Ilmastopolitiikan vaikutukset työllisyydelle vahingollisia, sanoo Valtioneuvoston tilaama tutkimus

Valtioneuvoston tilaama tänään julkistettu raportti tarkastelee ilmastoon liittyvien toimien työllisyysvaikutuksia, tunnistaen negatiiviset seuraukset, ja tarjoten niiden neutraloimiseen toiveajattelua.

Sitaatti:

Mallilaskelmien valossa ilmastopolitiikan vaikutuksen ennustetaan olevan pitkällä aikavälillä kokonaistyöllisyyttä lievästi heikentävä. Suurimmat vaikutukset ovat välillisiä ja näkyvät työvoimavaltaisilla toimialoilla. Positiivisia työllisyysvaikutuksia voidaan edistää lähivuosikymmeninä veroratkaisuilla, työvoimapolitiikalla ja koulutuksella. Lisäksi ilmastonmuutoksen hillintään liittyvien ns. vihreiden tuotteiden vienti voi tarjota Suomelle aivan uusia menestymis- ja työllisyysmahdollisuuksia. (raportti)

Kansanedustaja Ville Tavio (PS) on ehtinyt ottaa kantaa tuoreeseen paperiin, josta löytyykin siteerattavaa:

”Tulostemme mukaan ilmastopolitiikan realistisesti odotettavissa oleva nykyinen tuottavuusvaikutus ei kuitenkaan kumoa negatiivista työllisyysvaikutusta kokonaisuudessaan”, varoittaa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Johanna Pohjola.”

Raportin tekijät eivät peittele kiristyvien normien kielteisiä seurauksia työllisyydelle:  ”Tässä raportissa arvioimme ilmastopolitiikan vaikutuksia työllisyyteen. Tavoitteena on tarjota keinoja, joilla kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on yhdistettävissä samanaikaisiin kunnianhimoisiin työllisyystavoitteisiin.” (raportti)  Todettujen haittojen lieventämiseen työryhmä esittää seuraavan litanian:

  • Työllisyyttä voidaan tukea siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta ympäristöhaittoja aiheuttavan tuotannon ja kulutuksen verotukseen.
  • Reilun siirtymän turvaamiseksi vaaditaan äkillinen rakennemuutoksen tuki, jota voidaan hyödyntää niin uudelleenkoulutukseen kuin toimialan vaihtamiseen.
  • Kokonaiskoulutusasteen nosto tukisi ilmastokriisin ratkaisuihin vaadittavaa uutta osaamista ja helpottaa työvoiman sopeutumista rakennemuutokseen.
  • Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat julkiset investoinnit, jotka voidaan toteuttaa nykyisillä tuotantorakenteilla ja osaamisella, tukevat osaltaan siirtymävaiheen työllisyyttä.
  • Julkinen T&K-tuki tarvitaan tukemaan tutkimuspanostusten muuntumista laadukkaiksi innovaatioiksi, jotka lisäävät vientimenestystä vihreissä tuotteissa.

Viimeinen listan pykälä on jo niin pitkällä toiveajattelun maailmassa, että voinemme jättää sen tarkastelun jollekin semantikolle, -kuka ehtii. Käsittelemätön kysymys onkin, miksi pitää ylipäätään vängätä jotain ”vihreää siirtymää”, tai ”systeemistä muutosta”, tai ”kunnianhimoista ilmastopolitiikka”, jos lähtökohtaisesti tiedetään, että toimenpiteiden vaikutus tappaa työpaikkoja Suomesta. Huomaamme, että ajattelu etenee tavanomaiseen tapaan kaksivaiheisesti:

  • Ensin myönnetään jo valmiiksi päätetyn ”uudistuksen” kielteiset vaikutukset (ehdollisesti, uudistusta kyseenalaistamatta),
  • sitten esitetään totena epärealistinen toive kielteisten vaikutusten lieventymisestä jollakin ehkä vaikuttavilla korjaustoimella.

