Täytyy alkuun myöntää, että on suuri siunaus kun pystyy tulkitsemaan laajempia kokonaisuuksia, tila joka on jokaiselle ihmiselle suotu, mutta tuntuu olevan oi niin monen ulottumattomissa.
Kun katsoo ylhäältä päin asioita näkee paremmin epäkohdat ja siellä korostuvat myös ihmisten luonteenpiirteet. Ikävä kyllä tästä asiasta ei ole hirveästi hyvää raportoitava vaikka mielellään haluaisi nostaa hyviä asioita esille tällaisina päivinä kuten jouluaatto.
Mikä on siis esimerkiksi mielestämme lahja, sen tarkoitus sekä pitkäjänteinen olemus? Nykymaailmassa se tuntuu olevan lähes täysin materiaa ja monesti ikävä kyllä muovia (hävetkää oikeasti, jos ette tajua mitä skeidaa lapsille, läheisille, ystäville ja eläimille ostatte). Oli materiaali sitten mitä vaan lahjoissa korostuu auttamatta pinnallisuus 99,9% ajasta, olemme kadottaneet yhteyden koska uskomme olevamme vahvoja materian kautta ja sen avulla (täysi harhaluulo).
Me kuitenkin mietimme ja pähkäilemme ongelmiamme (ylikulutus, vastuuton elämäntapa, omistamisen obsessio, narsismi, hyväksikäyttö…) noin yleisesti, mutta Jouluna unohdamme kaiken ja annamme sille materian anarkia festivaalille vapaat kädet upottaa päämme hiekkaan seuraavaa joulua odotellessa. Tässä prosessissa yhdymme siihen sairaaseen narsistiseen ja rahan negatiivisen energian luomaan todellisuuteen, joka on kaikkea muuta kuin sitä mitä tänne maan päälle on tultu tekemään luonnon ja universumin jatkeena.
Ihminen on sisimmässään orgaaninen olento. Sanon sisimmässään koska kun ihmisiä katsoo näkee nykyään useimmiten vain lähes elottoman ja kuolleen ulkokuoren ilman substanssia, ilman yhteyttä merkityksellisyyteen tai varsikaan omaan sydämeen (materian kautta mahdoton saavuttaa). Se on inhottava ja ikävä tila, jossa energia tuntuu olevan lähes loppuun käytetty voimavara ja elämän tarkoitus todella on lähes kateissa, mutta ei onneksi täysin koska zombienkin voi elvyttää ympäristö ja yhteisö.
Minua henkilökohtaisesti harmittaa se, että itse kukin mahdollistamme tämän tilan vaikka sisällämme on voima muuttaa asioita. Ehkä tässä siis piileekin se syvempi totuus ja ulottuvaisuus, riippuvaisuus rutiineihin on luonut iso konfliktin, jota emme osaa ratkaista, emme oikeasti näe minkälaisia olemme ennen kuin tiedostamme itsemme.
Me (ihmiskunta 99%) olemme juurtuneet paikoillemme, meille on luotu rajoja joka hiton kulmaan ja olemme hyväksyneet sen, olemme nöyristelleet ja sen takia syvällä sisällä meillä on suunnaton häpeä ja merkityksettömyyden tunne. Olemme tehneet virheitä kauan ja jatkaneet samaa rataa kun olisi pitänyt nousta vastarintaan ja muuttaa asioita. Se on auttamatta virhe, koska siellä ei ole omaa voimaa, siellä ei ole itsekunnioitusta, siellä ei ole henkeä eikä todellakaan mitään vahvaa yhteyttä omaan sieluun.
Tuomitsemme itsemme orjuuteen
Ihminen on olentona erikoinen koska voimme tuomita itsemme, voimme olla vapaita ja onnellisia (kannattaa muuten filosofisesti ja konkreettisesti määritellä näitä sanoja koska ovat laajoja, jotta ei luo itselleen enemmän jumeja) tai vankilassa ja orjina, kaikki on ihan itsestämme kiinni. Valinnat ovat myös ihmisyyden ja kehittyneen tietoisuuden mahtava olemus koska niiden kautta joko juoksemme niityllä auringonkukkien seassa tai lapioimme paskaa omaan niskaan.
On se niin simppeliä ja samalla yhtä vaikeaa kuin shakkia ja sen ulottuvuuksia ymmärtää. Kaikki on kiinni asenteesta, rohkeudesta, itsetuntemuksesta ja siitä, että meidän on tarkoitus välittää siitä miten asiat etenevät elämässä eikä sylkeä sen päälle mikä on meidät luonut.
‘Christmas doesn’t come from a store. Maybe Christmas perhaps means a little bit more.’ – Dr. Seuss, The Grinch.
