Kansanliikkeiden dynamiikkaa: Miten maailmaa on muutettu nykyaikana, ja miten ei

Alkuvuoden eriskummallisinta tapahtumaa, Convoy-Finland 2022 -sessiota, on jopa osallistuneiden keskuudessa luonnehdittu myös sanonnalla ”CänniVoy”, mutta emme nyt puutu lieveilmiöihin, emmekä niiden revittelyyn mediassa. Tarkastelemme, mikä on tämä ilmiö.

(Kuvaan käytetty valokuvaa TV-lähetyksestä)

Otsikkokuvamme tarkastelee, miten kansalaisten aktiviteetin ilmaukset tahritaan heidän omissakin silmissään epämääräisiksi ja vastenmielisiksi. Esimerkkejä on nähty kahden puolen ison veden, mutta ensin analyysiin.

1900-luvun jälkipuoli ja tämän vuosituhannen alku ovat nähneet onnistuneita vanhan vallan kaatamisia väkivallattomien kansannousujen kautta, mutta myös lupaavilta ja oikeutetuilta näyttävien kansanliikkeiden epäonnistumisia. Näissä tapahtumahistorioissa näyttäytyy tiettyjä johdonmukaisuuksia, toistuvia kuvioita.

Ensimmäinen kysymys, johon ulkopuolinen t. jälkipolvinen tutkija kiinnittää huomiota, on kulloisenkin kansanliikkeen suhtautuminen vastapuolen pakottamiseen, siis väkivallan käyttöön. Karkeasti voidaan sanoa: Väkivaltaiset kumoukset joko epäonnistuvat, tai onnistuvat tilapäisesti. Useat onnistuneet väkivallattomat kumoukset ovatkin kohdistuneet aiemman väkivaltaisen vallan anastamisen seurauksia vastaan, kuten Viron väkivallaton Laulava Vallankumous (laulev revolutsioon 1987-991) teki selvää jälkeä neuvostomiehityksen (sotilaallisella voimalla) pystyttämästä kommunistihallinnosta.

Viro, Latvia ja Liettua vapautuivat yhteiskunnan ulkopuolelta pakotetusta valtarakenteesta aseettomien kansanjoukkojen uhmatessa väkivaltakoneistoa pelkällä moraalisella voimalla. Valkovenäjällä äskettäinen protestiliike ei saanut valta-apparaattia horjumaan, -siis sen rivejä hajoamaan, vaan vaalituloksen väärentänyt ikuinen presidentti Aljaksandr Lukashenka saattoi olla välittämättä lähes päivittäin protestoivista suurista kansanjoukoista, ja kohdistaa rangaistustoimia muutoksia vaativiin henkilöihin, yksi kerrallaan. Kazakhstanissa kansanliike myös kukistettiin, ilman oleellisia myönnytyksiä, mutta siitä myöhemmin.

2:1 väkivallattomien muutosten hyväksi

BBC:n kirjoittajan (linkki alempana) mukaan väkivallattomat mielenosoitukset onnistuvat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin aseelliset selkkaukset: Väestön 3,5 prosentin kannattaessa vanha valta saadaan nurin. BBC:n toimittaja David Robson pitää tuota prosenttilukua onnistumisen kynnyksenä, mutta hän katsoo vain yhteen suuntaan, ja erehtyy. Toki hän kirjoitti optimistisesti ajankohtana, jolloin koko läntisessä maailmassa rohkaistiin mediankin kautta sellaisia liikkeitä, kuten koululakko ilmaston puolesta.

Tarkastelu unohtaa kaksi tärkeää lähestymissuuntaa:

  • Sosiologisen näkökulman,
  • valtarakenteen sisäisen rapautumisen tai sen puuttumisen.

Robsonin eräs esimerkeistä on Tsekkoslovakian kuulu Samettivallankumous(1989). Se kuuluu samaan kategoriaan Viron laulev revolutsioonin kanssa. Kuten Baltiassa, Tsekkoslovakiassa kansan tyytymättömyys ulkopuolelta pakotettuun hallitusmuotoon oli kytenyt ja kerännyt voimia 1940-luvulta asti, ja näennäisesti vallitsevaan ideologiaan eivät uskoneet edes sen julkiset trubaduuritkaan.

Virossa, josta suomalaisilla on enemmän tietoja, muutos alkoi kyteä jo parisen vuotta aiemmin: Valta-apparaatti alkoi menettää pelottavuuttaan, siltä olivat pudonneet hampaat. Näin käy kun 50 vuotta hallitaan pelolla, eikä muisteta tehdä varoittavia esimerkkejä säännöllisesti. Kun miehitys-taustainen hallinto perustui klerikaattinsa opportunismiin, se oli herkkä rapautumaan. Sen puolestapuhujista näki jokainen, etteivät he itsekään usko sanoihinsa.