Jonkin asian tukeminen (verokertymästä) on ilmeisesti ainoa asia, mikä tulee jakajapoliitikkojen mieleen, siis sitä tarjotaan kun ei muuta osata. Tarkastelemmekin sitä mennyttä maailmaa, jossa poliitikkojemme sieluntila muotoutui ja kehittyi sellaiseksi, millaisena olemme sen oppineet tuntemaan. Aloitamme ajasta ennen kansainvälisen taloudellisen integraation buumia, joka pyyhkäisi pois sekä hyviä että huonoja asioita yhtäläisesti.

Suomen suljettu talous toimi viitisenkymmentä vuotta sitten ihan hyvin: Paperi- ja metalliteollisuus tahkosi valuuttaa vientimarkkinoilla, ja toi sitä kotimaahan. Pääomasiirrot -investoinnit yms.- olivat Suomen Pankin (-siitä on yhä jäljellä rakennus Snellmanninkadulla Helsingissä) kontrollissa. Siispä sijoitettiin kotimaahan. Kun vientiteollisuus oli ansainnut jotain (kovana valuuttana), Suomen Pankki otti dollarit, punnat ja frangit pois, ja antoi tilalle markkoja (joita sai painokoneesta lisää jos kesken loppuivat). Näinpä sitten valtiolla meni hyvin, eikä ollut nykyistä ulkomaanvelkaa joka tehtiinkin sitten 1990-luvun alussa toisin keinoin.

Verotus sai olla kuinka kireää tahansa, sillä täältä ei päässyt karkuun, -ei raha eikä ihmiset. Niinpä sitten Suomessa sosialisoitiin ja pekkaroitiin ihan huolella. Puolueet uivat rakennusalalle -mikä on ainutlaatuiin ilmiö markkinataloudessa- ja vähän muuallekin. Poliittinen järjestelmämme omaksui syöjän ja jakajan roolin, kasaamisesta huolehti vientiteollisuus. Suljetun talouden ihanuus päättyi UKK:n meille hankkimaan läntiseen talousintegraatioon, vuoden 1991 keinotekoiseen lamaan ja bilateraalisen idänkaupan loppumiseen samaan aikaan.

Vaan eivätpä poliitikkomme oppineet uuden maailmanjärjestyksen tapoja. Teollisuutta lypsettiin kuten ennenkin: Tehtaat ja investoinnit lähtivät muille maille. Ainoa joka antoi periksi, oli ammattiyhdistysliike joka lopetti palkankorotusten vaatimisen, koska kilpailukyky. Poliittinen luokka toki piti kiinni siivustaan. Niinpä kuljemme kriisistä toiseen, ihan riippumatta siitä, miten kansainvälisesti menee. Toki globaalit talous-notkahdukset tulevat tännekin, mutta osataan Suomessakin. -Mm. vuonna 1991.

Edellä kerroin, kuinka suomalainen establishment oppi syömään kaukalosta. Vielä jäi kertomatta se jakaminen. Eihän esm. voida elvyttää taloutta koronapandemia-taantumasta käyttämällä otettu miljardipaketti julkisten menojen kattamiseen lainarahalla, jolloin voidaan alentaa verotusta: Sehän vasta olisi täsmäisku sinne missä se tuntuu: Tuloverotuksen ja välillisten verojen tilapäinenkin lasku jättäisi lisää rahaa kotitalouksille ja kulutukseen, mikä menisi suoraan yrittäjien hyväksi: Jengi ostaisi enemmän, ja jos sinulla on tuote/palvelu, ne rahat tulevat luoksesi.

Näinpä ei voida toimia, sillä suoraan ongelman ytimeen (kulutuskysyntään) kohdistuva toimenpide jättää jakajan kokonaan ilman valtaa. Kas kun poliittistaloudellinen establishment haluaa olla se jonka käpälä on siinä rahanjako-hanan nupissa kiinni. Niinpä rahat annetaan aina (kivoille) yrityksille megalomaanisen tuki-apparaatin kautta, jossa apparaatissa onkin töissä ja päätöksiä tekemässä… -niin ketkä?

