Ilmastonmuutos agenda – politiikkaa vai aitoa muutosta

Ranskan presidentti Macron on julkaissut, että pyrkii tuomaan ilmastotavoitteet perustuslakiin Ranskassa, ainakin hän haluaa että asiasta äänestettäisiin, on viimeisin tietoa maailmalta. Macron uskoo, että nykyinen Pariisin ilmastosopimuksen päästöjen vähennys suunnitelma ei tuo riittävää edistystä.

Sopimuksessa eri valtiot ovat sitoutuneet merkittäviin päästövähennyksiin ja EU alueella pyrkimys on vähentää päästöjä 40% vuoden 2030 loppuun mennessä. Macronin mielestä nykyinen 40% päästövähennys ei kuitenkaan riitä vaan ehdottaa sitoutumista 55% päästövähennyksiin.

Tyhjiä lupauksia ilman konkretiaa

Se mikä jälleen kerran askarruttaa ja paistaa läpi on se, että politiikka on tekemässä sitä mitä se aina tekee: Luo ja hypettää lupauksia, joita todennäköisesti ei tulla saavuttamaan. Toki Macronin kannalta voi todeta, että koska hän on nuori presidentti tulee hän ehkä olemaan vielä politiikassa vuonna 2030, mikä voi tarkoittaa, että hänenkin päänsä on lopulta vadilla, ja tätä voisi ehkä tulkita hyvänä motivaationa sille, että hän ei ainakaan täysin pettäisi omia lupauksiaan. Oli miten oli, politiikka on erittäin rumaa suurta peliä ja ilmastonmuutos on lähes täydellinen agenda politiikalle sitoutua ja uskotella asioita, jotka todellisuudessa saamattomuutensa takia ovat lähes mahdottomia toteuttaa.

Hyvä asia on tietenkin se, että ilmastosta puhutaan, onhan se aika selvä, että muutokset joita ilmaston suhteen nyt näemme ovat radikaaleja. Jo tämän vuoden lämpötilan kohoaminen parilla asteella on erittäin hälyttävä merkki ja merkityksellinen muutos, jos se pitää paikkansa. Ilmanpaine on myös muuttunut ainakin etelä suomessa, siitä ei ainakaan vielä paljon puhuta, mutta pienetkin muutokset voivat vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi hapensaantiin ja ilmateiden toimintaan. Ei siis mikään ihme, että ihmiset ovat näiden asioiden kanssa kamppailleet tänä vuonna, koskee myös itseäni.

Ilmasto muuttuu se on jo selvä

Eli voidaan siis todeta, että ilmasto on altis muutoksille. Se miten paljon ihminen on sitä muuttanut ei loppupeleissä ole niin merkityksellistä, ja sitä voi kutsua aika säälittäväksi ja pikkumaiseksi keskusteluksi kun totuus tuijottaa meitä silmiin joka päivä. Ilmasto on muuttumassa suuntaan, joka näyttää vaikeuttavan elämään ei vain ihmisille mutta kaikelle elämälle planeetalla. Kyse on siis jälleen kerran siitä, että toimitaanko vai jatketaanko vanhaan malliin politisoimalla asioita ilman, että riittävää muutosta koskaan saadaan aikaiseksi. Pelkkä yrittäminen ei oikeasti riitä, jos ei pysty mitään konkreettista saavuttamaan niin on turha siihen resursseja upottaa koska se ei myöskään ole vastuullista vaan tuhlausta.

Lähtökohta onkin se mitä toimenpiteitä otetaan käyttöön ratkaisemaan planeetan ja lähiympäristön ilmastohaasteita. Näyttää siltä, että suunta on hyvin selkeä, politiikka ajaa verojen kautta muutosta, koska se haluaa investoida kaikenlaisiin hienoihin hankkeisiin, jotka tietenkin ovat täyttä sopupeliä ja maksavat maltaita. Raha valuu yliopistoihin ja suurille yhtiöille, jotka sitten lobbaavat poliittisen agendan puolesta, mutta se allokoitu raha ei mitään aitoja ratkaisuja tuota, tämän historia on meille jo todistanut. Ongelman ydin on tietenkin korruptio siis sopupeli, koska politiikka ja valtiot toiminta ei ole läpinäkyvää edes valtion virkamiehille ja -naisille.

