Keramiikka-knowhow tuli Eurooppaan Manchuriasta, ja Suomeen ennen Ruotsia

Nykytietojen mukaan keramiikka, l. saviastioiden tekotaito, keksittiin yli 13 000 vuotta sitten Itä-Aasiassa, josta se levisi eteläisen Siperian kautta Eurooppaan, myös Venäjälle, Äänisen-Karjalaan ja Suomeen. Tämä uusi tieto muuttaa myös käsityksiä suomalaisten menneisyydestä.

Otsikkokuvassa erilaisia kampakeraamiseen kulttuurijatkumoon kuuluvia astioita, keramiikan leviämiskartta, ja venäläisten tutkijoiden rekonstruktio Äänisen Peurasaareen haudatusta kampakeraamisen kivikauden esi-suomalaisesta. Käsitystä saviteknologian ulkoeurooppalaisesta alkuperästä tukee sekin, että Anatolian varhaisin maanviljelys ei tuntenut keramiikkaa. Suomeen keramiikan valmistustaito on tullut jo ennen maanviljelystä, ja mahdollisesti suoraan idästä.

Alla oleva Peter Jordanin ja Marek Zvelebilin laatima kartta perustuu varhaisimpien keramiikka-astioiden ajoituksiin.  Se ei mainitse Saharan jääkauden-jälkeisen kostean vaiheen akvaliittista kulttuuria, joka katosi ilmaston pian kuivuessa ja kulttuuritason taantuessa. Huomatkaapa keramiikattomat Skandinavia ja Britannia. Niissä kulttuurikehitys oli #pysähdyksissä aina maanviljelyn tuloon asti.

Jordanin ja Zvelebilin kartan vuosiluvut ovat BP, siis ennen nykyaikaa, Before Present. Alempi, itäisen Euroopan esitys käyttää eKr. -ajoitusmerkintöjä, siis laskee ajan nykyisen kalenterin nollavuodesta.

Kartta ei tunne Suomen ja Itä-Karjalan varhaista maanviljelystä, 6000 tai 5500 eKr, siis 8000 tai 7500 BP. Sitä laadittaessa venäläisten tutkijoiden tiedot maanviljelyn leviämisestä eivät olleet vielä käytössä, ja Suomen varhaiset radiohiili (C14) ajoitukset olivat vielä julkaisukiellossa.

Julkaisukielto murtui yksityisen säätiön rahoitettua tutkimukset Kouvolan Huhdasjärvellä. Ne osoittivat siis jo viisi ja puolituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua tapahtuneen noin tuhannen vuoden kestoisen ”ensimmäisen viljelykokeilun” Suomessa. Huhdasjärvestä kirjoitamme myöhemmin.

Keramiikan tuntemus näyttää edenneen eteläisen Uralin ja Kaspianmeren väliseltä seudulta, Kelteminar-kulttuurista, Keski-Volgan kautta Fennoskandiaan ja Jäämerelle asti diffuusiona ilman suurempaa dramatiikkaa. Jordanin ja Zvelebilin julkaisun idea onkin tarkastella keramiikkaaa metsästäjä-keräilijöillä, ennen murrosta maanviljely-elinkeinoon.

Keramiikan omaksuminen näin, ilman maanviljely-elinkeinoa, onkin ollut perinteinen päähypoteesi nykyisen Venäjän ja Fennoskandian alueiden suhteen, -kunnes siitepöly-jäämien tutkimus kairausnäytteistä radiohiiliajoitettuina muutti kuvan kokonaan.

  • Pegrema, Äänisjärvellä: 6600 calBC, 3800 calBC, radiohiiliajoituksia.
  • Huhdasjärvi, Kouvola: 5200-4200 calBC, merkkejä maanmuokkauksesta.
  • Huhdasjärvi, Kouvola: 5400-5050 calBC, hiiltä => kaskeamisen merkkejä.
  • Lehmilammi, Nurmes: 3000 calBC, viljan siitepölyä, ajoitus puu-aineksen vuosilustoista.
  • Ahvenainen (järvi), Hämeenkoski: 4000 calBC.
  • Puolanka, Kainuu: 2000 calBC.
  • Akali. Itä-Viro: 5600 calBC, viljan siitepölyä.
  • Mälarin ja Bergslagenin tutkimuskohteet, Ruotsit: 3800 calBC.