Tsekkien Samettivallankumous voitti sillä hetkellä, kun armeijan komentaja vastasi TV-toimittajan kysymykseen, että ”armeija ei tule toimimaan mielenosoittajia vastaan jos hallitus sitä pyytää”. Näiden sanojen jälkeen kommunistivallalla oli Tsekkoslovakiassa elinaikaa vähemmän kuin 48 tuntia, -se aika kun johtajilta meni pakkaamiseen. Uudeksi presidentiksi tuli toisinajattelija kirjailija Vaclav Havel, kommunisteille inhokki.

Näin siis kansa vaihtoi vallan Itä-Saksassa ja Tsekkoslovakiassa 1989, Virossa 1991, Filippiineillä 1986, Georgiassa (Ruusuvallankumous) 2003, Pohjois-Afrikan arabimaissa ns. Arabikevään aikana. Santarmien ja mellakkakilpien taakse kätkeytyneet hallinnot olivat menettäneet kosketuksensa kansaan -ja joskus todellisuuteenkin- ja putosivat korkealta pohjalle asti. Nicolai Ceaucesculle vallanvaihto (1989) muodostui fataaliksi. Samoista syistä hänkin putosi:

Väkivaltakoneiston lojaalisuus vallanpitäjille loppui yhdessä yössä

Näin oli käymässä Kazakhstanin tapauksessakin, mutta hallinto sai puoltaan vaihtavien miliisien tueksi vieraat sotajoukot, ja lipeäminen kansan puolelle loppui. Ceaucescua ajoi takaa hänen oma armeijansa, ja kuuluisa huutomyrsky Bucarestin keskusaukiolla tapahtui turvallisuuspalvelun yrittämättäkään estää. Väkivaltakoneiston laistaminen päämiehensä takaa on siis vähintään yhtä oleellinen tekijä, kuin 3,5%:n maagisen kannatusrajan ylittäminen, ellei ole se ratkaiseva tekijä. Otamme tähän väliin yhden vanhan sloganin:

”Kun hallitut eivät halua jatkaa vanhaan tapaan, ja hallitsijat eivät kykene…”

Väkivallaton kansalaistottelemattomuus on väkivaltaista kumousyritystä tehokkaampaa, -ja useimmin tuo tuloksen

Monenlaiset kumousporukat ovat modernin historian aikana haaveilleet salassa aseellisista vallankumouksista tms., joita he ovat hautoneet salaa, -salaamiseen panostaen ja ”polpon-kestäviä” sala-organisaatioita väsäten. Yleensä he eivät ole  -yhteiseksi onneksi- menestyneet. Ellei sitten joku ulkovaltio ole heitä adoptoinut. Valitsemalla tämän tien he ovat omalla päätöksellään eristäneet itsensä valtaväestöstä, tehneet itsensä vaarattomiksi ”systeemille”.

Ainakin yksi porukka Suomessa on tällä tiellä, eristäytymässä arkipolitiikasta ja rakentamassa ”ideologista paaluvarustusta” 150%:sesti samanhenkisten kesken. Jos joku kurkkaa muutaman vuoden päästä paaluaidan yli, hän näkee hämähäkinverkkojen peittämiä muumioita, joillakin ehkä sammunut sätkäntumppi huulillaan.

”Harvardin yliopiston politologi Erica Chenowethin tutkimus vahvistaa, että kansalaistottelemattomuus ei ole vain moraalinen valinta; se on myös tehokkain tapa muokata maailmanpolitiikkaa – pitkässä tarkastelussa”, kirjoitti Robson BBC:lle.

Politologi Chenowethin tarkastelemissa tapauksissa 1900-luvulla väkivallattomat kampanjat saavuttavat tavoitteensa kaksi kertaa todennäköisemmin kuin väkivaltaiset kampanjat. Juuri Chenowethilta on tämä prosenttiluku: Vakavan poliittisen muutoksen varmistamiseksi tarvitaan minimissään noin 3,5 % väestöstä aktiivisesti osallistumaan mielenosoituksiin.

Tohtoriopiskelijana Coloradon yliopistossa Chenoweth tutki ensin terrorismin nousuun vaikuttaneita tekijöitä, kunnes hänet pyydettiin mukaan akateemiseen työpajaan, aiheena rauhanomaiset mielenilmaisut ja niiden tulokset. Työpajan järjesti International Center of Nonviolent Conflict (ICNC) Washington DC:ssä, ja sen taka-ajatuksena näyttää olleen työstää malleja pian ilmaantuvalle Exenction Rebellille tai vastaaville ilmastokampanjoille.

