Inka Hopsu ja Mari Holopainen eivät äänestä Soten puolesta

Puolivalmiina eduskuntakäsittelyyn runnottu Sote on vastatuulessa: Vihreiden kansanedustajat Inka Hopsu ja Mari Holopainen eivät aio äänestää Sote-ratkaisun puolesta.

Sote-ratkaisu ei ole valmis – emme voi äänestää esityksen puolesta

Inka Hopsun ja Mari Holopaisen mielestä kasvukaupunkien rahoitus on turvattava, tarvekerroinmallin puutteet korjattava ja tutkimuksen rahoitus taattava. Näitä puutteita olisi pitänyt korjata ennen mallin hyväksymistä. Mari Holopainen ei aio äänestää myöskään opposition esitysten puolesta.

Hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus on ensisijaisesti suuri hallintouudistus, jonka tavoitteet jaetaan laajasti, mutta jonka aikataulu ja rahoitusmalli sisältävät valitettavasti yhä merkittäviä haasteita, toteavat vihreiden kaksi kansanedustajaa tänään tiedotteessaan.

Kuntien taloudellisen lähtötilanteen arvio on puutteellinen

Sote-palveluiden ja kuntiin jäävien palveluiden kustannuslaskelmiin käytetyt kertoimet jättävät toivomisen varaa. Kertoimet eivät riittävästi huomioi kuntien väkimäärää, vieraskielisen väestön osuutta, kaupungeille tyypillisiä segregaation hoidon kuluja tai esimerkiksi maan eri osien erilaisia vuokra- ja tilakuluja. Myös kuntien taloudellisen lähtötilanteen arvio on puutteellinen muun muassa koronakriisin suuren vaikutuksen vuoksi.

Rahoituksen olisi vastattava alueiden todellista tarvetta ja kustannuksia, ei rangaista kaupunkien korkeammista kustannuksista tai pitkien etäisyyksien kuluista. Pitkiä etäisyyksiä onkin mallissa huomioitu. Kaupunkien kulujen osalta työ jäi kesken. Hoitohenkilökunnan työntekijäkato on jo nyt huolestuttavaa. Kaupunkialueilla asuminen on kalliimpaa, ja palkkoja on todennäköisesti nostettava enemmän. Vuokrat ovat myös kalliimpia ja siksi keskimääräiset kustannukset eivät toimi.

Kustannusten kasvua kuvaava indeksi on keskimääräinen ja kuvaa heikosti sote-kulujen kasvua

Valtion hyvinvointialueille osoittama rahoitus erkaantuu vähitellen palvelujen todellisista järjestämiskustannuksista erityisesti sellaisilla alueilla, joissa kustannustaso on korkea, kuten valiokuntakäsittelyssä on noussut esiin. Sääntelyä indeksin rakenteesta on syytä muuttaa, Mari Holopainen korostaa.

Tutkimuksen rahoitus jää vajaaksi. Yliopistosairaaloiden budjetista menee arviolta kymmenesosa opetukseen ja tutkimukseen. Valtio kompensoi tästä alle puolet. Vaje on yliopistosairaaloiden arvion mukaan merkittävä, jo lähes neljännesmiljardi euroa. Yliopistosairaaloille on osoitettu myös keskimääräistä kalliimpia tehtäviä, mikä tulisi huomioida täysimääräisesti tarvekerroinmallissa. Yliopistosairaaloiden vastuulla on myös koulutus. Lääkärien ja muiden sote-ammattilaisten vaje on todellinen ja tarve kasvaa edelleen.

Juha Sipilän hallituksen sotemalli olisi leikannut rahoitusta sosiaali- ja terveyspalveluista nykymallia enemmän. Nykyiseen malliin liittyy kuitenkin pääosin samoja huolia siitä, miten kuntien investointeja ja kasvun edellytyksiä voidaan turvata, kun verotuloista merkittävä osa siirretään pois ja jaetaan valtion kautta hyvinvointialueille. Kunnilla kuitenkin säilyvät jo olemassa olevat lainat ja tulevat investointivelvoitteet mm. kouluihin, päiväkoteihin sekä liikenteen ja asumisen infraan.

Kannan huolta kuntiin jäävien palveluiden osalta. Missä tapahtuu kokonaisharkinta opetuksen ja sote-kulujen tasapainon suhteen? Tällä hetkellä kunta on voinut tätä tasapainoa hakea tuntiessaan alueen tilanteen hyvin. Priorisointi ei tietenkään ole helppoa, mutta sen tekeminen on oleellista. Tämä vastuu jäänee tämän jälkeen valtiovarainministeriölle ja viime kädessä eduskunnalle, Inka Hopsu pohtii.

Kuntiin jäävissä palveluissa puhutaan hyvinvoinnin, koulutuksen ja työllisyyden hoidosta. Uudistuksen ajatus on tasata terveyseroja, tätä ei missään nimessä pitäisi tehdä yhdenkään kunnan koulutuspalveluiden kustannuksella. Ei niidenkään, jotka ovat onnistuneet kehittämään palveluitaan niin, että sote-kulut ovat keskivertoa matalampia.

Tämä valuvirhe on yhteinen niin tälle kuin edelliselle sote-esitykselle. En näe minkään maan tulevaisuuden kannalta järkevänä ratkaisuna leikata suhteellisia panostuksia koulutukseen tai siirtää koulutukseen suunnattuja varoja sieltä, missä kasvava joukko lapsia ja nuoria asuu. Tämä vaikutusarvio on pyynnöistä huolimatta jäänyt tekemättä, Hopsu painottaa.

Maakuntavero tukee sote-alueiden itsemääräämisoikeutta

Valtiovarainvaliokunnan kuulemisissa esitettiin vakavia huolia siitä, että rahoitusratkaisu ei sisällä kannustimia eikä toimivia rajoittimia, vaan viime kädessä kustannusten nousu tulee valtion maksettavaksi. Maakuntavero olisi tällainen, ei yksinkertainen sekään, mutta laajasti asiantuntijakuulemisissa kannatettu korvaava malli, jonka valmistelu on lähtenyt käyntiin.

Maakuntaveron säätäminen on tärkeää siksi, että se laajentaa hyvinvointialueiden itsemääräämisoikeutta ja kannustaa taloudellisesti järkevään toimintaan, Holopainen ja Hopsu päättävät.

(Kuvassa: Inka Hopsu, Mari Holopainen, vasemmalta oikealle.)

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top