Valitettavasti useimmat wikihöpinä-tasoiset julkaisut jättävät yhä huomioonottamatta yo. jo suhteelliset vanhat tutkimustulokset. Myös Äänisen-Karjalan hyvin varhainen, mesoliittinen, kuparikulttuuri jätetään yleensä mainitsematta.

  1. Sperringsin kulttuuri,
  2. Ka 1 keramiikkkaa (Sperrings),
  3. Narvan kulttuuri,
  4. Valdain kulttuuri,
  5. Verkhnija Volga -kulttuuri-ilmiö,
  6. Säräisniemi 1 -keramiikka.

Kartta näyttää hyvin selvästi, että nykyiseen suomalaisuuteen johtavan etnogenesiksen tapahtumanäyttämö ulottui Pohjanlahdelta ja Ahvenanmereltä Laatokan ja Äänisen taakse.

Kaikki mainitut kulttuuri-ilmiöt ovat jääkauden jälkeisen Keski-Euroopaasta pohjoiseen levittäytyneen Svidryn kulttuurin jälki-ilmiötä, siis alkuperältään eurooppalaisia.

  • Veretje (”Itäinen Kunda”): Ilmaantui Baltian itäpuolelle Suomen ja Viron ollessa vielä asumiskelvotonta (jäätikkö).
  • Kunda (Suomusjärvi): Ilmaantui edellisen levittäytyessä länteen, Suomeen ja Viroon.

Venäläisessä kartassa keramiikan länsiraja kulkee Torniosta Rovaniemen kautta Varanginvuonoon. Perämeren pohjukassa keramiikan tuntemus päättyi tuolloin kuitenkin hiukan lännemmäksi, suurinpiirtein nykyiselle kielirajalle, meän-kielisen Länsipohjan ja puhtaasti ruotsinkielisen Ruotsin väliin: Kainuunjoelle (Kalix).

Keramiikattomuus päättyi Pohjois-Ruotsissa vasta pronssikaudella, Volgalta levittäytyneen suomalais-ugrilaisen tekstiilikeraamisen (Net ware) kulttuurin ulottuessa Pohjois-Norjaan asti.

Kartta yllä:

  1. Imitoitu tekstiilikeramiikka (asbestisekoitteinen).
  2. Tekstiilikeramiikan laajin levinnäisyys.
  3. Tekstiilikeramiikan lähtöalue.

Kuten nyt tiedämme, Etelä-Ruotsi sai keramiikan Tanskasta, muu Ruotsi Suomesta. Huomatkaa erityisesti tekstiilikeramiikka Uplannissa ja Mälarin seudulla. Suomesta on tunnistettu runsaasti tekstiilikeramiikan lähtöalueella (kartaassa #3.) pronssikaudella puhuttuihin suomensukuisiin kieliin (merja, tsuudi, esi-vepsä) yhdistettävissäolevia hydronyymejä (vesistöihin liittyviä paikannimiä) , joihin voimme ilmeisesti lisätä myös muutaman Tukholman (Stokholm) seudulta: Järva.

Rahkosen mukaan sanue -jagr, iager, jauri, järvi on levinnäisyydeltään Suomesta  Äänisen eteläpuolelle ulottuva, ja liittyy alueella puhuttuun kieleen. Hän ei jostain syystä ota kantaa sen levinnäisyyteen Pohjanlahden länsipuolelle, joten olemme turvautuneet Tukholman puhelinluettelon karttaan, ja Järvahan sieltä löytyi.

