Hybridihyökkäys ”Lataamoa” kohtaan paljasti Suomen haavoittuvuuden tietoturva-uhkien edessä

Tarkemmin perehtymättä julkisuudessa vielä hyvin ohuesti selostettuun tapaukseen, jossa psykoterapiaa tarjoavan yrityksen tiedostoihin on hyökätty, voidaan todeta Suomen tietoturvapuolustuksen nukkuneen Ruususen unta. Vihamielisen tahon operaatio, jossa kalastellaan suomalaisten poliitikkojen ja vaikuttajahenkilöiden mielenterveystietoja, on juuri sen kaltainen uhka, johon varautumiseksi erilaisia hybridisota-keskuksia on perustettu.

Uutisten mukaan rikollisesti toimivat tekijät ovat käyttäneet saamaansa aineistoa kiristykseen, mutta heidän motiivinsa ei ole se iso juttu: Oleellista on, että he pääsivät sinne mihin pyrkivät, saivat tietoa haltuunsa. Toki emme tiedä, että toimija olisi valtiollinen, mutta emme tiedä myöskään ettei ollut.

Valvotaanko Suomessa asioita, jos niin mitä? Kaveri soitti, ja kertoi kokemistaan hankaluuksista, kun hän valmistautui ostamaan yksityiseltä myyjältä moottoripyörän. Kun ostaja on myyjän pihassa, rahatukku kädessään, ja oston esine siinä edessä tarkasteltavana, on paras tilanne hieroa kauppaa. Niinpä kaveri haki pankin konttorista tililtään hintapyynnön mukaisen summan valmiiksi. Kas, tulikin mutkia matkaan.

Pankissa piti täyttää jotain ihme-kaavakkeita, ja kertoa mihin käyttää nostetut käteiset. -Ja sitten taas kassalle, ja kaavake päätyi monen henkilön kautta lopulta jonnekin Rahoitustarkastuksen mappeihin. Samaan aikaan toisaalla Suomessa asuvat henkilöt, joiden identiteettiä ei täällä kukaan tiedä, vievät käteisenä ulkomaille lähetettäviksi summia joiden hintaisi prätkiä ei täällä ole edes myynnissä, eikä kukaan kysy mitään, -ei edes rahan lähettäjän varmistettua henkilöllisyyttä.

Kaveri sai pyöränsä, ja myyjä rahansa, ja suomalaisen kontrollisysteemin syvin olemus paljastui: Kaiken tarkoitus on kettuilu suomalaisille, ei minkään rikollisen toiminnan estäminen.

Meillä on inspehtoria ja muuta paperin-syynääjää reippaasti yli viiden miljoonan asukkaan hallinnoimisen vaatiman määrän, mutta mikään muu ei näytä tapahtuvan kuin ylimääräisen kiusan aiheuttaminen? Nyt, tässä ”Lataamon” tapauksessa poliittiseen establishmentiin osui oma laukaus: Tietoturvataso-vaatimuksesta löysäily altisti poliittisen yläluokan intiimitiedot ja pöpeilyt rikollisten saavutettaviksi. Surullista, mutta osittain itse hankittua.

Sellaisissa maissa, kuin Yhdysvalloissa, yritysten ja virastojen johtajat ovat useimmiten niitä henkilöitä, joilla on se firman osaaminen hallussa. Johtaja katsoo, mitä alainen tekee, ja ymmärtää näkemästään tekeekö hän oikein, ja tehdäänkö asiat. Suomalaisessa hyvä-veli-systeemissä on toisin. Kertoipa erään maaseutukaupungin keskussairaalan hallintojihtaja, toki eläköidyttyään, oman kokemuksensa:

  • Hänen aloittaessaan virassaan 70-luvulla, hänellä oli viisi (5) alaista hallinnossa.
  • Kun hän jätti työnsä seuraajalleen 2000-luvulla, alaisia oli 400 papereita pyörittämässä.

Kysymykseen, mitä nämä neljäsataa tekivät, entinen hallintojohtaja vastasi: ”He olivat jonkun vaimoja, tyttäriä, kavereita ja sukulaisia.” Tälle ilmiölle on nimikin: Virkapöhö, hallintohimmeli. Pahinta on kuitenkin, että tämä varsinkin organisaation keskiasteen johtotehtäviin pesiytyvä joukko ottaa paikat oikeilta osaajilta. Ei ole suomalaisessa byrokratian maailmassa harvinaista, että esimies kysyy alaiseltaan, miten joku juttu tehdään. Kas kun viraston lattiamanuksi voi päästä myös taidolla ja koulutuksella.

