Katso video ja lue sanasta sanaan Jussi Halla-ahon pitämä puhe perussuomalaisten ilmastolinjauksista

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho linjasi puolueen ilmastopolitiikkaa tuumaustunnilla 23.1.2020.

Katso video puheesta ja lue puhe sanasta sanaan.

Halla-aho: ”Arvoisat median edustajat ja kaikki verkkolähetyksen seuraajat. Syksystä 2018 asti ilmastokeskustelua on leimannut hyvin voimakas polarisoituminen ja mustavalkoisuus. Toisella puolella on Greta Thunbergin ja IPCC:n raportin ympärille rakentunut itseruoskintakultti, joka on saanut hurmoshenkisen uskonnollisen liikkeen piirteitä. Perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki suomalaiset eduskuntapuolueet lähtivät tähän rummutukseen mukaan yhteisellä ilmastolinjauksellaan toissasyksynä.

Ilmapiirille on ominaista se, että jokainen, joka kyseenalaistaa piiruakaan ilmastokultin tavoitteista tai edes keinoista, on ilmastodenialisti tai vähintään täydellisen vastuuton ja välinpitämätön maapallon tulevaisuudesta.

Suurin osa ihmisistä on huolissaan ilmaston ja ympäristön tilasta, ja näin pitääkin olla. Ilman kriisitietoisuutta ei voida asettaa eikä saavuttaa tavoitteita. Perussuomalaisilla, sen enempää kuin useimmilla muillakaan poliitikoilla, ei ole tietotaitoa arvioida itse monimutkaisia ilmastomalleja, vaan joudumme rakentamaan omat poliittiset linjauksemme asiantuntijatiedon varaan. Samalla on kuitenkin muistettava ja ymmärrettävä, että myös tutkimustieto on moniselitteistä ja usein vahvasti politisoitunutta. Paniikkia lietsomalla saa tällä hetkellä paremmin julkisuutta ja rahoitusta kuin maltillisemmilla lähestymistavoilla. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita erilaiset ns. asiantuntijoiden allekirjoittamat avoimet kirjeet ja julkilausumat, joita tiedotusvälineet mielellään julkaisevat. Kun sisältö on sopivan muodikasta, allekirjoittajaksi ja asiantuntijaksi kelpaa vaikka Mikki Hiiri, joka edustaa Mikki Hiiri -instituuttia. Maltillisemmat puheenvuorot jäävät usein julkaisematta, vaikka niiden takana olisi asioista jotain oikeasti ymmärtäviä.

Perussuomalaiset hyväksyvät sen lähtökohdan, että ilmasto lämpenee, ja että tämä liittyy ihmisen toimintaan. Me hyväksymme myös sen, että Suomen tulee tehdä oma osuutensa. Sen sijaan peräänkuulutamme suhteellisuudentajua, joka on ollut hakusessa useimmilla keskustelijoilla. Ensinnäkin: ilmakehä ja ilmasto on globaali, eikä se tunnista valtioiden rajoja. Päästöjä on vähennettävä siellä, missä niitä tuotetaan. Suomalaisia on promille maailman väestöstä, ja meidän osuutemme hiilidioksidipäästöistä on samaa luokkaa. Energiantuotanto on Suomessa jo nyt erittäin ympäristövastuullista. Ydinvoiman ja uusiutuvien osuus on merkittävä, kivihiilen osuus hyvin vähäinen. Samalla, kun Suomi kiristää ruuvia omalla kohdallaan ja keksii itselleen yhä mielipuolisempia päästövähennystavoitteita, suuret saastuttajat, kuten Kiina ja Intia, vain lisäävät omaa kivihiilikapasiteettiaan. Kiina ja Intia lisäävät päästöjään vuosittain yli kymmenen kertaa suomen koko päästöjen verran.

Sama suhteellisuudentajun puute tietysti koskee myös esimerkiksi suomalaisten syyllistämistä lasten hankkimisesta. Afrikan väkiluku kasvaa vuodessa kaksikymmentä kertaa suomen koko väkiluvun verran. Vaikka suomalaiset lopettaisivat heti liikkumisen, asumisen, lisääntymisen ja hengittämisen sillä ei olisi mitää vaikutusta mihinkään.