Suomalais-ugrilais-taustainen kulttuurivaikutus Suomesta Ruotsiin on toisinaan tuottanut suomenmaalaiselle tiedeyhteisölle kipupisteitä: Pronssikauden alun keski-ruotsalaisessa aineistossa esiintyvä tyyppi ”Mälarin kirves” ei omaa esikuvia tai kehitysjatkumoa Skandinaviassa, mutta sensijaan suomalais-ugrilaisissa metallikulttuureissa Keski-Volgan innovaatiokeskuksen alueella, mistä nykyiseenkin Suomeen on välittynyt kulttuuria, geenejä ja puhutun kielen päivityksiä arkaaisesta uralista sellaiseen suomalais-ugrilaiseen, jota tässäkin käytämme.

Vaikutteen kulkusuuntaa pähkäiltiin kuitenkin 2-3 sukupolvea. Toivottavasti hydronyymien suhteen ei edetä samaan tahtiin, -ettei heitetä kirvestä järveen.

”Mälarin kirveen” alkuperä ja levinnäisyys on lähes yhtenevä edellä jo esitellyn tekstiilikeramiikan kanssa, joskaan ajoitus ei ihan täsmää. Tarkastelu kuitenkin osoittaa vaikutteiden tulosuunnan, ja etteivät ne pysähtyneet Suomen nykyiselle alueelle.

Idästä länteen -kulttuurivirta ei siis pysähtynyt Suomeen.

Suomeen asti tullakseen kampaleimaisen keramiikan, ja saviteknologian yleensäkin, on täytynyt kulkea melkoinen matka. Jordanin ja Zveledbilin tarkastelu tuo esille Euraasian arovyöhykkeen, -ennen sen kuivumista ja liikkuvan paimentolais-elinkeinon ilmaantumista.

#Imastonmuutos kuivempaan ja kylmempään suuntaan kosketti myös tuota nykyistä aro-aluetta: Metsät vähenivät, luonnon ihmiselle tarjoamien metsästämällä ja keräilemällä saatavien hyödykkeiden määrä laski. Tämä kiristi olemassaolon taistelua, ja pakotti avoimeksi muualta kuuluville uutuuksille.

Alussa tärkein oli maanviljelys:

Kun luonnon spontaani tuotto heikkeni, innovatiivisimmat yksilöt alkoivat parannella villien hyötykasvien kasvupaikkoja. Tämä johti maanviljelyn ja puutarhaviljelyn ilmaantumiseen jossakin Lähi-Idän alueella. Keksinnölle oli kysyntää, ja se levisi nopeasti. Ilmeisesti myös aro-vyöhykkeelle, ja ilmeisesti myös koko sen leveydeltä.

Maanviljelylle oli ominaista tuotannon tehokkuus suhteessa käytössä olevaan maa-alueeseen. Tämä aiheutti kaksi ratkaisevaa muutosta elämäntapaan:

  • Asuinpaikat olivat sidottuja viljelyksiin, ja pysyvästi paikallaan.
  • Väkimäärä alkoi kasvaa entiseen verrattuna huomattavan nopeasti, kun lisäväestö saattoi raivata itselleen lisää peltoa, eikä suhteellista ylikansoitusta päässyt ilmaantumaan, -pitkään aikaan.

Viljely lopetti riistan ja kausittaisten resurssien perässä liikkumisen, mikä loi sosiaalisen eron viljelijöiden ja liikkuvassa metsästys-keräilyssä pysyneiden välille.

Viljelijöiden lukumäärä tuppasi myös kasvamaan, ja teki heistä ekspansiivisia: Euroopassa Balkanille muodostuneet viljely-kulttuurit valtasivat nopeasti koko Euroopan Skandinaviaa ja Britanniaa myöten. Jotain samantapaista on voinut tapahtua Euraasian (nykyisillä) aroilla, ja se on voinut ulottua Japaninmereltä Mustallemerelle. Eräät arkeologiset todisteet (myöhemmin) viittaavat siihen.

Aroseudut joutuivat kuitenkin jatkuvan muutoksen eteen: Ilmasto kuivui edelleen, ja viljely alkoi kärsiä. Tämä jätti joitain peltonsa menettäneitä liikkumaan ehtyvien laidunten perässä pienkarjansa kanssa. Tästä elämänmuodosta on hyviä kuvauksia Raamatussa:  Abrahamin poikien vaellus, ja myöhemmin Mooses beduiineineen Siinailla.

