Horjuttaako koulu lapsen seksuaali-identiteettiä: Ei enää tyttöjä ja poikia

Vuonna 2014 hyväksytyn opetyssuunnitelman mukaan ns. sukupuolierottelu kitketään pois kouluopetuksesta, sanastosta ja jopa ajatuksista. Paljastuneet suunnitelmat ovat hyytävää luettavaa.

Opetustoimi ei ole koskaan ollut vapaa ympäröivän yhteiskunnan ajattelun konventioista, eikä ole siihen pyrkinytkään. On totta, että kunkin hetken vanhemmat sukupolvet ovat mielellään nähneet lastensa oppivan kouluissa itselleen mieluisia ajatuksia, -ja näin kuuluu demokratiassa ollakin: Kansahan täällä päättää, eikö?

Usein jää huomaamatta, että sukupuolten tasa-arvo on edennyt Suomessa tasaisen varmasti 1900-luvun alusta asti. Naiset saivat täällä äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa, mitä muuten ”feministit” eivät juhli, koska se romuttaisi heidän missionsa taistella ikuista ”patriarkaattia” vastaan, -siis rakentaa itselleen ura ja leipäpuu hössöttämisestä. Maailmanparantajan suurin pelko onkin, että maailma pikkuhiljaa paranee: Silloin hänen onttoutensa paljastuu kaikille.

En toki torju naisten enkä kenenkään muunkaan emansipaatiota, ja olen ylpeä siitäkin muutoksesta joka Suomessa on saavutettu naisten tasa-arvon saavuttamisessa 1900-luvun loppupuoliskolla: Muutos on tapahtunut, ja se on todellinen. Naisten rohkaistuminen opiskelemaan niin pitkälle kuin pää kestää, on niiden naisten ansiota, jotka sen tekivät, -siis opiskelivat. 1910-luvulla yliopistoihin lähteneet naiset kohtasivat varmaankin esteitä, ja torjuvia asenteita. He vastasivat niihin pää pystyssä, paremmuudella. Heille annan suuremman tunnustuksen Suomen lähtemisestä tasa-arvoisuuden tielle, kuin nillittäjille. Nykynaiset ovat täysin samalla viivalla mies-kollegoidensa kanssa pyrkiessään osaamistaan vastaaviin tehtäviin korkeillakin paikoilla, ja surullisena joudun toteamaan, että he osaavat käyttää myös epärehellisiä keinoja, -kuten miehetkin. -Tasa-arvoa tämäkin.

Toki paremmuus on nykyisin kielletty sana, sillä se rohkaisee tekemään, kehittymään ja luottamaan itseensä. Miten muuten koulu pystyy tukemaan lapsen ponnisteluja, kun hänen opiskelu-työrauhansa vievät oppimisesta kiinnostumattomat erinäisiin händicäppeihin vetoavat vapaamatkustajat, joille annetaan vesirajan ylittävät arvosanat pelosta että opettajaan kohdistuu painostusta?  Surkeuteen on koulu matkalla, mitä tulee oppimiseen, mutta varottavat merkit nähdään myös koulun toisella tehtäväalueella: Koulun pitäisi tukea kasvavan lapsen persoonallisuuden ja identiteetin kehitystä, jotta hänestä tulisi tasapainoinen kansalainen hyvinvoivaan Suomeen.

Kaikki kansakunnat ovat antaneet opetuslaitoksensa vahvistaa lasten identifioitumista omaan valtioonsa: Suomeen, Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja jopa Neuvostoliittoon ja Itä-Saksaan. On tämä valtio historiallisesti luonnollinen kooste, tai keinotekoinen politiikan luomus, lapsi on saanut tietää kuka hän on, ja mihin hän kuuluu. Tämä antaa kaikissa tapauksissa varmuutta kasvavalle yksilölle, ja tukee hänen kehitystään, -ja myös rohkaisee pyrkimään parempiin saavutuksiin niin työssä kuin opinnoissakin.

Diktatuurien ja miehityshallintojen ensimmäinen kohde alusmaan koululaitoksessa onkin historiallisen perspektiivin häivyttäminen. Miehityshallinto pyrkii estämään alistetun kansakunnan tietoisuuden itsestään ja luottamuksen itseensä, ja tekee tämän median, viihteen ja koululaitoksen kautta. Mainitsinkin jo Neuvostoliiton, tuon keisarillisen Venäjän raunioille ilmaantuneen valtiomonsterin. Venäläisiltä keskustelukumppaneiltani kuulin jo silloin joskus, että ”ei se ole venäläinen valtio, ”derzava”, lainkaan, vaan bolshevistinen miehityshallinto”.

Kiitän kadonneita ja tuntemattomiksi jääviä kiejeenvaihtokumppaneitani tuosta käsitetyökalusta. Ja käytän sitä nykyhetkeen: Kysyn, käyttäytyvätkö Suomen hallitukset samalla tavoin, kuin vieras vihamielinen valta, joka on kepulikonstilla päässyt sotkemaan suomalaisten asioita?

