Kiinasta löydetty kallo saattaa muuttaa käsitykset ihmislajin kehityksestä

Vielä aivan hetki sitten oppikirjat kertoivat meille -ainoa totuutena, että ihmislaji –homo sapiens– on kehittynyt Afrikassa, Etiopian ylängöllä, ja noin 100 000 vuotta sitten levittäytynyt sieltä muuhun maailmaan syrjäyttäen edellisen panmigraation, –homo heidelbergiensiksen tai homo erectuksen–  jättämät muut mahdolliset ihmisen kehityslinjat ottamatta näiltä lainkaan geenejä. Ei se sitten ihan niin mennytkään, kuin viisaissa kirjoissa väitettiin.

Pitkään ja sitkeästi uskottiin (uskoteltiin), ettei Eurooppaa asuttaneella jääkauden ihmislajin homo neanderthalensiksen ja vallitsevan ”out of Africa”-opin mukaan Afrikasta Lähi-Idän kautta tulleen ”nyky-ihmisen” välillä tapahtunut geenienvaihtoa. Käsitys oli kankea, epäkäytännöllinen ja vailla muita todisteita, kuin ettei yhteisiä geenejä oltu (vielä) löydetty. Käsityksen ylläpito saattoi johtaa jopa tieteellisen datan vääristelyyn.

Kun tarkentunut geenien tutkimus alkoi oppia tunnistamaan ihmisyksilön ulkoisiin ominaisuuksiin vaikuttavia DNA-molekyylin pätkiä, julkaistiin mm. tulos jonka mukaan vaaleaa ihonväriä, punaisia tai vaaleita hiuksia, ja sinisiä tai vihertäviä silmiä tukeva geenimutaatio on enemmän kuin 40 000 vuotta sitten tapahtunut. Ajoituksen tutkijat saivat ns. molekyylikellosta, so. vakiintuneesta käsityksestä mutaatioiden ilmaantumisnopeudesta: Geeninpätkä on sitä vanhempi, mitä enemmän siinä on ajan kanssa tapahtunutta kopiointivirhettä (=mutaatioita). Nyt näyttikin siltä, että nämä ominaisuudet ovat ilmaantuneet (osan ihmiskunnasta-) perimään jo ennen out-of-Africa-olettaman mukaista ”nykyihmisen” saapumista Afrikasta Eurooppaan. Niinpä molekyylikelloa hämärrettiin, koska näiden ominaisuuksien yleistyminen oli mahdotonta Afrikassa, voimakkaan uv-säteilyn oloissa.

Geenimutaatio joka parantaa lajin selviämismahdollisuuksia heikon uv-säteilyn aiheuttaessa vitamiinipuutosta, heikentää ihon kestävyyttä toisaalla. -Siispä se ei ollut ilmaantunut kuumaan Afrikkaan, ja kun tieteen konsensus kielsi geenienvaihdon homo neanderthalensis => homo sapiens, tarkastelu päättyi sillä kertaa siihen.

Samaan aikaan esihistoriallisten ihmisten ja hominidien jäännöksiä, siis yksilöissä toteutuneita piirteitä,  tutkittiin toisaalla eivätkä kaikki havainnot tukeneet out-of-Africa-dogmia.  Kraniologi Markku Niskanen muiden mukana huomasi jo varhain, että neanderthalensisten kallonmitat lähenivät varhaisten sapiensisten vastaavia ominaisuuksia (ala)lajien rinnakkaiselon aikana. Tämän havainnon hän teki aikana, jolloin geenienvaihtoa pidettiin mahdottomana. Portugalin Lagar Velhosta löydettiin sitten neanderthal-sapiens -hybridin jäännöksen (Lagar Velhon poika), mutta out-of-Africa-uskomus kuopattiin vasta Sven Pääbon työryhmän saatua selvitettyä homo sapiens neanderthalensiksen genomin. Rinnakkaislajiksi luultu ymmärrettiin pikkuhiljaa homo sapiensin alalajiksi.

Olemmekin hybridejä

Vuosien varrella alalajeja löytyi lisää ihmisen sapiens-sukuun kuuluvia rinnakkaislajeja ja alalajeja. Mikä vanhojen käsitysten kannattajille shokeeraavinta, nyky-ihmiskunta paljastui kokonaisuudessaan hybridisoituneeksi:

Varhainen nykyihminen, homo sapiens sapiens, ilmaantui Afrikassa Etiopian ylängöllä, josta se levittäytyi muualle Afrikkaan ja pääosin Punaisenmeren ylittäen eteläisen Arabian kautta Persianlahden pohjukkaan Mesopotamian jokilaaksoon, joissa paikoissa oli jo vahva homo sapiens neanderthalensis -asutus. Kaikki näiltä seuduilta eteenpäin vaeltaneet olivatkin sitten jo sapiens-neanderthalensis -hybridejä, kuten nyky-ihmiskunnan DNA-näytteet todistavat. Ainoastaan Afrikkaan jääneiden sapiensisten jälkeläiset, nyky-afrikkalaiset, ovat vailla h.s.neanderthalensis-perimää.

