Turkissa osataan tehdä hyviä fantasiasarjoja. On tullut ihan yllätyksenä millä tasolla ovat vaikka The Protector ja Midnight at Pera Palace.
Ensiksi mainitussa nuori Hakan saa tietää olevansa muutakin kuin antiikkikaupan omistajan ottopoika: pian Hakan on mukana toiminnassa ”suojelijanpaita” päällä ja tehtävänä on pelastaa koko Istanbulin tulevaisuus. Ideana on, että Hakanille on syntymässä annettu tietty kohtalo ja tämä tulee toteuttaa, apuna hyvät uudet ystävät (Luotettavat) siinä missä Hakan on itse suojelija jonka harteilla lepää koko Istanbulin säilyminen.
Sarjassa on hyvä juoni ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja. On kuin katsoisi jotain hyvää tuotantoa joka on tehty ikään kuin salassa jossain kaapissa ja sitten syötetty jonnekin sivulle. Jos tämä olisi Hollywoodia niin sarja näkyisi jokaikisessä mainosbanderollissa Los Angelesista Vladivostokiin.
Sarjassa Midnight at Pera Palace ärsyynnyin ensin päähenkilön poukkoilevaan luonteeseen. Pian kyllä viehätyin jouhevaan tarinankerrontaan ja siihen miten ainutlaatuisia sarjan hahmoista saatiin draaman keinoin luotua: ei oikeastaan ärsyttänyt yhtään, että hetkittäin aikamatkustukseen liittyvä problematiikka sakkasi pahasti tai miten heikkoa näyttelijätyö välillä oli. Molempia sarjoja auttoi hyvä kerronta, se yleensä pelastaa paljon. Jos draama on hyvää niin se on meriitti sinänsä. Kaikki eivät viehäty vaikka poliisisarja CSI Miamista, mutta itse pidän ja syynä on hyvä draama eikä naurettava juoni jossa monimutkainen rikoskin ratkaistaan päivässä ennen auringonlaskua ja kaikilla on päällään upeat tahrattomat designer-vaatteet.
Mielenkiintoista näissä sarjoissa on niiden syvällisyys. Henkilöhahmot oppii tuntemaan ja kaikkia juonenkäänteitä jää odottamaan. En osaa kuvailla sitä, mutta näihin sarjoihin liittyy jonkinlaista syvällisyyttä johon en ole samalla lailla törmännyt minkään muun kulttuurin genressä. Turkkilainen tarinankerronta on vain omaa laatuaan.
Kaikki tuntuu kuroutuvan Istanbuliin, kaupunkiin jolla on mieletön historia Konstantinopolina eli koko nykyisen länsimaisen historian kulttuurin keskuksena. Itse miellän Turkin aina jostain syystä kovin itäiseksi maaksi vaikka siellä on olemassa ns. Euroopan puoli jossa eletään melko länsimaalaisesti ja sitten on vanhoillisempi osa Turkkia joka on islaminuskoinen. Näissä sarjoissa kuitenkin Istanbul on paljon merkittävämpi kuin koko maa itsessään, kukaan ei puhu Turkin tulevaisuudesta tai säilyttämisestä, mutta maailma loppuu jos Istanbul katoaa maailmankartalta.