Tuotantotapa Tehokkuus Asukastiheys
Metsästyskeräily: ei intensiivinen alhainen väestötiheys
Maanviljely: Intenssiivinen Runsaasti väestöä
Paimentolaisuus: ei intensiivinen alhainen väestötiheys

Nomadit käyttivät luontoa tehottomasti, ja köyhdyttävästi. Se oli lähes rationaalista, kun asuinseudut olivat kuivakkoja, joissa kasvillisuus oli heikkoa ja pian lampaiden suissa. Neljännellä vuosituhannella eKr. (BC) nomadit alkoivat tunkeutua maanviljelysseuduille, joille oli ominaista:

  • Suuri väkiluku suhteessa alueen pinta-alaan.
  • Suuret asutuskeskukset ja alueellinen työnjako & jakelun ja vaihdon verkostot.

Nomadien väkivaltainen tunkeutuminen aiheutti maanviljelyskylien ja kaupunkikeskusten autioitumisen (ihmiset tapettiin), ja väkiluvut romahtivat ilmeisesti jopa kymmenykseen (desimoituivat). Ennen viljellyt pellot käytettiin laitumina.

Kiinan Liao-kulttuurikompleksia tutkittaessa on havaittu YDNA:n haploryhmien (=”isälinjojen”) vaihtuminen nomadien tunkeutuessa alueelle:

N1 (xN1a, N1c) eräissä näytteissä:

Paikkakunta: Kulttuurivaihe:
Aikakausi:

Otos:
Kpl/%:
Dadianzi, Chifeng kaupunki, Sisä-Mongolian autonominen alue
Vanhempi Xiajiadian
Varhainen pronssikausi
4200-3600 BP
5
3 / 60,0%
Dashanqian, Chifeng kaupunki, Sisä-Mongolian autonominen alue
Nuorempi Xiajiadian
Myöhäispronssikausi
3000-2700 BP
9
1 / 11,1%
Jinggouzi, Linxi County, Chifeng kaupunki, Sisä-Mongolian autonominen alue
Pohjoinen nomadikulttuuri
Myöhäispronssikausi
3000-2500BP
12
0/0%

Tarkastelukohteemme on eräs kampaleimaisen keramiikan, -siis Suomen kivikauden näkyvimmän ilmiön, vanhimpia tunnettuja esiintymiä, ja tarkasteltu N1-linja on yhä Suomessa yleisin YDNA:n linja. Vaan eipä ole sitä Liaon jokilaaksossa, Kiinan erään varhaisen kulttuurihautomon seuduilla.

Euroopassa katastrofi oli samansuuntainen: Tutkijoiden mukaan 60%:lla nykyeurooppalaisista miehistä on 3500 BC aikoihin alkaneen indoeurooppalaisen nomadi-invaasion mukana tullut YDNA:n linja. Tämä antaa hyvin karun kuvan tapahtumista 6000 vuotta sitten. Jossain määrin ne ovat visualisoituneet myös 1900-luvun ja 2000-luvun moderneissa sodissa.

Meille muodostuu kuva alkavalle maanviljelykselle suotuisasta vyöhykkeestä, Ukrainasta Korean niemimaalle, joka tuhoutui kuivuuden jatkumiseen ja nomadihyökkäyksiin. Jordan ja Zvelebil ovat tutkineet keramiikan leviämistä idästä länteen tämän vyöhykkeen kautta.

