Hyvinvoinnin systemaattinen romuttaminen

On se mielenkiintoista miten ihminen on kykeneväinen sivuttamaan asioita, jotka suoraan vaikuttavat heidän omaan elämään, elämänlaatuun ja olotiloihin, hyvinvointi tästä erinomainen esimerkki.

Meistä on tullut pelon riivaamia pimeässä kulkijoita, joilta on systemaattisesti poistettu kyky kyseenalaistaa auktoriteetteja. Valtio ei ole ystävä, ei ole koskaan ollut, eikä sitä ole yrittäjä tai pappikaan. Tämän maailman loimme itsellemme ahneuden ja itsekeskeisyyden kautta. Asteittainen arvojen romuttaminen on kestänyt sukupolvia, jolloin on ymmärrettävää, että muutosta ei välttämättä heti huomaa.

Yhteiskunnan nykytila on suoranainen todiste siitä, että riippumatta elämäntilanteesta onko rikas vai köyhä niin olemme onnistuneet siirtymään niin negatiiviseen ajatteluun, että oma napa on lähes ainoa millä on suurimmalle osalle ihmisistä mitään merkitystä. Kun joskus jotain hyvää haluamme niin harvoin haluamme sitä kokonaisvaltaisesti, emme näemmä ymmärrä sitä tosiasiaa, että jokainen pala yhteiskunnan ja elämän rakenteesta on yhtä arvokas ja koska sivuutamme pieniä asioita merkityksettöminä luomme valtavia aukkoja tähän järjestelmään ja meidän tietoisuuteen. Aukkoja, josta nyt jopa maksetaan ihmishengillä, miettikää miten absurdia.

Sotien jälkeinen aika

Yhteiskunta on sotien jälkeen vähän alle sadassa vuodessa muuttunut valtavasti ja ihmisrodun toiminnan ydin on siitä asti ja kauan sitä ennen ollut itsekkyyden ja ahneuden ruokkiminen, vastakkainasettelun suosiminen, yhteisöjen sirpaloittaminen ja strateginen organisoitu ihmisten ja luonnon epäeettinen hyväksikäyttö. Sodat olivat hyödyllisiä siinä, että ne istuttivat pelon ihmisiin ja siitä lähtien se pelko on vahvistunut ja siirtynyt eteenpäin sukupolvesta toiseen.

Nyt olemme sitten tilassa, jossa hyvinvointi monen osalta ei ole millään tavalla enää omissa käsissä koska blockit, traumat ja pelko yhdessä pitävät meidät otteessaan ja seuraamme mitä vain ohjeistusta (vaikka olisi täysin epäloogista, epäeettistä ja epähyödyllistä itselleen) kyseenalaistamatta mitä se meille tai ympäristölle (erityisesti pitkällä jänteellä) tarkoittaa.

Monesta suunnasta kuuleekin, että nykyajan ihminen on lähellä zombie tilaa, jossa omaan sisimpään ja inhimillisyyteen ei ole enää mitään yhteyttä. Emme myöskään näytä olevan kykeneväisiä käyttämään luonnon antamia tärkeimpiä työkaluja kuten aisteja, uteliaisuutta, intuitiota ja selviytymiskykyä optimaalisella tasolla, jolloin on täysin ymmärrettävää, että luonto ja universum eivät näe meitä progressiivisena ja hyödyllisenä jatkeena evoluutiolle.

Syömme pahvia

Ravinnon systemaattinen heikentäminen on oikeasti piste iin päälle, se on kuin viimeinen lukko palapelissä ja sen kautta voidaan tehokkaasti pitää ihmiset heikkoina ja hauraina, sen näkee nyt paremmin kuin koskaan. Kun syöttää ihmiselle vuosikausia keinotekoista ravinneköyhää ruokaa ja juomaa (hienoissa pakkauksissa, jotta jengi menisi lankaan) niin ei seuraus voi olla muu kuin paikallaan omissa kuplissa säälissä ja tuskassa rypevä ihmiskunta.

Me teimme tämän itsellemme ja vaikka meillä kaikilla on vastuu huolehtia itsestämme ja ympäristöstämme täytyy todeta, että edeltävät sukupolvet eivät jättäneet meille erityisen hyviä pelikortteja ja se heidän tulisi myös tiedostaa. Mitä tulee nykypäivän lapsiin ja nuoriin niin tilanne on vielä hälyttävämpi, yhteys on katki liian monessa tapauksessa fyysisesti ja erityisesti henkisesti. Nuoret ovat aika loppu ja heidän on vaikea hahmottaa mitä tänne pallolle tulivat tekemään ja silloin vanhemmilla sukupolvilla todella olisi asiaa katsoa peiliin ja miettiä missä oikein mentiin vikaan.

Onneksi ihminen on taistelija

Onneksi on paljon ihmisiä, jotka taistelevat järjen, rakkauden, yhteisöllisyyden ja aitojen arvojen puolesta, siinä on sitä positiivista virtaa ja heidän avulla voidaan ehkä myös piippuaivot vielä pelastaa, saa nähdä. Hienoa on se, että nykytilanne ei vaadi mitään anarkiaa tai vallankumousta, ei aseita tai ihmisten radikalisointia, se vaatii ainoastaan ihmisiltä rohkeutta nousta omaan voimaan, rohkeutta katsoa kanssaihmisiä ja todeta, että ei näin voi jatkaa.

Vielä on mahdollista olla positiivisen muutoksen puolella, jos siis ei vielä ole uskaltanut siirtyä zombista oman elämän herraksi ja koska tietämättömyys asioiden aidosta tilasta sekä yhteiskunnan käytöksen monimutkainen luonne ovat seikkoja, joilla on painoarvoa virheet, virhearvioinnit ja jopa pahoinvointi joka on muille tuotettu tullaan vielä toistaiseksi antamaan anteeksi. Armollisuutta kestää kuitenkin vain siihen pisteeseen kunnes ihmiset tietoisesti päättävät vastustaa luonnon voimaa ja jatkavat hullujen pyörittämässä maailmassa.

Älkää siis kääntäkö selkäänne asioille, jotka tuijottavat teitä suoraan silmiin koska siitä ei mitään hyvää seuraa. Olkaa rohkeita ja viisaita, jos ette yksin niin etsikää sellaista seuraa ympärille, joka mahdollistaa ja antaa tilaa rohkeudelle ja viisaudelle. Poistakaa elämästä kaikki se mikä estää hengittämästä, myös ihmisiä, silloin oma vointi paranee ja saa enemmän tilaa toteuttaa itseään.

Iloa ja valo kaikille jouluaikaan, portti on auki, meidän pitää vain uskaltaa kulkea siitä läpi.