Suomen punavihreän hallituksen suuruudenhullut kansalliset tavoitteet ovat paitsi epäoikeudenmukaisia myös ilmaston kannalta merkityksettömiä. Itse asiassa epäsuorasti, ne pahentavat tilannetta. Energiakustannusten nostaminen, samoin kuin metsäteollisuuden toiminnan vaikeuttaminen, ajavat teollisuutta sinne, missä se saastuttaa kaikkein eniten. Metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä kasvaa maailmalla. Tähän Suomi ei voi vaikuttaa. Sen sijaan Suomi voi vaikuttaa siihen, valmistetaanko näitä tuotteita vastuullisesti Suomessa, vai kiihdyttääkö Kiina Kaakkois-Aasian sademetsien parturoimista ja tuotteiden valmistamista kivihiilisähköllä pyörivissä tehtaissaan.

Puhuin äsken itseruoskintakultista. Juuri tämä on ongelmana sekä suomalaisessa että yleensäkin länsieurooppalaisessa ajattelussa. Ilmastotekona pidetään sitä, että me kuritamme ja syyllistämme itseämme. Ei tämä ehkäise ilmastonmuutosta. Se, että teini-ikäiset kärsivät ilmastoahdistuksesta, ei ehkäise ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutosta torjutaan sellaisella kokonaisvaltaisella politiikalla, joka globaalisti vähentää nettopäästöjä ja ohjaa teollisuutta ja liikennettä kohti vastuullisempia toimintatapoja. Me olemme todenneet monssa yhteydessä, että suomalainen tehtaanpiippu on paras ilmastoteko, koska vaihtoehto suomalaiselle tehtaanpiipulle on kiinalainen tehtaanpiippu.

Ympäristöministerin mielestä Suomessa ei kannata valmistaa vessapaperia. Kyllä kannattaa. On paljon parempi, että se valmistetaan Suomessa, kuin että se valmistettaisiin Kiinassa ja tuotaisiin dieseliä käyttävillä laivoilla takaisin Suomeen.

Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, mikä on oikeudenmukaista tai mikä on globaalien ilmastotavoitteiden kannalta järkevää. Kyse on myös siitä, että Suomi on suomalaisten kotimaa. Päätöksentekijöiden tehtävänä ei voi olla ainoastaan maailman pelastaminen, etenkään kun se ei mittasuhteet huomioiden ole meidän käsissämme. Suomessa päättäjien on huolehdittava siitä, että Suomessa on mahdollista elää, liikkua, yrittää ja tehdä työtä. Jos nämä edellytykset tärvellään, loppuu myös Suomen ja suomalaisten kyky tehdä mitään suurempien tavoitteiden hyväksi.

On helppoa julistaa ilmastosanomaa. Monet puolueet, etenkin keskusta, ovat havainneet, että ylevien tavoitteiden toteuttaminen on paljon vaikeampaa, koska sillä on hintalappu, ja hinnan maksaa tavallinen suomalainen. Kun polttonesteiden hinnat nousevat, sen maksaa autoilija ja asuja. Sen maksaa myös jokainen kuluttaja, koska kuljetuskustannukset siirtyvät kuljetettavien tuotteiden hintoihin. Kuljetuskustannusten kasvu heijastuu kuljetusalan työllisyyteen, joka taas heijastuu kansalaisten ostovoimaan ja sitä kautta myös palvelualojen työllisyyteen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Polttoaineiden verotus on aivan eri asia kuin vaikkapa tupakan, alkoholin ja makeisten verotus. Minä asun Helsingissä. En juurikaan tarvitse enkä käytä omaa autoa. Tilanne on kuitenkin aivan toinen suurimmassa osassa Suomea. Eivät ihmiset ajele autolla huvikseen vaan päästäkseen töihin, kauppaan, kouluun ja palvelujen ääreen. Tämä merkitsee sitä, että polttoaineiden hinnan nousu ei vaikuta autoilun määrään eikä näin ollen päästöihin. Se on pelkkää rahastusta. Kun liikkumisen hinta nousee, se vaikuttaa siihen, miten kaukaa kotoa ihmisen kannattaa ottaa työpaikka vastaan. Se vaikuttaa siihen, paljonko hänelle jää tuloistaan käteen.