Tutkijaryhmä kävi läpi monia esimerkkejä vuosilta 1900-2006, joista osan jo mainitsimme, löytääkseen johdonmukaisuuksia. Chenoweth:n huomion kohde oli osallistumisaste. Ryhmän tulokset julkaistiin kirjassaan Why Civil Resistance Works: The Strategic Logic of Nonviolent Conflict (2011). Tutkimus oli näyttänyt väkivallattoman siviilivastarinnan vaikuttavuuden korkeammaksi, kuin lukuisten väkivaltaan turvautuneiden muutosliikkeiden. Tutkimusaineistona oli ollut 323 väkivaltaista tai väkivallatonta kampanjaa eri puolilla maailmaa.

Väkivallattomat kampanjat onnistuivat kaksi kertaa todennäköisemmin kuin väkivaltaiset: Ne johtivat poliittiseen muutokseen 53 %:ssa tapauksista, kun  väkivaltaisten mielenosoitusten osalta jäätiin 26 %:iin.

Yksi Chenoweth:n löytämä syy tulokseen, on että väkivallattomiin kampanjoihin voidaan värvätä osallistujia suuremmasta osasta kansaa, kuin väkivaltaisiin. Liike voi silloin protesteillaan halvaannuttaa yhteiskunnan toimintoja, pakottaen hallituksen tms. perääntymään. Selitys vaikuttaa mutu-tiedolta, sori vaan.

20 suurimmista tutkimukseen otetuista kampanjoista -niitä oli yhteensä 25- olivat väkivallattomia. Näistä 14 tapausta olivat menestyksiä. Väkivallattomat kampanjat houkuttelivat noin neljä kertaa enemmän osallistujia (200 000), verrattuna keskimääräiseen väkivaltaiseen kampanjaan (50 000), kirjoittivat tutkijat. Chenoweth’n mukaan väkivallaton protesti näyttää olevan paras tapa saada maksimaalisen laaja tuki.

Kun noin 3,5 % koko väestöstä on alkanut osallistua aktiivisesti, menestys näyttää olevan väistämätöntä. Erica Chenoweth v.2011.

2010-luvulla monet muutkin tutkijaryhmät, kuin edellä esitelty, pyörivät tämänkaltaisten kysymyksenasettelujen ympärillä, ja tuottivat samansuuntaista tietoa, kuin Chenoweth &Co. Ajallinen yhteensattuma(?) on, että niihin aikoihin erinäisiä myöhemmin otsikkoja hallinneita liikkeitä ajettiin juuri sisään. BBC:n ja isojen medioiden kautta nämä tutkielmat levisivät tietoon, ja niitä ilmeisesti plarattiin BLM:ssä, Exinction Rebellissä ja muissa vastaavissa paikoissa. Ne myös pohjustivat mielialaa yleisön ja median (sic!) keskuudessa tulevien uutisten vastaanottamiseksi. Ettei pelottelumarsseja valkoisen keskiluokan asuinalueille järjestänyt ja liikekortteleita vandalisoinut BLM ollut väkivallaton, se piilotettiin yleisöltä toisin keinoin,

Kansanliikkeiden kompastuskivet

Kaikki joukkoliikkeet tai -aloitteet- eivät Chenowethin ryhmän valitsemassa aineistossakaan menestyneet, -47% floppasi. Syitä tähän eivät tutkijat löydä. Kansanliikkeet, so. organisoimattomien ihmisjoukkojen puolispontaanit joukkoaktiiviteetit, ovat Terra Ingocnita useimmille poliitikoillekin, ellei sitten kaikille. Siitä yliopistolliselle tiimille pisteet, että ymmärsivät epäonnistumisen syyn olevan paljolti ryhmän sisäinen.

Kazakhstanin ja Valkovenäjän tapauksessa joukkoaktiviteetti tukahtui kovenevaan repressioon (tukahduttamiseen valtion tms. taholta), ja siihen ettei vallanpitäjien keskuudessa ilmaantunut repeämää. Eräässä tuoreessa kotimaisessa tapauksessa repeämä ilmaantui joukkoliikkeen sisälle, ylisuurten odotusten ja liian korkealle asetetun riman tuottaessa pettymyksen tunnetta.

Kansanliikkeiden tai joukkoaktiviteettien kannustimena on yllättävän usein ulkomainen esimerkki, josta on kertonut #valtamedia. Tällöin saattaa käydä joskus silläviissiin, että joku päättää olla ”mies joka toi rock’n rollin Suomeen” (mjtrrS), ja -tunnistettuaan nousukiidossa olevan jutun, alkaa edustaa sitä. Wanhassa agraari-Suomessa mjtrrS matkustaa jonnekin, esiintyy ko. liikehdinnän suomalaisena johtajana, ja palaa kotiin taskussaan sertifikaatti. Sen jälkeen kaikki meneekin päin mäntyä. Tällä vuosituhannella tätä varten on netti, säästyy lentoliput.

