Kansallisarkisto selvittää suomalaisten vaiheet Neuvostoliitossa 1917–1964

Toimittaja Unto Hämäläinen ehdotti Helsingin Sanomissa 31.8.2019 valtiollista selvitystä Stalinin vainoissa surmatuista suomalaisista. Aloite sai laajaa tukea, kun asian tutkimista pitivät tarpeellisena sekä tasavallan presidentti Sauli Niinistö että silloinen pääministeri Antti Rinne.

Kirjoittaja: Päivi Happonen.

Kansallisarkisto teki valtioneuvoston kanslian rahoituksella esiselvityksen. Tammikuussa 2020 jätetyssä, filosofian tohtori Aleksi Mainion kokoamassa esiselvityksessä todettiin, ettei tehtävä ole aivan yksinkertainen. Ennen lokakuun 1917 bolševikkivallankumousta Venäjän keisarikunnassa asui noin 400 000 kieleltään tai etniseltä taustaltaan suomalaiseksi luokiteltua henkilöä. Heistä suuri osa oli inkeriläisiä. Mitään yhtenäistä väestörekisteriä Venäjällä ei ollut, vaan tiedot suomalaisista perustuivat Pietarissa sijainneen Suomen Passiviraston rekistereihin ja seurakuntien kirkonkirjoihin. Suomalaisia oli eniten Pietarissa ja Suomen lähialueilla, mutta suuria yhteisöjä eli myös Siperiassa, Bakussa ja Tyynenmeren rannikolla. Alueelliset tilanteet vaihtelivat paljon.

Esiselvityksen tärkein sanoma oli, että suomaisten vaiheiden tutkimiseksi tulisi ensin selvittää, ketkä olivat suomalaisia, missä heitä asui vuonna 1917 ja mitä heille tapahtui vallankumouksen jälkeen. Parhaiten tunnetaan Pietarin suomalaisten vaiheet ja Karjalan tasavallassa asuneiden suomalaisten kohtalot. Petroskoista Suomeen 2004 muuttanut toimittaja Eila Lahti-Argutina julkaisi vuonna 2001 kirjan Olimme joukko vieras vaan. Siinä oli tiedot yli 8 000 Stalinin vainoissa kuolleesta suomalaisesta. Heihin lukeutui myös hänen isänsä, Kemistä 1930-luvulla poliittisista syistä loikannut Eino Lahti.

Eila Lahti-Argutinan teos osoitti ennen muuta sen, että Venäjän arkistoista oli mahdollista saada hyvinkin paljon tietoja Neuvostoliitossa asuneista suomalaisista. Osana esiselvitystä Kansallisarkisto sai Pietarissa olevalta Venäjän Boris Jeltsinille nimetyltä kansalliskirjastolta yli 2 700 nimikettä sisältävän luettelon Neuvostoliitossa ja Venäjällä julkaistuista suomalaisia käsittelevistä teoksista. Erillinen bibliografia tilattiin suomalaisilta asiantuntijoilta suomenkielisistä julkaisuista. Tietoa on paljon sekä suomalaisista yhteisöistä että yksittäisistä venäjänsuomalaisista.

On tärkeää saada kokonaiskuva suomalaisten vaiheista Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Merkittävä osa Neuvosto-Venäjälle 1917 jääneistä suomalaisista oli ns. tavallisia kansalaisia, jotka eivät olleet poliittisesti aktiivisia. Venäjälle muutti Suomesta 1920- ja 1930-luvuilla väkeä myös työn perässä ilman poliittisia motiiveja. Etenkin Itä-Suomessa Pietarin kaupan ja työmahdollisuuksien loppuminen 1918 jälkeen aiheutti syvän talouslaman. Moni toivoi, että uusi Neuvosto-Venäjä voisi edelleen tarjota työmahdollisuuksia. Osa palasi pian takaisin, osa onnistui, moni pettyi.

Valtioneuvoston kanslia päätti 21.8.2020 osoittaa Kansallisarkiston käyttöön viideksi vuodeksi yli 2 miljoonaa euroa laajan selvityksen tekemiseen Neuvosto-Venäjällä ja Neuvostoliitossa vuosina 1917–1964 asuneista suomalaisista. Tärkein tavoite on interaktiivisen tietokannan tuottaminen kaikista Neuvostoliitossa asuneista suomalaisista. Kansallisarkisto on asian saaman julkisuuden ansiosta jo nyt ottanut vastaan runsaasti aineistoja, kirjeitä, asiakirjoja ja valokuvia yksityisiltä henkilöiltä. Kiinnostus hanketta kohtaan on suuri.

Hankkeen toteuttamiselle on hyvät edellytykset. Kansallisarkistolla on yhteistyösopimus Venäjän keskusarkistohallinnon (Rosarhiv) ja 56 Venäjällä ja entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevan arkiston kanssa. Vuodesta 2005 lähtien Kansallisarkisto on hankkinut jo noin 1,5 miljoonaa digitaalista otosta näissä arkistoissa olevista Suomea ja suomalaisia koskevista asiakirjoista keskiajalta sotien jälkeiseen aikaan saakka. Venäjällä ymmärretään hyvin se, että Suomi on kiinnostunut Neuvostoliittoon muuttaneista suomalaisista ja heidän vaiheistaan. Stalinin vainotkaan ei ole tabu, vaikka suomalaiset mediat ovat tätäkin epäilleet. Sekin on historiallinen tosiasia, joka myönnetään myös tämän päivän venäläisessä historiankirjoituksessa. Tärkeintä kuitenkin on, että asiat asettuvat oikeaan kokonaiskuvaan ja että koottavat aineistot ovat sekä tutkijoiden että muiden käyttäjien vapaasti ja maksutta saatavilla. Hankkeen tutkijat ja avustajat haetaan avoimella haulla. Sen lisäksi moni on jo nyt ilmoittanut kiinnostustaan antaa vapaaehtoisesti aikaansa hankkeen tukemiseksi. Olemme kaikesta siitä erittäin iloisia ja kiitollisia.

Päivi Happonen
Kansallisarkiston tutkimusjohtaja, dosentti
Hankkeen tieteellisen seurantaryhmän puheenjohtaja

Lukijat, joilla on omaa tietoa tutkimusaiheesta, voivat ottaa yhteyttä Kansallisarkistoon: kirjaamo@arkisto.fi.

1 Comment

  1. Karjalan evakon jälkelinen
    24.8.2020 10:02

    Nyt on kerrankin annettu rahaa tutkimukseen, joka olisi pitänyt tehdä jo paljon, paljon aiemmin. Itäisessä osassa maata on taatusti paljon sukuja joilla on historian kannalta merkittävää kerrottavaa. Toivottavasti tämän tutkimuksen myötä suomalaisuuden syntyperä nousee arvoasteikolla yli globalismin.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top