Etsitään vastaus paremmalla ajalla, ja vilkaistaan tänään vain koululaitosta:

Intersektionaalis-kulttuurimarxilais-frankfurtterilainen juntta, joka tiettävästi lähettää emissaarinsa jopa koulukirjojen kustantajien puheille vaatimaan muutoksia, käyttää tasavallassamme näkymätöntä valtaa. Eräs Opetusministeriön entinen virkamies kertoi taannoin kokemuksiaan menneen YYA-Suomen ajoilta: Hänellä oli tarkastettavanaan kustantajan ehdotus kouluissa käytettäväksi oppikirjaksi, ja hän sen tekstejä ja kuvia työhuoneessaan ministeriössä selaili. Tuleekin paikalle vieras, jota hän ei ollut kutsunut, eikä tältä lausuntoa pyytänyt.

”Tuossa (historiankirjan sota-ajan kartassa) on puna-armeijan hyökkäys merkitty liian vahvoilla nuolilla. -Se herättää venäläispelkoa”. Virkamies pyytää uuden kartan. Tulee taas emissaari kurkkimaan olan yli: ”Nyt on liian heikko nuoli. Se vähättelee Neuvostoliittoa…”. -Ja peli jatkuu kunnes kutsumaton sensori on tyytyväinen.

Näin muistelee entinen virkamies aikaa, jolloin Suomi #kyyristeli. No, Venäjä karisti bolshevismin yltään, ja Suomikin vapautui… -ihanko totta? Katsotaanpas tuoretta esimerkkiä:

Ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestö Setan koulutussuunnittelija Marita Karvisen työhön kuuluu kommentoida kustantajien pyynnöstä oppikirjoja. Hän on huomannut, että toisinaan myös oppikirjantekijät noudattavat opetussuunnitelmaa varoen.

– Minulle on käynyt kaksi kertaa niin, että kustantaja tai oppikirjan tekijä kertoo, etteivät he voi hyödyntää muutoin hyviä korjausehdotuksiani kaupallisiin syihin liittyen: muutoin kirja ei myisi Pohjanmaalla tai Oulussa. Oletan tällä olevan tekemistä muun muassa näiden alueiden uskonnollisuuden kanssa. (Yle 12.01. 2021.)

Pitää ihan Yle:n kautta motkottaa, jos kustantaja ei tottele jonkun ry:n komentoja.  Emissaarit ja olan-yli-kurkkijat ovat tulleet takaisin (jos ovat poissa olleetkaan?) ja nyt vahditaan oppikirjoja, ettei niissä kerrota lapsille että sukupuolia on kaksi. Onko jokin #hanke pyörähtänyt liikkeelle? On, vastaa asianosainen:

Niin milloin näistä kaikista hankkeista on käyty avoin poliittinen keskustelu? -Vai ollaanko Suomen kansaa viemässä kuin pässiä narussa johonkin päämäärään, jota meille ei kerrota? -Ja miten tämä eroaa diktatuurista ja miehityshallinnosta? Olen kuullut sanottavan, että toden puhuminen on vallankumouksellinen teko epärehellisenä aika, mutta kukaan ei ole (toistaiseksi) todennut, että tytön ja pojan eroavaisuuden toteaminen olisi kapinaa.

Lisää luettavaa:

2 Comments

  1. Pekka Kemppainen
    13.1.2021 16:16

    Muistaako kukaan, ku vasurit kielsi sotaleluja?

    Vastaa
  2. Puolueeton
    13.1.2021 18:17

    Ihmisoikeudet ovat pelkkää politiikkaa

    Tiukka tasa-arvoistaminen ei ole ”ihmisoikeuksien” mukaista. Ihmisoikeuksien tulee suosia erilaisuutta, jota ihmisten välillä ei kuitenkaan ole suuria määriä mutta kuitenkin riittävästi saamaan aikaan poliittista kiihkoa. Mikä ilmenee lainauksesta:
    ”Tunnettuja suomalaisia ihmisoikeusaktivisteja ovat esimerkiksi Helvi Sipilä, Matti Wuori, Martti Koskenniemi, Allan Rosas, Martin Scheinin, Helena Ranta, Martti Ahtisaari ja Tarja Halonen.”
    Luettelossa vihreän ja vasemmiston osuus on melkoinen. Ilmeistä on, että ihmisoikeuksien perusta ei enää liitykään luonnontieteisiin vaan poliittiseen järjestyneisyyteen. Tunnettujen suomalaisten ihmisoikeusaktivistien joukossa (eikä kai myöskään maailman ihmisoikeuasiaa ajavien) ei ole yhtäkää biologia, maantieteilijää tai ihmisen ongelmista perillä olevaa lääkäriä ja psykiatria, eikä myöskää ihmisen historian tutkijaa.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Pekka Kemppainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top