Niinpä ”Lataamon” tietoturvakatastrofi oli ihan odotettu juttu: Ketään ei ole varsinaisesti kiinnostanut, ovatko yksityishenkilöiden arkaluontoisia tietoja käsittelevän ja arkistoivan mm. Kela:lle palveluja tuottavan yrityksen tietosuojat riittävällä tasolla. Kuviteltiin ilmeisesti, että riski koskee vain hallintoalamaisia, mutta osuikin eliittiin itseensä. So it goes!

Suomeen kohdistuvaksi uhkakuvaksi on tunnistettu hybridihyökkäys, jossa käytetään tavanomaisten aseiden (-ja ydinkiristyksen) lisäksi tietoverkkojen lamauttamista, median ja yleisen mielipiteen harhaanjohtamista some-kampanjoilla ja trollitehtailulla, ja myös yksittäisiin avainhenkilöihin kohdistuvilla hyökkäyksillä, joissa voidaan käyttää mm. ”Lataamosta” varastettujen terapia-muistiinpanojen kaltaista aineistoa.

Case-Lataamo osoittaa, että Suomen virtuaalipuolustus on nukkunut. Maan rajat on auki roistojen ja huithapeleiden liikkua, ja jopa ATK-alalle hingutaan ulkomaisia ”huippuosaajia” kenenkään kantamatta huolta siitä, mihin suuntaan nämä ovat lojaaleja, ja onko heidän lähtömaissaan rehellisyyskulttuuri jotain sentapaista, kuin stadilaisilla uus-taksikuskeilla.

Jossain osissa maailmaa, paikoissa joissa erilaiset keisarit ja muut kommunistit ovat ryöstäneet rahvasta tuhansia vuosia, on tapakulttuuriin iskostunut välistävetämisen kategorinen imperatiivi. Käsitys kunniallisuudesta on toinen kuin meillä täällä kylmässä Pohjolassa, jossa vihollinen on ollut luonto, ei toinen ihminen. Jos ei ota ylimääräistä hyötyä sen lisäksi mistä työnantaja maksaa, on vain tyhmä, -eikä se ole arvostettua. Niinpä joku on katsellut asiakastiedostoja sillä silmällä, että mitähän biznestä minulle tästä irtoaa. Missä näin on käynyt, en toki tiedä, mutta joskus ja jossakin.

Suomella piti kuuleman mukaan olla tietoturva- ja hybridirintamalla puolustusmuuri kunnossa.  Näyttääkö siltä, että on ollut? Missä tahansa suomalaisessa virastossa voi toki sattua niinkin, että on palkattu neljäsataa sopivaa, vaikka viisi pätevää hoitaisi asiat, -ja tuloksekkaasti.

 

Julkisen sektorin alijäämä pysyy, koska byrokratia syö kaiken minkä saa

1 Comment

  1. Puolueeton
    26.10.2020 17:03

    Kirjoitelma osuu oikeaan. Suomi on menossa kohti tuhoa nykyisten vallanpitäjien avulla. Vallanpitäjiksi on valikoitunut unelmissa elävää keskiluokan väkeä. Teollisuuden johtoon on taas osaksi valikoitunut joukkoa, joiden ahneutta vallanpitäjien pitäisi hillitä.

    Valtion johdossa tulisi olla tervejärkistä väkeä, jolle omien kansalaisten hyvinvointi on etusijalla. Ennen sosialisti väitti ”Nationalismi, kansallisuusaate, on kapitalismin tuote. Se on kapitalistien tärkeimpiä keinoja saada työläiset sidotuksi kapitalistiseen järjestelmään. Siksi sosialistit vastustavat nationalismia. Sen sijaan sosialistit ovat internationalisteja. ”
    Nyt on päin vastoin, internationalistit eivät tue kansalaisia, vaan hämäräperäistä globaalia suuntausta, joka pyrkii kommunismin tapaiseen diktatuuriin ja sananvapauden rajoittamiseen sekä rahan valtaan.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top