Kokoontumislain muutosesitykset puhuttivat eduskunnassa

Suomen kansa sääti itselleen lait turvaamaan yleisen kokoontumisvapauden yli sata vuotta sitten, kärsiessään Venäjän tsaarin autoritaarisuudesta. Eduskunnassa ei oltu unohdettu suomalaisen demokratian alkutaivalta tämänpäiväisessäkään keskustelussa:

Hanna Sarkkinen (Vas) tänään eduskunnan täysistunnossa, kokoontumislain muutosta koskevassa keskustelussa:

Arvoisa puhemies! Vuonna 1907 säädetty laki yleisistä kokouksista, 3 §, kuuluu seuraavasti: ”Jos yleinen kokous on aiottu pidettäväksi yleisessä paikassa taivasalla, on kirjallinen tahi suullinen ilmoitus siitä viimeistään kuusi tuntia ennen kokouksen määräaikaa tehtävä, kaupungissa poliisikamariin tahi, missä sellaista ei ole, pormestarille tahi järjestysmiehelle, ja maalla kruununvoudille tahi nimismiehelle. Kuitenkin saa myöhemminkin tehdyn ilmoituksen pitää pätevänä, jos viranomainen ei harkitse siitä olevan haittaa.”

[Kari Kulmalan välihuuto: Yli sata vuotta vanha laki!]

(Sarkkinen jatkaa) Suomalaisella kokoontumisvapaudella ja siihen liittyvällä lainsäädännöllä on siis pitkä ja kunniakas historia, kuten saimme kuulla. Kokoontumisvapaus oli yksi niistä perustavanlaatuisista oikeuksista, joita suomalaiset menestyksellisesti vaativat tsaarin Venäjän vallan alaisuudessa.”

Laura Huhtasaari (PS):

Arvoisa puhemies! Voisin jatkaa tästä spontaanista mielenosoituksesta. Eli millä tavalla varmistamme sen, että niin sanottu epäsuosittu mielipide pääsee myös yhtä lailla tasa-arvoisesti osoittamaan sitä mielipidettä tämmöiseen spontaaniin mielipiteen ilmaisuun, kun tulee nopeita tilanteita.
Lisäksi, mieluummin minäkin lisäisin poliisien resursseja enkä pidentäisi nelinkertaisesti sitä ilmoittamisen aikaa. Mutta ymmärrän kyllä, että ajan henki, kun otamme huomioon, mitä Euroopassa tapahtuu ja ihmiset ovat hyvin pettyneitä moniin asioihin, esimerkiksi Ranskassahan on tällä hetkellä kaaos.
Sitten haluaisin kysyä ministeriltä siitä, kun on mielenosoitus, niin monta kertaa siitä sitten joku toinen porukka suuttuu, kun joku osoittaa mieltä tai jotenkin tuntuu, että toi porukka ei saisi osoittaa mieltä, ja niistä tulee helposti väkivaltaisia. Miten tähän voitaisiin paremmin puuttua? Minä ymmärrän, [Puhemies koputtaa] että tällä lakiesityksellä sitä nyt haetaan. Mutta oikeasti, [Puhemies koputtaa] siis muitakin keinoja pitää olla kuin pelkästään se, että poliiseilla on enemmän aikaa. Miten muuten voitaisiin resursoida ne poliisien mahdollisuudet?

Ilkka Kanerva (Kok) näki riskejä mielenosoituksissa ja niitä vastustavissa mielenosoituksissa:

…tiedän jopa, valitan, omasta kotikaupungistani, että kaduilla kuljetaan sellaisten lippujen kanssa, jotka eivät kuulu demokraattiseen kansanvaltaan, ja niihin sisältyy kaksi riskiä: toinen on se, että näihin marssijoihin osoitetaan väkivaltaisuutta esimerkiksi erilaisilla esineitten heittämisillä, ja toinen on se, että tulee vastamielenosoituksia, joiden tarkoituksellinen pyrkimys onkin luoda vastakkainasettelu.

Kanerva muisti lakiesityksen valmistelussa vilahtaneen kolmen vuorokauden ennakkoilmoitus-vaatimuksen, jota hän piti kohtuuttomana, ollen tyytyväinen lakiesityksen nykyiseen 24:n tunnin sääntöön.

Oikeusministeri Antti Häkkäsen esittelemä lainmuutosehdotus pidentäisi julkisten kokousten ennakkoilmoittamisaikaa kuudesta tunnista 24:ään. Tästä oli erilaisia näkemyksiä puheenvuorojen käyttäjillä, useimmat korostivat kuitenkin kokoontumisvapauden tärkeyttä. Lainmuutosta käsittelee seuraavaksi perustuslakivaliokunta.

Kaikki puheenvuorot eduskunnan pöytäkirjassa.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top