Korona altistaa itsemurhille?

Sosiaalinen eristäytyminen, turvavälit, maskit ja käsidesi. Tänä vuonna pandemia pani meidät polvillemme ja varmaan jokainen on saanut osansa koronahuolista. Arki mullistui, kaikki piti muuttaa etätyöksi ja linnoittautua kotiin hamstrattujen vessapaperirullapakkausten kanssa. Vaikka aiheesta onkin irronnut hyviä meemejä, on tämä ollut kaikille aivan uutta ja poikkeuksellista aikaa.

Olemme nähneet poliittista panikoitumista, toimittiinko liian varhain vai liian myöhään, tehtiinkö riittävästi vai liian vähän toimenpiteitä pandemian estämiseksi. Olemme kuulleet ristiriitaisia puheita, piti olla rajat kiinni, mutta Lappiin virtasi matkailijoita. Oli maski-farssi, huoltovarmuuskeskus-jupakka ja Tiina Jylhä. Sitten on tullut lomautuksia, karanteeneja, epävarmuutta ja pelkoa. Nyt kun odotamme ehkä toista aaltoa saapuvaksi, on jo alettu analysoimaan pandemiakevään saldoa. Tuleeko koronauhreja myös oman käden kautta?

Suomalaisten kansansairautena ollaan pitkään pidetty masennusta. Masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista on jo ennen koronaakin tullut mittavia ongelmia terveydenhuoltoon ja kansantalouteen. Ja ikävä kyllä, psykiatrisen hoidon piiriin pääsyyn, liittyy edelleen valtavia maakunnallisia eroja. Miten sote-sektori selviää nyt koronan lisäksi sen muista kuormituksista, joita ovat mahdollisesti pandemian aiheuttamat mielenterveydelliset ongelmat ja yleisen ahdistuneisuuden leviäminen?

Ristiriitaisia selvityksiä

Ensimmäisenä YLE ehti väittää koronan lisänneen itsemurhia jopa 15%. Samaan aikaan kuitenkin Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, THL, kertoo täysin päinvastaista, että sen tekemän selvityksen mukaan koronakevät ei ole lisännyt itsemurhia.

Monet mediat ovat kuitenkin julkaisseet jo lukuisia artikkeleita, jotka tukevat nimenomaan nousevaa itsemurhakuolleisuutta. Keskisuomalainen-lehdessä kerrotaan koronan kaksinkertaistaneen itsemurhien määrää Jyväskylässä ja koko Keski-Suomen maakunnassa koronakevään aikana. Esimerkiksi kun verrataan saman ajanjakson itsemurhia vuodelta 2019 Jyväskylässä, niitä oli 5 ja nyt 10. Koko maakunnan vastaavat lukemat ovat 2019: 8 ja tänä keväänä 19.

Tampereen yliopistollisen sairaalan ylilääkäri Jari-Pekka Klemettilä näkee taustalla, että koronapandemia on muuttanut ihmisten arkea raskaammaksi ja lisännyt huolta ja pelkoa ihmisissä, mikä selittää itsemurhien kasvanutta määrää. Myös Tampereella itsemurhien määrä on kaksinkertaistunut verrattuna vuoden takaiseen. Arki on muuttunut sosiaalisesti eristäytyneemmäksi, mikä heijastuu suoraan ihmissuhteisiin ja elämänlaatuun kuormittavalla tavalla. Erityisesti sosiaaliselle ihmiselle on ahdistavaa olla pelkästään yksin kotona. Yksinäisyys on jo itsessään onnettomuuden tunnetta tuova ilmiö, yksinäisillä ja erityisesti yksinäisillä vanhuksilla, itsemurha-alttius on selkeästi koholla. Joten aivan varmasti yksin asuvan mielenterveyttä kuormittaa lisää koronakaranteeni ja elämä ei ole elämää, jos ei voi mennä minnekään.

Mielin kriisipuhelin soi

Suomen Mielenterveys ry. eli tuttujen kesken vain MIELI kantaa vastuuta koronaepidemian aiheuttamasta ahdistuksesta ja peloista. Kriisipuhelut lisääntyivät selvästi tänä keväänä huhtikuussa tartuntojen ollessa suurimmillaan ja karanteenien alettua. Helmikuussa kriisipuhelimeen tuli 5800 puhelua, huhtikuussa soittoja oli jo 8750. Monesti soittajien taustalla oli ollut jo valmiiksi kuormitusta, johon korona sitten sai aiheutettua pahan ahdistuksen. Kriisipuhelimessa ratkotaan useita akuutteja kriisejä joka päivä. Eniten soittavat 18-29-vuotiaat naiset ja miehissä keski-ikäiset.

