisuja.
Aika loppui kesken
Sote kaatui eduskunnassa viime kädessä aikapulaan useassa eri paikassa yhtä aikaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli käsiteltävänä maakuntien perustamista ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva ns. maku I -paketti sekä siihen liittyvä ns. valinnanvapauslainsäädäntö. Tämän lainsäädäntöpaketin merkittäviä perustuslaillisia ongelmia hallitus yritti vielä viime metreillä korjata hyvin hätäisillä muutoksilla, mutta lait olivat yhä keskeneräisiä ja olisivat vaatineet perusteellisempaa tarkastelua, johon ei ollut enää aikaa.
Samaan aikaan perustuslakivaliokunnassa oli käsiteltävänä maakuntien muita kuin sote-palveluihin liittyviä tehtäviä sekä valvontaa koskeva ns. maku II-paketti. Tuo noin 2000 sivun lakipaketti oli pahasti keskeneräinen ja julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella olisi vaatinut vielä niin isoja muutoksia, että niitä varten olisi pitänyt antaa täydentävä hallituksen esitys. Tämä taas olisi vaatinut kunnolla tehtynä kuukausia, joten perustuslakivaliokunta totesi perjantai-aamuna, ettei lakipaketin käsittelyä ollut tässä kohtaa enää järkeä jatkaa. Näin se toimi muodollisena pelin poikki viheltäjänä.
Jotta uudistus olisi oikeasti joskus voitu viedä eduskunnan suureen saliin äänestettäväksi, olisi vaadittu vielä myös ainakin lainsäädäntö maakuntien lainojen takauksesta HE 5/2018, hallintovaliokunnalta, joka olisi myös tarvinnut ensin esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Lisäksi olisi tarvittu myös maakuntiin siirrettävää ympäristöterveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö HE 147/2017 sosiaali- ja terveysvaliokunnasta. Ja siihen ensin lausunnot vielä perustuslakivaliokunnalta ja hallintovaliokunnalta.
Nämä kaikki olisi tarvittu, koska sote- ja maakuntauudistus oli poliittisilla päätöksillä rakennettu jättiläismäiseksi kerralla säädettäväksi kokonaispaketiksi, jonka kaikki mainitut osat oli säädöstasolla kytketty vahvasti toisiinsa. Yhtä osaa ei voinut säätää ilman toisia. Suomeksi sanottuna hallituksen uudistus oli vielä todella kaukana maalista ja siksi se kaatui.
SDP:n sotemalli
SDP:n mielestä sote-uudistus pitää tehdä parlamentaarisesti kaikkien puolueiden kanssa yhdessä ja sen alkuperäisten tavoitteiden mukaan eli parantamaan ihmisten hoitoon pääsyä ja supistamaan suuria terveyseroja. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi tarvitaan leveämmät hartiat ja 18 maakuntaa on tähän hyvä ratkaisu, koska valmistelua on niiden pohjalta jo pitkään tehty. Hoitotakuu tarvitaan eli hoitoon pitää päästä viikossa ja tätä varten tarvitaan riittävästi hoitajia ja lääkäreitä eli 1000 lääkäri-hoitajaparia lisää perusterveydenhuoltoon. Myös terveyskeskusmaksut pitää poistaa, jotta maksut eivät ole kenenkään hoitoon pääsyn esteenä.
Hallitus kaatoi maksuton toinen aste –kansalaisaloitteen
Eduskunnan käsittelyssä ollut Maksuton toinen aste –kansalaisaloite, jolla vaadittiin mm. maksuttomia oppimateriaaleja, hylättiin hallituspuolueiden ja perussuomalaisten toimesta. Sivistysvaliokunnan hallitusenemmistö vetosi, että eduskunta ei olisi oikea taho aloitteessa vaaditun selvityksen ja lakiuudistuksen tekemiseen. Kansalaisaloitelaki mahdollistaa ehdotuksen tekemisen lainvalmisteluun ryhtymisestä, mutta lainvalmistelu kuuluu valtioneuvostolle, jolla on siihen työhön tarvittavat resurssit.
Halutessaan valiokunta olisi kuitenkin voinut tehdä samanlaisen lausuman, mitä me sosialidemokraatit esitimme vastalauseessa. Vastalauseessa esitimme (sd., vas., vihr., rkp), että eduskunta edellyttää yhtyen kansalaisaloitteen asiasisältöön, että valtioneuvosto laatii perusteellisen selvityksen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ja lakiuudistuksiin lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuuden poistamiseksi.
Oppivelvollisuutta pidennettävä
Sosialidemokraatit kannattavat oppivelvollisuuden pidentämistä koskemaan koko toinen aste. Tällöin lukio- ja ammattiopiskelusta tulisi samalla maksutonta. Jokainen nuori tarvitsee riittävät tiedot ja taidot muuttuvassa maailmassa pärjäämiseen. Toisen asteen tutkinto on yksi tärkeimmistä syrjäytymistä ehkäisevistä tekijöistä. Silti suomalaisista nuorista peräti 15 prosenttia ei ole suorittanut toisen asteen tutkintoa 25 ikävuoteen mennessä. Edelleen jokaisesta ikäluokasta noin 10 000 nuoren opinnot päättyvät peruskouluun. Kaikista eniten koulutuksen jatkamisesta hyötyisivät heikoiten menestyneet oppilaat, joiden todennäköisyys jäädä koulutuksen ulkopuolelle on suurin.
Kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta työelämässä menestymiseen. Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksesta syrjäytyminen ennustaa korkeasti koulutettuihin verrattuna heikompaa terveydentilaa, useampia työttömyysjaksoja sekä merkittävästi lyhempää työuraa. Jotta oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa, tulee meidän yhteiskuntana pystyä vaatimaan nuorilta panostamista omaan osaamiseensa ja tarjota tukea tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Tätä uudistusta tulisi lisäksi tukea muilla toimenpiteillä kuten panostuksella opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen, mutta koska koulutuksen ulkopuolelle jäävät muodostavat todella moninaisen joukon ilman oppivelvollisuusiän nostoa on vaikea tavoittaa uudistuksella kaikkia, joihin uudistuksella pyritään vaikuttamaan.
Peruskoulun varassa työllistyminen heikkoa
Pelkän peruskoulun varassa olevien työmarkkina-asema on aina ollut heikompi kuin toisen asteen tai korkeakoulutuksen suorittaneiden. Ero on kuitenkin kasvanut. Pelkän peruskoulun varassa olevista 2013 koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oli 40 prosenttia. Kolmen viime vuosikymmenen aikana Suomesta on myös kadonnut yli 600 000 työpaikkaa, joihin on riittänyt perusasteen koulutus. Samalla pelkän peruskoulun varassa olevien työllisyys on tippunut yli 20 prosenttiyksikköä vajaaseen 43 prosenttiin.
Vaikka väestö on kasvanut 1987–2015 yli puolella miljoonalla, työpaikkojen määrä on vastaavana aikana pysytellyt 2,3 miljoonan paikkeilla. Murros piilee työpaikkojen rakenteessa. Perusasteen työpaikkojen osuus on laskenut 38 prosentista 12 prosenttiin, kun ylemmän korkea-asteen koulutusta vaativien työpaikkojen osuus on kasvanut viidestä viiteentoista prosenttiin. Vain perusasteen suorittaneelle naiselle kertyy työvuosia keskimäärin 21, miehelle 24. Työura voisi kuitenkin pisimmillään olla 47 vuotta eli ikävuodet 18–65. Erot muihin koulutusasteisiin ovat suuria. Keskiasteen tutkinto nostaa työuran odotearvon miehillä yli 32:een ja naisilla yli 33 vuoteen. Korkeakoulututkinnon suorittaneiden keskimääräiset työurat kipuavat 36 vuoden tuntumaan tai sen yli.
Oppivelvollisuuden nosto on tulevaisuusinvestointi
Oppivelvollisuusiän nosto lisäisi verotuloja ja alentaisi sosiaaliturvamenoja tulevaisuudessa ja pitkällä aikavälillä nämä hyödyt todennäköisesti kattaisivat uudistuksen kustannukset, vaikka uudistukseen sisältyisi myös lisäpanostuksia opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen. Arviointineuvosto arvioi oppivelvollisuusiän noston tuottavan pitkällä aikavälillä noin 140 miljoonan euron fiskaalisen hyödyn. Yhden vuoden oppivelvollisuusiän noston on arvioitu maksavan 17-27 miljoonaa (Kuosmanen & Moisio arvio) tai 56 miljoonaa euroa (Kuntaliitto).
Kahden vuoden korotus maksaisi todennäköisesti noin kaksinkertaisen summan eli uudistus olisi todennäköisesti vähintään kustannusneutraali, vaikka siihen sisältyisi myös mittavia panostuksia opinto-ohjaukseen ja erityisopetukseen. OKM arvioi kokonaisuudessaan toisen asteen maksuttomuuden vuosittaisten kustannusten olevan 87-142 milj. euroa, josta lukiokoulutuksen kustannukset olisivat noin 52-85 milj. euroa ja ammatillisen koulutuksen kustannukset 35-57 milj. euroa. Kustannusarvioissa ei ole huomioitu koulumatkakustannusten maksuttomuuden vaikutuksia. Tälläkin arviolla maksuttomuus olisi pitkällä aikavälillä kustannusneutraali.
Antti Rinne takaisin
Käsin kosketeltavan lämpimät tunnelmat meillä oli eduskuntaryhmässämme 1.3., kun joimme aamukahvit puheenjohtaja Antti Rinteen töihin paluun kunniaksi. Antti on nyt hyvässä vedossa ja täynnä intoa. Toivottavasti saamme hänestä tulevan pääministerin. Haikeita tunnelmia taas oli 7.3. eduskuntaryhmän loppukaronkassa, kun hyvästelimme monia eduskunnan jättäviä edustajiamme mm. istuntosalin vieruskaverini Lauri Ihalaisen, Eero Heinäluoman sekä europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren.