Jos Niinistöltä tai Marinilta kysyisi miten he kuvaisivat verorahojen ja resurssien allokointi prosessia ja sen koordinointia, ja mitä tehdään se eteen, että se varmistaa korruptoimattomuuden, niin on selvää, että mitään konkreettista vastausta emme heiltä saisi koska he eivät edes itse ymmärrä miten järjestelmä toimii. Laiskuus oppia merkityksellisiä asioita ja selvittää miten oma pelikenttä toimii on monien johtajien kompastuskivi missä he ovat jo ajat sitten menettäneet kaiken uskottavuuden, koska tyhjät sanat ovat vain tyhjiä vaikka missä valokiilassa olisi.

Mitä Suomen maski-skandaalista opimme

Valtion toimintakykyä kuvasi erinomaisesti 2020 maskiskandaali, josta ilmeni juuri valtion ja virastojen aito heikkous. Mitään laajempaa kontrollia ei ole olemassa ja jokaisen toimeksiannon yhteydessä on liuta mahdollisia korruptioon sortumisen vaiheita, miksi? Koska virkamiehillä ja -naisilla on aivan liian paljon luottamusta ja vapautta toimia. Luottamus ja suojatyöpaikat ovat aina olleet instituutioiden suurin heikkous ja olisi pikkuhiljaa aika hyväksyä ja korjata tämä tosiasia.

Tiukemmat tarkasti toteutetut tehokkaat prosessirankenteet varjelisivat yhteiskuntaa korruptiolta, mutta tähän ei valtio panosta koska korruption pyörittäminen on sille elinkeino.

Boris Johnson totesi aikoinaan Lontoon pormestarina, koska on aikamoinen hölösuu, että eihän mustaa taloutta pidä poistaa kun se auttaa pyörittämään veroja. Niinpä, sama koskee tietenkin myös tyhjiä lupauksia. Nekin ovat hyvä keino verorahojen pyörittämiselle: Palkataan ihmisiä tekemään asioita jotka eivät mihinkään johda, aika helppoa eikö olekin. Totuus näyttäisi todella olevan se, että korruption ylläpitämistä suositaan juuri siitä syystä, että voidaan luoda ja ylläpitää mahdollisimman paljon turhia virkatehtäviä ja -työpaikkoja korjaamaan-, hallinnoimaan- ja tutkimaan niitä lukuisia ongelmia, jotka päivästä toiseen kuormittavat valtion ja valtioiden toiminta yleensä.

Ilman valtiorakenteiden ja politiikan uudistusta ilmastonmuutoksen suuntaa ei merkittävästi käännetä

Ilman, että valtion toimintaa tehostetaan ja rakenteita uusitaan on todella epätodennäköistä, että mitkään ilmastonmuutostoimet tuottavat muuta kuin suuren määrän tyhjää ilmaa ja närkästystä. Lisäksi se kertoo paljon, että tätä ilmastonmuutostyötä halutaan ratkaista ihmisten puolesta sen sijaan, että ihmiset olisivat osallisina toteuttamassa omalla panoksellaan visioitua muutosta. Tämä on tietenkin myös ilmiselvä korruption merkki kun jokin taho pyrkii vain itse ratkaisemaan omilla resursseilla tai tässä tapauksessa verorahoilla kaikki ongelmat ilman, että se edes pyrkii työskentelemään ihmisten tai kansalaisten kanssa saatika sitten pitämään rakentavaa dialogia asiasta yllä.

Tämäntyyppinen perinteinen ylivarovainen ja korruptoitunut johtaminen on ylivoimaisesti yleisin johtamisen muoto, se on syy Stockmannin ja Nokian kaatumiseen, ja sitä ei voi kutsua muuksi kuin itsekkääksi progressiivisen ajattelun vastakohdaksi. Se valtava sotku mikä näistä ilmastoasioistakin vielä syntyy jää seuraavien hallitusten siivottavaksi, jotka tietenkin epäonnistuvat siinä, jos ei konkreettista muutosta tule itse valtioon ja sen laajempaan toimintaan sekä itse politiikkaan. Mutta näinhän tämäkin oravanpyörä, joka ajaa maailmaa aina vaan syvempään ahdinkoon, saa jatkaa tasaista saamattomuuden taivaltaan niin kauan kunnes ihmiset heräävät ajamaan tietoista muutosta asialle.

