Globalisaatio – internationalismi – kansainvälisyys

Isossa kuvassa maailmassamme on kolme aatesuuntaa, jotka kamppailevat siitä mikä on paras tapa elää ja toimia tällä planeetalla.

Globalismi on uusin tulokas, oikeastaan vasta tämän vuosikymmenen tuote. Globalismille tunnusomaista on, että se haluaa jyrätä kaiken alleen ja keskittää vallan yhtäältä miljardööreille á la Soros, ja toisaalta maailmantuskaa kantaville rikkaiden ja ja keskiluokan vesoille. Globalismin aktiivisinta kaaderia ovat ”kympintytöt” olivat he naisia tai miehiä -kuitenkin ikähaarukassa 15-65 v. Mutta ajattelu on teinien tasolla.

Vihreät ja Sorokset vallankahvaan

Nämä niin superrikkaat kuin ennen muuta vihreisiin liikkeisiin kuuluvat haluavat alistaa kaikki maailman kansat jonkinlaisen ”Maailmanhallituksen” alaisuuteen. Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään vihreistä, vaan hyvin vaikutusvaltaisista oikeistolaista ja jopa demareista.

Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka edustaa Suomen Kokoomukseen verrattavaa oikeistopuoluetta CDU:ta ja YK:n pääsihteeri espanjalainen Antonio Guterres, joka puolestaan edustaa Espanjan demareita mikä puolueen vasemmistolaisuuden huomioon ottaen löytää vastinparin Vasemmistoliitosta.

Nämä kaksi merkkihenkilöä vaativat jo noin reilu vuosi sitten, että kansallisvaltiot on hävitettävä.

Guterres jopa esitti jonkinlaista maailmanhallitusta, -samaa mitä George Soros on jo vuosia pitänyt esillä. Suomessa ainoastaan vihreistä on kuulunut iloista kiljahtelua.

Jokainen ymmärtää, että tuollainen maailmanhallitus olisi diktatuurin ja totalitarismin linnake, ja maailman kansat ja kansanvallat painettaisiin loppumattomaan yöhön ja tyrannian alhoon. ”Globalismi” on vain ja ainoastaan vallantavoittelun keino ja päämäärä, jossa kaksi tahoa eli rahavalta ja vihreä vallanhimo lyövät kättä, ja se on sata kertaa kauheampi puristus kuin konsanaan Molotov- Ribbentrop-sopimus.

Internationalismi on jauhautumassa muruiksi

Internationalismi lähtee Marxin ja Engelsin, eli varhaisten sosialististen/kommunististen teoreetikkojen, pohdinnoista joissa keskeinen ajatus oli, että ”kaikkien maiden proletaarit liittykää yhteen”. Vasemmistopuolueille -ainakin Lännessä- on ollut keskeistä solidaarisuus. Idän kommunisti diktatuureissa sitä ei ole ollut havaittavissa, -ainakaan oman kansan suhteen. Mutta Sosialistinen internationaali on aina korostanut kansojen välistä yhteistyötä ja tietenkin ennen muuta vasemmistopuolueiden yhteistyötä.

Internationalismissa on se ”ongelma”, että se on lähtökohtaisesti työläisten liike, ja vaikka se on kansojen välistä solidaarisuutta niin se on myös kansallista, ja siksi globalismi on sille vieras ajatus. Itse asiassa globalismi puhtaassa muodossa tuhoaa internationalismin, maat ja kansat, antaa vallan rikkaille (soroksille) ja näiden hyvinvoiville tyttärille(vihreät).

On melkeinpä sydäntä särkevää seurata esimerkiksi meidän ja Ruotsin demareiden kamppailua globalismin ja perinteisen Kansainvälisyyden ristipaineessa. Osa sosiaalidemokraateista on niellyt syötin syvälle kurkkuunsa -kuten esimerkiksi vaikka Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Tytti Tuppurainen. Ja toki kuvaan sopii mainosti, että hän on myöskin valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, jonka mielestä ”isänmaallisuus on haitallista”. Viimeaikaisten puheenvuorojen perusteella taas tunnetusti vasemmalla oleva ja ay-liikkeen kanssa toimeentuleva pääministeri Sanna Marin on  vaistonvaraisesti, aatehistoriallisin perustein tai henkilökohtaisista syistä, tehnyt pesäeroa vihreisiin.

On jännittävää ja ehkä vähän pelottavaakin seurata kumpi linja SDP:ssa voittaa, eli täydellinen antautuminen Sorokselle ja Vihreille, vai internationalistinen Suomen itsemääräämisoikeutta -tarpeenvaatiessa- korostava EU:n kautta eri maiden yhteistyötä kunnioittava suuntaus.

Kansainvälinen yhteistyö on kestänyt tuhansia vuosia

Perinteinen kansainvälisyys eroaa kahdesta edellisestä siinä, että se on aina perustunut kaupantekoon, kulttuurien kohtaamiseen ja ihmisten luontaiseen uteliaisuuteen eli matkailuun, uuden kokemiseen ja usein myös valloittamiseen. Kansainvälisyys on itseisarvo, se ei hae valtaa, sen ytimessä on -vaikka toisenlaisiakin esimerkkejä mukaan mahtuu- yhteistyö ja ystävyys tasavertaisesta ja tasa-arvoiselta pohjalta. Kansainvälisyyden elixiiriä on rauhanomainen kilpailu jokseenkin kaikilla inhimillisen elämän mahdollisilla aloilla.

Kansainvälinen toiminta on neutraalia ja se on kattanut koko maailman jo kauan ,se on myöskin huolehtinut köyhimmistä ja takamatkalle jääneistä hyvin pitkään. Perinteisen kansainvälisyyden näkökulmasta Internationalismi on kuin Sosiaalidemokraateille ”Forssan vuoden 1903 kokous” ,jossa SDP paalutti jokseenkin kaikki nykyisen hyvinvointi yhteiskunnan arkea olevat tavoitteet. Paha sanoa mutta onko niin, että sosialidemokratia on tehnyt tehtävänsä ja itsensä tarpeettomaksi.

• Internationalismista ei ole enää vaihtoehdoksi eikä kilpailijaksi perinteiselle kansainvälisyydelle mutta sen kannattajien on valittava vapaan maailman ja totalitarismin väliltä.
• Globalismi on ilman muuta diktatuuriin pyrkivänä ja valtaan päästyään raakaa diktatuuria käytännössä edustava ”liike” .Se kenen suupielessä se roikku myötäänsä paljastaa meille keitä he ovat.
• Perinteisen kansainvälisyyden eli järjen ja vapauden kannattajien on syytä herätä huomaamaan, että globalistien henkinen pohja on natsismissa -maailmanvalloituksessa- ja sen tämän päivän joukot ovat vihreissä joita miljardöörit johtavat.

Epäpyhistä liitoista epäpyhin .Ja toisaalta kaikkein luontevin,”ei ole omena kauas puusta pudonnut”. Ranskan suuren vallankumouksen arvot ovat globalistien toimesta tänään uhattuina raaimmin sitten Stalinin ja Hitlerin.

Vapaus – Veljeys – Tasa-arvo

Seppo Huhta