Sähköauto on luonnollisesti ratkaisu niille, joilla on millä mällätä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa auton keskihinta on kolmen ja puolen tonnin paikkeilla. Ihminen, joka ajelee 15 vuotta vanhalla, parin tonnin autolla, ei todellakaan vaihda Teslaan siksi, että polttoaineen hinta nousee. Hän sitten vain maksaa enemmän liikkumisestaan, ja sillä on äsken mainittuja sivu- ja kerrannaisnaisvaikutuksia.

Useimmissa vaalikoneissa kysytään, pitäisikö koko Suomi pitää asuttuna. Useimmat puolueet vastaavat, että kyllä, ehdottomasti. Kuitenkin teollisuuden ja etenkin metsäteollisuuden kilpailukyvyn heikentäminen sekä yksityisautoilijan ja omakotiasujan kurittaminen ilmastoverotuksella on juuri sitä, mikä tuhoaa koko maan asumiskelpoisuutta. Kun työpaikat katoavat ja elin- ja liikkumiskustannukset nousevat, ihmisillä ei ole paljon muuta vaihtoehtoa kuin keskittyä kaupunkeihin. Rakennemuutos ja kaupungistuminen ovat epäilemättä megatrendejä joka tapauksessa, mutta kiilusilmäinen ilmastopolitiikka kiihdyttää niitä. Jos koko Suomi halutaan pitää asuttuna tai edes asumiskelpoisena, on tehtävä politiikkaa, joka edistää maaseudun elinvoimaisuutta. Eli laskettava asumisen, liikkumisen ja yrittämisen kustannuksia, eikä nostettava niitä.

Eurostatin raportin mukaan lähes kahdeksalla prosentilla suomalaisista kotitalouksista on vaikeuksia suoriutua asumiskustannuksista. Tässä suhteessa suomi on jo nyt samassa kategoriassa itä-euroopan maiden kanssa. Ruotsissa vastaava luku on hiukan yli kaksi prosenttia.

Kyselytutkimuksissa suurin osa suomalaisista kannattaa kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mutta vastaukset muuttuvat dramaattisesti, kun ihmisiltä kysyy, kuinka paljon he itse ovat valmiita maksamaan lisää tavoitteiden toteuttamiseksi. Vihreille ja vasemmistolle hallituksen kaavailemat ilmastotoimet ovat poliittisesti ongelmattomia, koska lasku lankeaa muiden kuin niiden kannattajien maksettavaksi. Tämä on tämänpäiväisen tuumaustunnin keskeinen teema: kuinka paljon punavihreä politiikka maksaa, kuka sen maksaa, ja millaisia vaihtoehtoja sille on.

Perussuomalainen linja on, että niin ilmastopolitiikassa kuin kaikessa muussakin politiikassa päättäjien on edistettävä Suomen ja suomalaisten etua. Hyvä uutinen on, että ns. kansallinen itsekkyys ei todellisuudessa ole ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa. Taloudellisesti hyvinvoiva Suomi ja menestyvä teollisuus pystyy investoimaan puhtaaseen teknologiaan ja viemään sitä myös ulkomaille. Menestyvä suomalainen teollisuus pystyy viemään markkinoita vähemmän vastuullisilta toimijoilta. Suomi voi olla kokoaan suurempi vaikuttaja, mutta kansallinen kurjistuspolitiikka tekee Suomesta kokoaan pienemmän vaikuttajan. Punavihreä politiikka on vahingollista Suomelle, suomalaisille ja koko maailmalle, kiitos”

Päivitys 24.1.2020 17:57: Tallennusvirheen vuoksi tapahtunut virhe tekstissä korjattu vastaamaan puhetta, pahoittelemme teknistä virhettä.

2 Comments

  1. Harri Kaarta
    24.1.2020 08:08

    Teksti ei vastaa puhetta ainakaan seuraavilta osin:

    1. Intian päästöjen kasvun määrä puuttuu – 10 x koko Suomen päästöt

    2. Lasten tekemisen lopettaminen – ei ole tekstissä

    Erinomainen puhe Jussilta.

    Vastaa
    1. Mikko Reijola
      24.1.2020 18:28

      Kiitos kun kerroit tekstin poikkeavan puheesta kertomaltasi osin. Avullasi huomasimme että meillä oli tapahtunut tekninen virhe.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top