Yhdistyksen kyselyselvityksen mukaan korona on kurittanut suomalaisten mielenterveyttä kuluneena keväänä ja kesänä. 27% vastaajista kokee poikkeusajan vaikuttaneen kielteisesti mielenterveyteen ja lähes 90 000 suomalaisella on ollut itsetuhoisia ajatuksia pandemiasta johtuen. Heikentynyt mielenterveys ja itsetuhoiset ajatukset korostuvat erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa. Miehet puolestaan eivät hae apua ja ¾ itsemurhan tehneistä on miehiä. Yli 50% miehistä, jotka ovat miettineet itsemurhaa, ei hae apua.

MIELIn selvityksessä erityisesti yrittäjät ovat olleet koetuksella koronakeväänä. Yrittäjistä jopa 40% kokee mielenterveyden kuormittumista. Mutta erittäin yllättävä ja jopa järkyttävä luku hyppää silmille aineistosta. Viimeisten 12 kuukauden aikana, lähes 1/5 (18%) suomalaisita eli noin miljoona ihmistä, on vakavasti harkinnut itsemurhaa. Tähän lukuun koronakevät EI ole tuonut muutosta, mutta alueellisia eroja löytyy. Itsetuhoiset ajatukset ovat lisääntyneet huomattavasti ainakin Etelä-Pohjanmaalla, Etelä-Savossa, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Kyselyssä heikentynyt taloudellinen tilanne, masentuneisuus ja itsemurha-ajatukset korreloivat. Köyhyys lisää itsemurhariskiä.

Mutta mitä mieltä asiasta on MIELI ry:n itsemurhien ehkäisykeskuksen päällikkö, Marena Kukkonen, kumpi on oikeassa THL:n data, ettei itsemurhien määrässä ole muutosta koronan johdosta, vai toisesta aineistosta, joissa jo selvä korrelaatio lisääntyneisiin itsemurhiin huomataan?

”Täysin mahdotonta vastata”, sanoo Kukkonen, ”Ensinnäkin itsemurhien tilastot tulevat aina viiveellä, nyt on periaatteessa käsittelyssä vuoden 2018 aineisto. Toisekseen kaikkia itsemurhayrityksiä ei edes saada selville, niiden todellisesta määrästä ei ole varmuutta.”
Kukkonen pitää kuitenkin mahdollisena esillä ollutta 15% kasvua, mutta varmaa se ei ole. THL:n julkaisemia lukuja hän pitää yleisesti ottaen hyvin luotettavina.

Lähes miljoonan itsetuhoisesti ajattelevan suomalaisenkaan suhteen, hän ei neuvo hätiköimään, osa ajatuksista on vain ohimeneviä. Vaikka luku vaikuttaa hurjalta, sitä pitää katsoa pintaa syvemmälle. Kaikki itsetuhoisat ajatuksetkaan eivät automaattisesti johda itsetuhoiseen tekoon. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja Marena Kukkonen on myös sitä mieltä maailman onnellisimman kansan tittelistä, että valitettavasti, samaan aikaan voidaan olla onnellisia ja onnettomia, ne eivät tavallaan kumoa toisiaan. Suomessakin toiset voivat erittäin hyvin ja toiset huonommin. Lisäksi ongelmallista on itse onnellisuuden määritelmä. Jos tarkastellaan vain elintasoa ja materiaalisella tasolla, onnellisuus paradigma toimii, mutta jos ajatellaan sitten onnellisuutta subjektiivisena kokemuksena ja miten se koetaan, ne ovat monimutkainen kokonaisuus.

Kukkonen ei yhdy ajatukseeni siinä, kun ounastelen voisiko ahdistusten tunteiden takana olla median lietsoma koronahysteria ja paniikki ja varsinkin iltapäivälehdet käyttävät varsin sensaatiohakuista uutisointia, joka saattaisi ajaa erityisesti nuoria ahdistaviin ajatuksiin. Kukkonen ei usko tähän, vaan luottaa median toimivan vastuullisesti ja asiatietoihin perustuen.

Mutta jos ne ahdistavat ja jopa itsetuhoiset ajatukset nousevat pintaan ja häiritseväksi, ehdottoman tärkeää on puhuminen. Pitää yrittää puhua eikä jäädä yksin. Voi tuntua toivottomalta saada apua tai että on aivan yksin asian kanssa, mutta monella on samoja tunteita, et ole yksin. Vertaistukea löytyy aina. Tarvitsemme empatiaa maailmaamme ja sitä että pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan toisen ihmisen huolia. Kaikki haluavat mieluiten puhua, mutta joskus jo se että kuuntelee itsetuhoista ihmistä ja osoittaa näin välittävänsä, voi olla se että jaksaa taas jatkaa. Ahdistuneet ajatukset ja koronakin, ovat vain väliaikaisia. Kannattaa yrittää olla murehtimatta asioita, joihin ei voi vaikuttaa, sekä oppia hyväksymään ja käsittelemään myös niitä epämieluisia ja ahdistavia tunteita.

MIELI ry:n kriisipuhelin päivystää 24h (suomeksi)

0925250111

Elina Louko