Jos liikkeelle ei siunaannu  ”Pilgrim Fathers” (Mothers), muassaan auktorisoiva A-nelonen, niin jonkun täytyy tehdä jotakin. Esm. kutsua kokoon mielenosoitus, Näin näyttää käyneen Convoy-Finland-tapauksessa, vaikka aikataulu ja formaatti tuli sieltä, mihin alkuperäiset pilgrimit purjehtivat. Surullista, että convoylaisten keskuudessa näyttää olevan meneillään hajaannus. Suomen Hallituksessa sen piti olla.

Edellä esitellyn tutkimuksen kohteena olivat siis kansanliikkeet ja kansalaistottelemattomuus-kapinat, joilla ajettiin muutosta johonkin asiaan, joka hiersi kansan mieltä. Vuonna 2022 Suomessa on kuitenkin tilanne, jossa muutosta pukkaa sieltä suunnasta, missä ollaan jo vallassa.

Systeeminen Muutos, Great Reset, Build Back Better, Vihreä Siirtymä, …

Tämän päivän kansanliikkeiden suurin haaste näyttääkin olevan kansalle epäsuotuisien muutosten torjuminen, -enkä tällä viittaa ilmastonmuutokseen. Jo saavutetusta kiinni-pitämisen taakse luulis olevan helpompaa kerätä väkeä -kuullemma 3,5 prossaa riittää- kuin ajamaan muutosta tuntemattomaan.

Tässä vaiheessa pitäisi sanoa jotain #yhdistymisestä, mutta se on jo niin monesta suusta kuultu.

Luettavaa:

  • BBC 14.05. 2019,
  • Yle 26.09. 2019,

2 Comments

  1. Huru-ukko
    7.2.2022 20:42

    En tiedä että miksi, mutta minulle jäi kuva tuosta canvoista, että siinä oli liiaksi osille pyrkiviä, oma kilpeään kiilottamaan pyrkiviä tahoja. Yritettiin ratsastaa lainahevosella sellaiseen suuntaan johon suurin osa porukasta ei halunnut tai ollut valmis lähtemään. Kaikenlainen juutuupissa ja muualla tuupeissa julkaistu tukee tätä näkemystä. Haastateltiin vain ns. oikeauskoisia, ei sen puoleen, samaa tekivät myös valtavalemediat ylenanto ja tsadin pravda kylkiäisineen. Niin ”aamulehti” illalla kuin ”iltalehti” aamulla.
    Olihan siellä känniörveltäjiä joukossa, missäpä niitä ei suomessa olisi, vaan juurikin niiden avulla koko porukka leimattiin juurikin känniääliöiksi, jopa ”yliopistotutkijoiden” toimesta.

    Vastaa
  2. Obelix
    8.2.2022 13:13

    Kommunistinen manifesti

    ”menetettävää kuin kahleensa. Voitettavana heillä on koko maailma. _Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!_ Manifestin viimeinen lause tuli myöhemmin tunnetuksi.”

    ”Edellä esitellyn tutkimuksen kohteena olivat siis kansanliikkeet ja kansalaistottelemattomuus-kapinat, joilla ajettiin muutosta johonkin asiaan, joka hiersi kansan mieltä. Vuonna 2022 Suomessa on kuitenkin tilanne, jossa muutosta pukkaa sieltä suunnasta, missä ollaan jo vallassa.”

    Suomessahan kaikenkarvaiset _piilokommunistit_ ovat olleet – tavalla tai toisella – vallassa jo loppuvuodesta 1944, joten ei heitä tunnu haittaavan tehdä ”vallankumoustaan” uudestaan, eli kaappauksen työnimenä on; kansan yhteisen, sekä henkilökohtaisen omaisuuden sosialisointi jo ennestään rikkaille piilo/kotikommunisteille. Kapina on näemmä heillä verissä, kuten ”Pedon Merkki” oikeassa kädessä tai otsassa! Lue; sillä nyt kaikkia politiikasta rikastuneita ja valtaansa rakastuneita (punikki)miljonäärejä näyttää hiertävän Suomen Kansa, joka elää hyvinvointivaltiossa? Siksi heillä on yhteisenä agendana hyvinvointivaltion ja ihmisten omaisuuksien sosialisointi. Eli toisin sanoen; miljonäärit ja kaikki kerhoomme kiipijät: Liitytään yhteen – ”kansa” riistää meitä!

    Kemppaisen huomio näyttää pitävän paikkansa: Vuonna 2022 Suomessa on kuitenkin tilanne, jossa muutosta (vallankumousta) pukkaa sieltä suunnasta, missä ollaan jo vallassa.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Huru-ukko Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top