3 Comments

  1. Goobeli
    15.12.2020 16:42

    ”Se valtava sotku mikä näistä ilmastoasioistakin vielä syntyy jää seuraavien hallitusten siivottavaksi,”

    Ja mikä on suurin ongelma: Kaikki ilmastosekoilu maksatetaan JÄTTIMÄISINÄ veroina&maksuina työssäkäyviltä ihmisiltä. Sen aiheuttamaa tuhoa ei enää edes seuraava hallitus pysty korjaamaan. Kulutus ja yksityinen talous kuolee kokonaan, kun rahaa ei ole muuta kuin välttämättömyysmenoihin, jotka on, työn lisäksi, verotettu järjettömälle tasolle.

    Ilmastonmuutos on keksitty vain sitä varten, että saadaan nostaa veroja ja maksuja liian suureksi kasvaneen elätettävien joukon elättämiseksi. Julkista sektoria REILUSTI kevyemmäksi ja kaikkiin tukirahoihin 30-40% leikkaukset, niin sitten verokuormaa voisi keventää ja talouteen tulisi toimintaa.

    Vastaa
  2. ZzZ
    15.12.2020 19:15

    Ilmasto muuttuu, mutta ihmisen osuus on niin mitätön ettei sen osuutta voi mitata. Koko asia on luotu ihmisten hallitsemiseen pelon kautta. Heikko tiede, väärinkäytöset ja analyysi hyötyjistä paljastaa että kyseessä on globalismin yksi muoto millä halutaan valta pois kansallisvaltioilta.

    Vastaa
  3. Ugh - olen puhunut
    15.12.2020 19:24

    Tuo rakenteiden uusiminen ja valtion toiminnan tehostaminen on samanlaista höttöä kuin jo aikanaan Oras Tynkkysen (infinitesimaalisen) pienten askeleiden ohjelma niin kauan kuin puuttuu teollisessa mittakaavassa toimiva teknologia muutoksen tekoon. Juuri kukaan ei ole teollisuusmaissa halukas muuttamaan elämäntapaansa oleellisesti, ja vähemmän kehittyneissä maissa halutaan samaa kuin teollisuusmaissa jo on. Jos edes pari näistä teknologioista saataisiin kehitettyä
    – fuusioenergia
    – uusiutuvan energian tehokas pitkäaikaisvarastointi muutenkin kuin pumppuvoimaloita käyttämällä
    – suprajohteisiin perustuvat siirtolinjat joiden kapasiteetti on ainakin pari dekadia suurempi kuin nykyisillä
    – thorium-fissiovoimala
    niin tilanne olisi aivan toinen. Älykkäistä sähkönjakeluverkoista on puhuttu vuosia, mutta äly ei auta jos ei ole kapasiteettia tuhansien kilometrien siirtomatkoihin. Saksassakin on ikuisuusprojektina yhden ainoan siirtolinjan rakentaminen uusiutuvalle energialle pohjoisesta etelään.

    Ratkaisu ei löydy yhteiskuntatieteilijöiden, humanistien, poliitikkojen ym loputtomalla lätinällä eikä kovia luonnon- ja insinööritieteitä osaamattomien kansalaisten nettikirjoituksista ole sen enempää hyötyä, sähköa vaan kuluu hukkaan. Ei myöskään riitä että luvataan ”panostaa” enemmän tai annetaan lupauksia, jos tiedeyhteisö ei kykene kehittämään esimerkiksi akkuja joiden varauskapasiteetti on 2-3 dekadia suurempi kuin nykyään. Hiilinielujen ja kierrätyksen kanssa näprääminen ei juuri auta. Aurinkoenergian suurimittainen hyödyntäminen CO2 talteenotossa biopolttoaineiden tuottamiseenkin vaatisi että esimerkiksi Pohjois-Afrikassa yhteiskunnalliset olot olisivat nykyistä paljon stabiilimpia.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top