Tutkimusten edistyessä kuvaan astuivat muutkin ihmislajit

Neanderthalensiksille läheinen Denisovan ihminen löytyi Siperiasta, ja Andamaanien saarten asukkaissa oli säilynyt ensimmäisen Etelä-Aasian rannikkoa seuranneen muuttoaallon hydridi-ihmisiä edeltänyt ihmislaji. Kaksi evoluution kannalta kiinnostavaa länsiafrikkalaista ihmislajia löytyi nykyafrikkalaisten perimästä. Out-of-Africa-myytillä menee nyttemmin vielä huonommin: Eräät fossiililöydöt mm. Kaakkois-Euroopasta tukevat mahdollisuutta että apinasta ihmiseksi -prosessin alkuvaiheet (”puusta laskeutuminen”) ovat tapahtuneet luultua laajemmalla alueella: Itä-Afrikan sijasta myös läntisessä Euraasiassa.

Kallo-löytö sekoittaa paleontologien pakan

Songhua-joen, l. lohikäärmejoen, rannalta Koillis-Kiinasta löytyi rakennustöiden yhteydessä vuonna 1933, alueen ollessa japanilaisten miehittämänä, erikoinen ihmiskallo, jonka japanilaisiin nurjasti suhtautunut työmies piilotti. Löytäjä kätki kallon hylätyn kaivon pohjalle, ja paljasti kätkön vasta kuolinvuoteellaan. Paleontologi Qiang Ji Hebein GEO-yliopistosta sai käsiinsä erittäin hyvin säilyneen ihmiskallon, ja ajoitti sen 146 000:n vuoden taakse, mutta lajinmääritys ei sitten ollutkaan ihan yksikertaista.

Ensin ”Lohikäärmemiestä” arveltiin Denisovan-ihmiseksi, -tämän ihmislajin jo mainitsin. Kiinasta on löytynyt useita hyvin puutteellisia Denisova-löytöjä, ja kokonainen kallo oli tutkijoille riemun aihe. Nyky-kiinalaisilla on häviävän vähän Denisovan kautta tulleita geenejä, mutta niitä oli ennen Kiinan nykyväestöä aluetta asuttaneella austroneasialaisia kieliä puhuneella väestöllä, jolla on perillisiä suoraan alenevassa polvessa Taiwanilla (”vuoristoheimot”), Filippiineillä ja Oseaniassa. Näillä kansoilla on perimässään denisovaa, joten sitä on odotettavissa Kiinan alueen vanhoista löydöistä.

Qiang Jin työryhmä päätyi kuitenkin eräiden piirteiden takia määrittämään ”lohikäärmemiehen” kokonaan uuden ihmislajin edustajaksi: Homo long:ksi (long = lohikäärme). Mikäli Qiang Ji on oikeassa, joudumme muuttamaan käsitystämme ihmislajin sukupuusta vielä kerran: Homo long näyttää olevan Jin mukaan läheisempi homo sapiens sapiensille, nykyihmiselle, kuin homo sapiens neanderthalensikselle. Arvattavasti kaikki tutkijat eivät tue Jinin päätelmiä.

Valitettavasti Kiinan kuuma ilmasto ei suosi DNA:n säilymistä vanhoissa luissa, joten Jin tukeutuu luiden morfologiaan. Isotooppitutkimuksella saattaa selvitä, onko Songhua-joen vainaja elänyt elämänsä Kiinassa, vai onko hän kaukainen kulkija, ja jos proteiineja löytyy, niistä voi tehdä epäsuoria päätelmiä geeneistä.

Vakiintunut käsitys olettaa, että homo-suvun ensimmäinen maailmanesiintyminen oli vielä melko arkaaisen homo erectuksen levittäytyminen Afrikkaan ja Euraasiaan. Tämä panmigraatio jätti paikallisia populaatioita, joilla ei ole -nykykäsityksen mukaan- osuutta nykyihmiskunnan geeneissä. Homo florensis, Florensin saaren kääpiöihminen, on tunnetuin esimerkki. Neanderthalensis ja Denisovan-ihminen periytyvät seuraavalta levelliltä: Myös laajalti Euraasiaan levittäytyneen Homo heidelbergiensiksen jälkeläisiltä. Tohtori Jin hypoteesi, uuden ihmislajin määrittely ja sen läheisyyden h.s.sapiensiin toteaminen, sekoittaisi pakkaa enemmän kuin perusteellisesti:

Qiang Ji sijoittaa lohikäärmemiehen kallon morfologisesti (muotopiirteiltään) h.s.sapiensin ja h.s.neanderthalensiksin välimuodoksi. Jos ajoituksessa ei ole virhettä, edellä esittelemäni sapiens-neanderthalensis-hybridit eivät olleet vielä ehtineet paikalle, Songhua-joelle. Silloin joudumme tarkastelemaan aivan uudesta maantieteellisestä näkökulmasta h.s.sapiensiin johtanutta kehityslinjaa.