Tässä olikin kuvaus siitä tajunnasta, joka tuottaa näitä poliittisia oivalluksia, joita tänä päivänä saamme ihmetellä, oli kyse sitten korona-elpymisestä tai ilmastonmuutoksen torjunnasta. Ikävintä on, että kuvaamani ilmiö upottaa Suomen valtion ja kansantalouden ilman mitään erityistä kriisiäkin.

Ainoa kestävä (sic!) ratkaisu on siirtää koko tämä vuosikymmenten ja sukupolvien aikana kehkeytynyt poliittinen luokka virastoistaan oikeisiin töihin. -Kaiketi he jotain osaavat, muutakin kuin ottaa toisen taskusta.

Luettavaa:

5 Comments

  1. Peku
    13.4.2021 12:43

    Eihän tuo tuollainen haittaa jos/kun ilmaston vuoksi tehdään yhdessä hyvää?!?

    Perustetaan lisää turhia virastoja, turhia tutkimuslaitoksia, turhia asiamiesten virkoja ja -toimistoja, panostetaan lisää turhan tutkimukseen yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, lisätään väkeä hyvesignalointiin eri julkisenpuolen jo nyt ylisuuriksi paisuneissa organisaatioissa, jne, jne. niin työtä riittää kaikille. Se korvaa työpaikat, joita ilmastotyö tuhoaa. Esim. turvetraktori kuski voisi työllistyä oman kuntansa/kaupungin kotoutus-, monikulttuurisuus- tai ilmastoasiamiehenä (tietysti työhön järjestettäisiin uudelleen koulutus(leiri), jossa annettaisiin asennekasvatusta ja opetettaisiin ajattelemaan ”oikein”.

    Rahoitus hoituu lisää velkaa ottamalla ja kasvattamalla sosialisointia. Palkkatulossa, kulutusveroissa ja niiden, jotka ovat työllään jotain ansainneet&hankkineet (omaisuus) verottamisessa on vielä mitä ottaa. Alv. on vasta 1/4 tavaran hinnasta. Sitä voi nostaa veilä ainakin 50 %-yksikköä. Autojen, asuntojen ja muun verotusta voi korottaa vielä esim. niin että 10-20 vuodessa veroina maksat omaisuuden hinnan uudestaan. Kommunistien opeilla rahoitus kyllä toimii (siihen asti kun kaikki on sosialisoitu)…

    Vastaa
    1. Kekkuli
      13.4.2021 18:09

      Työpaikkoja saadaan lisää myös lisäämällä ministereitä vaikkapa 60 kpl ja jokaiselle uudelle ja vanhalle ministerille palkataan 100-200 uutta avustajaa. Tämä varmistaa myös sen, että lakiesitysten valmisteluun tulee lisää laatua. Nythän ministereillä on vain muutama kymmennen avustajaa per ministeri ja tuloksena on sekavia lakiesityksiä, jotka tyssäävät heti perustuslakivaliokunnan arviointiin.

      Vastaa
  2. Suomi on vajoomassa basgaan
    13.4.2021 13:30

    On ne ovelia. ”Lievästi negatiivinen ” tarkoittaa todella kovaa pudotusta.

    Jälkikäteen voivat todeta, että mehän varoitettiin.

    Vastaa
  3. Obelix
    13.4.2021 13:46

    Todella harvinaisen säälimätön ja oikeaan osunut manifesti Suomen poliittistaloudellisen establishmentin arvopohjasta. Väistämättä tulee mieleen, kun poliittinen järjestelmämme omaksui syöjän ja jakajan roolin, että Suomen Kansa on kuin laboratoriorotan asemassa, jossain hirvittävää tulevaisuutta mallintavassa ihmiskoelaboratoriossa.

    Vastaa
  4. juha II
    13.4.2021 15:49

    Niin. Kun ampuu omaan jalkaansa niin vertahan siitä tulee! Hyvä, että tämäkin asia on nyt tutkittu. Se on vielä arvoituksen peitossa, kuinka käy kun potkaiseemiesta siihen ”yhteen” paikkaan? Tässä asiassa en uskalla kyseinalaistaa feminiini-hallituksen asiaintuntemusta, koska se katsottaiin ”naisvihamielisyydeksi”!!!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top