Ihmisen Suhtautuminen Elämään

Konfliktien ympäröimässä maailmassa on hyvä välillä muistuttaa itseään elämän monimuotoisuudesta, henkisyydestä sekä ihmisen roolista osana luontoa.

Suurin osa ihmisistä elää jonkun tyyppisessä pelossa, joka vaikuttaa erittäin negatiivisesti elämänlaatuun sekä suhtautumiseen elämää ja luontoa kohtaan.

Egolle on annettu aivan liikaa valtaa

Pelkoja luo ego, eli me itse, tämä on tärkeä ymmärtää ja muistaa. Ego osaa surutta käyttää tehokkaasti ympäristöä hyödykseen pelkojen muodostamiseksi, siksi pelot voivat monesti muodostua myös alitajuisesti. Huolestuttavaa nykytilassa on se, että pelko on todennäköisesti ainoa asia, joka oikeasti yhdistää lähes kaikki 99% plus ihmisistä maapallolla.

Yleisimpiä syitä peloille (koskee yhtä lailla köyhiä kuin rikkaita ja kaikkea sen väliltä)

• Työ, ura, perhe paineet (epäonnistumisen- ja sopeutumisen pelko)
• Itsetunto ja oma kuva (henkinen-, psyykkinen- ja fyysinen itsensä kohtaamisen pelko)
• Narsismi ja omistaminen (hyväksikäyttö ja muiden alistaminen, joka johtaa riittämättömyyden pelkoon)
• Vääristynyt arvomaailma (kasvatus ja roolimallit eristävät meitä omalta sielun polulta)

Suurin osa peloista on peräsin meidän nuoruudesta ja siksi monen pelon takana on itse asiassa vanhemmat ja meidän negatiivinen kasvuympäristö (päiväkoti, koulut, ystävät, läheiset…). Pelot muodostuvat ja saavat otteen meistä kun jätämme käsittelemättömiä asioita muhimaan, joko tietoisesti tai alitajunnassa. Mitä vaikeampi trauma tai epäkohta sitä suurempi todennäköisyys, että käsittelemätön asia työnnetään nopeasti alitajuntaan koska se on liian ikävä pitää pinnalla.

Pelkojen käsittely vaatii rohkeutta

Yhteinen teema pelkojen käsittelyssä on rohkeus, rohkeus kohdata itsensä. On siksi todella valitettavaa, että niin monen erityisesti nuoren suusta kuulee, että itseään ei halua tai uskalla katsoa peiliin. Tässä asiassa meillä on mielestäni kollektiivinen vastuu (varsinkin kun valtio ja SOTE on tässä enemmän ongelma kuin apu) kanssaihmisiä kohtaan auttaa heitä kohtaamaan itsensä, jotta omantunnon tuskia saataisiin vähennettyä, ne ovat nimittäin todella toxisia, ikäviä ja kuormittavia asioita. Jos ei ole rohkeutta kohdata itseään niin pelkoja on myös mahdoton kohdata, koska se on ainoa tapa, jolla aidosti saadaan asiat loppuun käsiteltyä.

Toki yhteiskunta ja erityisesti valtiot kovasti tyrkyttävät ratkaisuja terapian ja psykologien kautta, mutta kuten mielenterveysongelmien ja yleensä elämäntapasairauksien räjähtävä kasvu meille korostaa, nämä valtioiden tuomat ratkaisut eivät ole ratkaisuja vaan pintaraapaisuja paljon laajempaan ongelmaan, jossa kukin ihminen itse on keskiössä.

Itsensä kohtaaminen on sydämen asia

Elämää ei koskaan mielestäni saisi ulkoistaa kuten nykyään tehdään (valtio holhoaa ja se hyväksytään), miksi? Koska elämä ei ole laiskottelua ja leipiintymistä vaan pikemminkin itsensä kohtaamista varten. Ketään, jolla on kyky kriittiseen ajatteluun ei siis varmasti yllätä, että erityisesti valtamedia, politiikka, korporaatiot ja valtiot yrittävät kaikin keinoin väheksyä henkisyyden roolia, koska siellä piilevät ratkaisut meidän ongelmiin (ihminen on tällä hetkellä kulutustuote koska sen itse tietämättään sallii). Itsensä kohtaaminen on henkinen sydämen asia, siellä on kohdattava egon luoma illuusio siitä maailmasta, jonka egon on annettu luoda varjelemaan meitä. Ongelma on mielestäni kuitenkin se, että ego ei palvele meidän sielua pitkällä jänteellä ja siksi pelossa eläminen luo meille *karma velkaa, koska emme kulje omaa sielun polkua.