Vähemmän aivojumppaa ja arkistojen pölyttämistä koituu paleontologeille, jos Mr. Dragonman onkin ehta Denisova:  ”Se on upea kallo. Minun mielestäni se on paras Denisovan kallo, joka meillä on ollut koskaan”, sanoo paleoantropologi Jean-Jacques Hublin. Hän työskentelee  Max Planck -instituutissa, jo mainitun Sven Pääbon vanhassa laitoksessa.

Johtuen kallon löytöpaikan epäselvyydestä lohikäärme-kallolta puuttuu löytökonteksti. Ajoittamista ei siis tue geologinen kerrostuma eikä muu ajoitettavissa oleva yhteys. Tri Ji pyysi apuun muita tutkijoita:  Geokronologi Rainer Grün Griffinin yliopistosta tutki kallon onteloihin jäänyttä sedimenttiä, kerrostuman strontium-isotooppeja. Grün antoi ajoituksen 138-309 000 vuotta ennen nykyaikaa (BP). Uraani-ajoituksen mukaan kallo on vähintään 146 000:n vuoden takaa.

Nykyihmisen aivotilavuus, alkuihmisen kulmakaaret

”Lohikäärme-kallon” morfologia mietitytti myös tutkijoita. Paleoantropologi Xijun Ni Kiinan tiedeakatemiasta ja Hebei GEO -yliopistosta vertasi lohikäärmemiehen kalloa aivojen koon puolesta nykyihmisen kalloon, mutta kulmikkaat silmäkuopat, kulmakaari ja otsaharja etäännyttivät sitä nykyihmisestä: Homo sapiens se ei voinut olla. Kiinasta aiemmin löytyneiden fossiilien joukosta löytyi kuitenkin verrokkitapaus: Tiibetin tasangolla sijaitsevan Xiahe-luolan leukaluu, jota on arveltu Denisovan-ihmisen jäänteeksi. Varmoja Denisova-jääänteitä ovat Denisovan luolasta Venäjän alueelta löydetyt sormiluu, hampaita ja vähän kalloa.

Kallon tunnistamista Denisovan-ihmisen jäänteeksi tukee Lontoon luonnontieteellisen museon paleoantropologi Chris Stringer: ”Luulen, että se on todennäköisesti Denisova.” Kiistakysymyksen ratkaisevia DNA- tai proteiinitodisteita ei ole kuinkaan vielä etsitty. Tri. Ni pitää kiinni käsityksestään, että Songhuan kallo-löytö on läheinen h.s.sapiensin kehityslinjalle, vaikka kriittiset tutkijat kyseenalaistavat kallon yhteyden edellä jo mainittuun Xiahe-leukaluuhun: ”Lohikäärmekallosta” puuttuu leuka, joten johtopäätöksiä on hankala varmentaa. Myös kiirehtiminen uuden ihmislajin julistamisessa löydetyksi on herättänyt kritiikkiä:

”On ennenaikaista nimetä uusi laji, erityisesti fossiili, jolla ei ole löytökontekstia, ja tiedoissa on ristiriitaisuuksia”, sanoo espanjalainen paleontologi María Martinón-Torres.

Kiinalaisten tulkinnoille kriittiset tutkijat ovat taipuvaisia näkemään Songhuan kallolöydön viittaavan sukulaisuuteen h.s.neanderthalensiksen kanssa, ei niinkään nykyihmisen h.s.sapiensin. Sikäli kun Xiahe-leukaluun päätteleminen Denisovaksi on oikea osuma, Songhuan ”lohikäärmemiehen” lähin sukulainen on kuitenkin todennäköisesti neandertalensis, kuin sapiens.

Kiistellystä kallosta ehkä on saatavissa DNA:ta tai proteiineja, mutta se edellyttää hampaiden tai luiden rikkomista. Tähän ei vielä ole haluttu ryhtyä. Niinpä ”lohikäärmemiehen” jättämä haaste nykyiselle käsityksellemme ihmislajin evoluutiosta odottaa vielä vastaustaan. Jos tohtorit Ji ja Ni ovat osuneet oikeille jäljille, ihmislajin etnogenesis -nykyiseen ihmiseen johtaneen kehityslinjan alkuperäinen näyttämö- laajenee Olduvain rotkon ja Etiopian ylängön tienoilta pitkälle Euraasiaan.

Luettavaa:

Denisovan ihminen asutti Tiibetin ylänköä jo 160 000 vuotta sitten

Neanderthal-ihmisten taide päivittää näkemystä tietoisuuden ilmaantumisesta

1 Comment

  1. juha II
    29.6.2021 21:46

    Jaa-a. Jääköpä tuo vitriinin alle, sillä Kiina voi myydä sen jollemkin kalloa tarvitsevalle. Elinkaupasta on siis kyse. Josko sopisi Bidenille niin menisivät puheet ja kallon ikä kohdilleen!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top