Hautajaisvarikset tulleet takaisin?

Vanhaan aikaan, agraari-Suomessa, kun elämä oli ylipäätään virikeköyhää ja mielenkiintoisia asioita tapahtui hyvin harvoin, vaihtelua arkeen saatettiin ottaa hautajaisistakin. Jos kukaan tuttu ei ollut päättänyt päiviään, niin sitten tuntematon.

Toisinaan saattoi peijaisiin ilmaantua henkilöitä, joita kukaan ei tuntenut, tai ainakaan kenelläkään ei ollut käsitystä, miten he vainajaan liittyivät. Jotkut ottivat maahanpanijaisissa kuokkimisen ihan tavaksikin, eikä tästä oikein pidetty, mutta ei viititty sanoa. Elämän vilkastuessa tämäkin kulttuurimeemi on hävinnyt ja unohtunut, -tai melkein.

Muitakin tylsän elämän aiheuttamia ilmiöitä esiintyi. Oli käräjähulluja, jotka riitelivät joka mahdollisen riitansa käräjillä, ja myös seurasivat huolellisesti jokaista riitajuttua, mihin ehtivät. Television ilmaantuminen on miltei tappanut tämänkin kansanperinteen, mutta ehkä jossain periferiassa vielä joku sinnittelee?

Median luoma uusi maailma on ehtymätön virikelähde, jonka olisi luullut syrjäyttäneen kokonaan perinteiset korvike-elämisen muodot, mutta sepä tarjoaakin sille aivan uuden ulottuvuuden ja kasvualustan. Toki moni asia on muuttunut: Enää ei tarvitse raahautua hautajaisiin, vaan voikin sensijaan kertoa mediassa, kuinka hyvä kaveri olikaan ollut vainajan kanssa, plus jokin human-interest-juttu. Kehitys kehittyy, ja maailma muuttuu. Tai sitten ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top