Haluatko olla mukana rahoittamassa dinosauruksen uutta tulemista? Jack Hornerin Dino Chicken -projekti

Paleontologi Jack Hornerin Dinokana (Dino Chicken) -tutkimusprojekti pyrkii aktivoimaan evoluution myötä passivoituneita geenejä kanan DNA:ssa ja luomaan täten eläimen, joka on lähempänä muinaisia saurus-esivanhempiaan.
Hankkeelle kerätään rahoitusta gofunding -menetelmällä.

Dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon noin 66 miljoonaa vuotta sitten liitukauden päättyessä, lukuunottamatta sitä höyhenpeitteisten ja lentokykyisten saurusten linjaa, joka jatkoi kehitystään menestyksekkäästi ja roikkuu tälläkin hetkellä pää alaspäin talipallosta takapihallasi, toisten aloitellessa juuri soidinmenojaan viereisellä suolla.
”Linnut ovat itse asiassa tieteellisesti luokiteltuna dinosauruksia” sanoo paleontologi Jack Horner.

Lentävien dinosaurusten kehittyessä vuosimiljoonien kuluessa eläimiksi, joita nykyään kutsumme linnuiksi, eräät niiden geeneistä passivoituivat, mutta ne ovat yhä olemassa lintujen DNA:ssa.
Geenitutkimuksen kehityksen myötä on tullut mahdolliseksi herättää näitä nukkuvia geenejä – geenejä, jotka johtavat lintuihin, joilla on samoja ominaisuuksia kuin niiden dinosaurus-esivanhemmilla – kuten hampaat suussa, nokan tilalla kuono, siipien tilalla kädet.. tällöin syhtyisi eläin, josta Jack Horner käyttää nimitystä dinokana (dino-chicken.)

Nukkuvien geenien aktivoitumistahan tapahtuu aivan itsestäänkin varsin usein – syntyy ihmislapsia, joilla on häntä ja kananpoikia, joilla on hampaat yms: Sikiönkehityksen varhaisemmissa vaiheissa useimmilla eläinlajeilla on huomattu atavistisia piirteitä muistoina lajin läpikäymästä pitkästä evoluutiosta, jotka yleensä eivät enää ole nähtävissä eläimen syntyessä, koska myöhemmissä sikiönkehitysvaiheissa aktivoituvat geenit syrjäyttävät ne. Nykyään on myös mahdollista passivoida näitä sikiönkehityksen myöhäisimmäissä vaiheissa aktivoituvia geenejä, ja siten sallia sikiön jatkaa kehittymistään kohti varhaisempia evolutionäärisiä muotoja.

Tätä teoriaa on jo kokeiltu käytännössä – geenitutkijat ovat aktivoineet passiivisia geenejä kanan alkioissa, ja estäneet toisia aktivoitumasta, ja munista on totta tosiaan kuoriutunut kananpoikia, joilla on ollut nokan sijasta samanlainen kuono kuin esivanhemmillaan.
”Jotkin geenit ovat kuitenkin evoluution myötä kadonneet kokonaan” kertoo Jack Horner. Esimerkiksi linnuilla on yhä passiivisena hampaiden kasvun aikaansaava geeni, mutta sen sijaan geeni, joka tuottaa hammaskiillettä, on tyystin kadonnut. Mikäli siis haluaisimme kasvattaa kanan, jolla on suussaan toimivat, kovat hampaat, meidän pitäisi harpata transgenetiikan puolelle ja siirtää hammaskiillettä tuottava geeni joltakin muulta lajilta kanan alkioon. Tämäkin olisi jo nykyään täysin mahdollista.”

Mikä sitten on Dino Chicken -tutkimusprojektin tarkoitus? ”Lapsena haaveilin aina omasta lemmikkidinosauruksesta” Jack Horner aloittaa vastauksensa, ”mutta vakavasti puhuen, tämä tutkimus tuottaa meille valtavasti uutta käytännön tietoa evoluutioprosesseista. Ja onhan maailmassa edelleen suunnaton määrä ihmisiä, jotka kieltävät evoluution olemassaolon ja uskovat mieluummin erilaisten uskontojen luomisselityksiin. Tämä projekti tuottaa todisteita evoluutiosta” hän sanoo. ”Ja sitä paitsi, tämä on ihan hiton siistiä!”

Jos haluat olla mukana tukemassa Dinokana -projektia, voit osallistua sen rahoitukseen ja pienten dinosaurusten kasvattamiseen täällä.
Lisää tietoa dinokanojen kasvattamisesta löytyy täältä.

Asiasta kertoo paleontologi Jack Horner omalla Facebook -tilillään mm. 3.5.2019.