*Karma on tekojen ja valintojen seurausta, hyvä teko tai valinta vaikuttaa positiivisesti (intuition kanssa linjassa) ja huono teko tai valinta vaikuttaa negatiivisesti (epätietoisen egon ajama agenda).

Pelkojen laajempi ongelma on siis se, että se luo epätasapainoa, negatiivisuutta ja pahoinvointia itselle ja maailmaan, josta itsensä lisäksi kärsii ympäristö (kanssaihmiset, lapset, eläimet, luonto…). Pelkääminen on siis myös eettinen ongelma, koska kun on peloille alistunut ja altistunut ympäristö kärsii ja tästä syystä ainakin itse olen koko elämäni ajan pyrkinyt työstämään omia pelkoja ihan kuoleman pelkoa myöten. Kun pelkoja käsittelee avoimesti avautuu ihmisille asteittain uudenlainen ja erilainen maailma, maailma joka on lähtökohtaisesti positiivinen ja vähemmän riippuvainen asioista kuten materia, itsekeskeisyys, valta, ahneus, omistaminen. Tässä maailmassa esiintyvät myös rakkaus, toivo ja onni aidossa muodossaan.

Henkisyyteen kannattaa oikeasti panostaa

Henkisyys siis kannattaa koska se on oiva tapa kääntää sisäinen pahoinvoinnin ja epätoivon kehä positiiviseksi rakkauden mereksi, jossa saa vapaasti uida ilman kahleita ja luoda itsensä näköinen elämä. Valtiot ovat tietoisesti (tai sitten epätietoisesti sen takia, että ovat liian vanhoja leipiintyneitä instituutioita) estäneet ihmisten henkisyyteen siirtymisen ja tämä on todella tärkeä ihmisten huomata.

Valtioiden ja kapitalismin silmin henkisyys on riski koska se edustaa vapautta ja sitoutumattomuutta, missä taas egon pönkittäminen on tietynlaista vankeutta ja alistumista eli höyty niille, jotka valtaa ja rikkauksia havittelevat.

Historiaa voi hyvällä syyllä tutkailla koska sieltä löytyy paljon trendejä, jotka vahvistavat sen, että pelkoa luo yhteiskunta ja tätä prosessia ohjaavat vahvasti (mutta ei täysin) valtiot. Näistä historian trendeistä haluan erityisesti tuoda esiin sen, että stressi on tila, jota on painostettu ihmisten elämään kapitalismin ja rahan avulla. Ihmiset kokevat, että pitää suorittaa, jotta olisi arvokas, jotta olisi enemmän asioita, jotta voisi ostaa elämänlaatua, mutta tämä on suurin harha ja puhallus ikinä, emme nimittäin oikeasti tarvitse elämässä mitään muuta kuin sen mitä intuitio meille suo.

Tietoinen ihminen lopettaa kaiken sielua kuluttavan touhun

Elämä ei ole materiaa ja omistamista, elämä on henkeä ja rakkautta ja kun tämän oivaltaa voi muuttaa suhdettaan materiaan, suorittamiseen ja kaikkeen muuhun tarpeettomaan sielua kuluttavaan toimintaan (egon luomaan illusioon osallistuminen). Rakkaus laajempana käsitteenä on universumin valuutta koska rakkaus löytyy kaikesta ja rakkaus on myös orgaanisuuden (siis elämän) peruspilari.

Henkisyyden kautta voimme taas oppia rakastamaan itseämme (kuten on tarkoitettu) ja sen kautta ympäristö voi tervehtyä koska jokainen sielu, joka toteuttaa omaa sielun tehtävää pyyteettömästi vaikuttaa todella laajalla mittakaavalla ympäristön hyvinvointiin energeettisesti ja esimerkkiä näyttämällä. Jos siis muutamme suhtautumistamme elämään ja luomme luontoon positiivisen hyväksikäyttö suhteen sijaan (kuten nykyään) niin pääsemme eroon ‘ihminen on jumala’ asennevammasta, jolloin ajan mittaan karma velkakin saadaan putsattua pois.