Meillä on nyt tarkastelussa kolme kulttuurivaihetta:

  1. Jääkauden jälkeinen mesoliittinen väestö, joka harjoitti metsästystä ja keräilyä Pohjois-Euraasiassa: Siperiassa ja nykyisellä arovyöhykkeellä. Itä-Kiinan, Korean ja Japanin varhainen keramiikka (13 000 BP (eaa)) omaksuttiin tälle alueelle.
  2. Maanviljelys-yhteisöjen ketju välitti vaikutteita koko vyöhykkeen laajuudella, mikä nopeutti Kiinan neoliittista ilmiötä. Viljatatattaren ilmaantuminen Suomen aineistoon (5500 BC (=7500 BP)) ja Ukrainan Tripoljen ja kiinalaisen keramiikan samankaltaisuudet liittyvät tähän kulttuurivaihtoon.
  3. 4000-3500 BC (6000-5500 BP) vauhtiin päässyt nomadi-invaasioiden sarja katkaisi vuosituhanneksi nämä yhteydet, ja syöksi alueet siihen takapajuisuuteen, missä ne yhä ovat,

Tarkasteltaessa lössi-maan (Chernozem, tsernoseeni, mustamulta) esiintymistä Euraasiassa, huomaamme Ukrainan ja Kiinan ensimmäisten viljelyalueiden samankaltaisuuden.

Ei ole merkityksetöntä, että maannos on molemmissa paikoissa samantyyppinen. Eurooppaan levittäytynyt maanviljelys pysähtyi Pannonian ja Böömin altaisiin totuttelemaan keskieurooppalaiseen maaperään ja sääoloihin, ennen nauhakeramiikan (LBK:n) hurjaa ryntäystä Tonavan ja Rheinin jokilaaksoja pitkin lähes Pohjanmerelle.

Suomalais-ugrilaisten viljelytapa kalibroitiin pohjoisen mannerilmaston oloihin em. Keski-Volgan innovaatiokeskuksessa, ennenkuin Suomi ja Itä-Karjala voitiin ottaa silloisen maailman pohjoisimmaksi viljelyseuduksi.

Kiinan Majiayaolla ei ollut tätä ongelmaa silloinkaan, jos viljely-knowhow olisi tullut peräti Ukrainasta asti. Saviastoiden kuviot ja mallit näyttävät tulleen sieltä.

Esineistössä on silminnähtävää samankaltaisuutta, joka todistaa myös että seutujen välillä on ollut yhteydenpitoa. Neoliittisen kivikauden oloissa se ei voi tarkoittaa muuta, kuin että sama kulttuurivaihdon piiri kattoi koko tuon alueen. Sen ei ole tarvinnut olla sama kulttuuri, mutta yhteinen vaihdon verkosto on pikku pakko olettaa.

Geenit, isälinjat l. YDNA

Tutkijoita on puhuttanut ja maallikkoja sekoittanut ”itäaasialaisena” pidetyn YDNA:n N-haploryhmä-ryppään esiintyminen Suomessa ja lähialueilla. N esiintyy runsaana suomalaisilla, mutta ei Suomen itäpuolella asuvilla venäläisillä. Samojedeilla sitä näkyy olevan, mutta ei paleosiperialaisina pidetyillä selkupeilla.

Jakuuteilla se on, mutta paljon vähemmän, jos lainkaan, turkkilaisilla. N-haploryhmät näyttävät levinneen niille alueille, jotka saivat vähintään vahvan väestölisäyksen samoihin aikoihin, kun keramiikka tuli käyttöön Pohjois-Euraasiassa. Johtopäätöksiä on aikaista tehdä, mutta ainakin ao. kartan pikkukarttassa esitetyt hypoteettiset migraatioreitit on syytä päivittää: Mikään arkeologisesti havaittavissa oleva ilmiö ei ole levinnyt tuota reittiä.

Julkaistu aiemmin: https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2018/03/03/keramiikan-itainen-alkupera-japanista-ja-manchuriasta/

Valentyn Stetshyuk: Finno-Ugric Place Names of Ancient Times.

Loess–palaeosol sequences in China and Europe: Common values and geoconservation issues

Ceramics Before Farming : The Dispersal of Pottery Among Prehistoric Eurasian Hunter-Gatherers

Periodization of the spread of early pottery in northern Eurasia (from Jordan and Zvelebil 2009: Figure 1.5)

Герман К.Э. (г.Петрозаводск)
Sperrings ceramics and säräisniemi i ceramics in Russian Karelia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top