Koulutusjärjestelmä ja oikeudenmukaisuus (VIDEO)

Vuosikymmeniä olemme jo kamppaileet sivistysyhteiskunnan varjopuolen kanssa.  Se on kuin jäävuori, josta vain hyvin pieni osa on näkyvää kiillotettua ja koristeltua pintaa ja joka edustaa meidän lähes täydellisen ja valmiin yhteiskunnan illuusiota. 

Tämä asia korostuu erityisen hyvin siinä miten AB Suomi OY myy itseään maailmalla ja käyttää samaista propagandaa paimentamaan omaa kansaansa, Suomi on onnellisin maa, puhtain maa, maa jossa tulevaisuus on helppo ja ihana, täällä ihminen pärjää ja Arttu Wiskarin ironiaa lainaten ’valtio huolehtii aina omistaan’.

Totuus on tietenkin toinen ja se merkityksellinen, näkymätön yli 95% jäävuoresta, joka on pinnan alla kamppailee erilaisten arkisten haasteiden kanssa ja kamppailee omasta tilastaan ja jopa olemassaolostaan yhteiskunnassa.  Oikeudenmukaisuus on hyvä käsite koska sen kautta voi laajasta perspektiivistä kuvata yhteiskuntaa ja koska oikeudenmukaisuuden astetta voi analysoida niin se myös poistaa kuvasta kaikkien niiden mielipiteen, jotka ovat sitä mieltä, että asiat ovat hyvin koska ovat joko tietämättömiä tai välinpitämättömiä siitä mitä ympärillä tapahtuu tai vaihtoehtoisesti mielistelevät esimerkiksi johtajia ja järjestelmää, jotta heillä olisi parempi olla.

Oikeudenmukaisuutta voi jokainen mitata itse, ovatko asiat oikein tai väärin, hyvin tai huonosti, sillä on merkitystä ja siksi juuri oikeudenmukaisuuden edistyksellisyyttä onkin mielenkiintoista tutkia ja paremmin ymmärtää. Olemmeko aidosti menossa parempaan vai huonompaan suuntaan, jos kohtaisimme tämän kysymyksen käytännön kysymyksenä mielipidemittausten sijaan huomasimme, että yhteiskunta on mätänemään päin ja on ollut sitä jo kauan.

Suomen kehitys ja oletettava suunta 2000-luvulla

Itse olen ollut onnellisessa tai ehkä ironisesti ajatellen surullisessa asemassa saada seurata Suomen kehitystä vierestä ulkomailta Briteistä käsin 2007-2017 välillä. Sinä aikana korostuivat mielestäni erityisesti seuraavat ongelmat:

  1. Rotu- ja kulttuurierot ovat kärjistyneet merkittävästi vaikkakin sitä ei näkyvästi ole mediassa tuotu esiin (miksi olisi kun valtamedia on valtion ja politiikan äänitorvi) tai uutisoitu, pinnan alla on siis kuohut pitkään. Kunnioituksen- ja suvaitsevaisuuden puute eri ihmisryhmien ja -tyyppien sekä tietenkin tuloluokkien välillä on valitettavan suuri.  Muistuttaa itse asiassa hyvin paljon Britanniaa ja se,  että Suomessa oltaisiin menossa kohti tasavertaista yhteiskuntaa on täysi valhe ja utopiaa.  Todettakoon tässä se, että kun nyt maailmaa ja yhteiskuntaa pyritään selkesäti viemään kohti uudentyyppistä syvää kommunismia missä valtio holhoaa ja omistaa kaiken, työt ja yritykset, ja määrittelee miten eletään niin ehkä Suomen kansa voi sitten iloita sitä päivää kun kaikki ollaan köyhiä yhdessä samalla viivalla prosenttiyksikön eliittiä lukuun ottamatta.  Tämä on toki myös tahtotila- ja valintakysymys, voihan se nimittäin olla, että ihmiset vielä ottavat itseään niskasta kiinni ja nousevat vastarintaan, saa nähdä.
  2. Yhteisöllisyys väheni, itsekeskeisyys kasvoi ja materialismi tietenkin sen mukana. Ura tai tällä hetkellä ihan työ merkitsee enemmän kuin itse elämänlaatu, perhe, ystävät tai ihmiset. Tämä pinnallisuus, johon olemme päätyneet pelon ja vastakkainasettelun kautta on todella ikävä asia ja siitä selkärangattomuudesta maksetaan nyt erityisen kovaa hintaa kun heikko yhteiskunta kamppailee sitä paljon mahtavampaa luonnonvoimaa vastaan.
  3. Suurten brändien ihannointi kasvoi valtavasti ja tässä korostuu myös kaksinaamaisuus ja kaksoisstandardit. Monissakin piireissä puhutaan pienyrittäjien tukemisesta ja siitä miten korporaatiot ovat pahoja mutta se on vain ja ainoastaan tyhjää puhetta. Kulutus on lähes täysin kohdistettu suurten yritysten tukemiseen ja niitä palvotaan varmasti osittain siksi, että ihmiset uskovat sen tuovan jonkinlaista statusta ja taas sitä niin himoittua valtaa rahan kautta.
  4. Valtio ja erityisesti sen ajama politiikka ei luo tai saavuta mitään konkreettisia tuloksia. Lupauksia on kyllä joka hallituksella ollut enemmän ja enemmän tarjota, mutta takinkääntö, epäonnistumiset ja toimettomuus on lähes ainoa ja suurin näkyvä saavutus. Nykyinenkään hallitus vuonna 2021 ei ole saanut juuri mitään yhteiskuntatasolla rakentavaa aikaiseksi vaikka lupauksia oli taas vaikka mihin. Todennäköisesti sen viimeiseksi teoksi jää maan velkaannuttaminen tasolle, josta toipuminen kestää yli 100 vuotta, siis viisi sukupolvea. Se mikä kummastuttaa eniten on se, että Suomen kansalaiset palvovat poliitikkoja sinisilmäisesti entistä enemmän ja antavat heille tukensa sen sijaan, että painottaisivat näyttöjen puuttumista. Kyllähän toisaalta Sale Niinistö hyvin kuvastaa tätä saamattomuutta ja Suomalaisten suuresti ihannoimaa pinnalisuutta. Entisaikaan ihmisillä sentään oli edes jonkinlaista selkärankaa.
  5. Ehkä tärkeimpänä asiana korostaisin koulutusjärjestelmän ongelmat ja sen, että koulutusjärjestelmä (yliopistot ja ammattikoulut mukaan lukien) on erittäin tehokkaasti tukenut Suomalaisten kansalaisten saamattomuuteen siirtymistä. Kouluista on vuosi vuodelta tullut enemmän yritysten omaisia ja sitä kautta varovaisia. Vanhemmille ja oppilaille on annettu enemmän vapauksia ja valtaa vaikuttaa kun taas sitä on opettajilta poistettu ja vähennetty erityisesti sen takia, että olisi helpompi sanoa, että mikään ei ole oppilaitoksen syytä koska se ei mitään päätöstä koskaan tehnyt. Rehtorit ja koulutusjärjestelmän johtohahmot muistuttavat yhä enemmän korporaation keskijohtoa (jolla siis ei ole mitään valtaa sanoa tai tehdä mitään) kuin sellaisia henkilöiltä, jotka välittävät ihmisistä tai oppilaista ja heidän tulevaisuudestaan. OY Suomi AB on siis ollut jo kauan muokkaamassa julkisesta sektorista managerien ja mikromanageroinnin helvettiä. Kun vielä lisäksi otetaan huomioon, että jo ennestään vahva naapurikateus ja huono itsetunto on levitetty kuin rutto sekä julkiseen, että yksityiseen sektoriin, niin on meillä aikamoinen soppa käsillä, eikä ihme, että suurin osa ihmisistä joita tapaa sanoo voivansa pahoin töissä, jos siis uskaltavat ilmaista aidon mielipiteensä.
  6. Viimeisenä suurena mörkönä on vielä nostettava esiin SOTE, sosiaali ja terveysturva, joka on siis nykyään miljardibisnes myös Suomessa. Sen kautta luodaan pelkoa ja ollaan myös saatu ihmiset riippuvaisiksi lääkäreistä ja erityisesti lääketieteestä, joka siis on jälleen kerran sitä suurten korporaatioiden ja valtion monopolien tukemista.  SOTE on myös johtanut siihen, että ihmiset eivät enään edes tiedä miten hoitaa perussairauksia kuten vaikka nuhaa tai vilustumista. Jos tämä saamattomuus ei ole hälyttävää niin mikä sitten on.

Ongelma-alueita on lukemattomia julkisen, yksityis- ja hyväntekeväisyys sektorin sisällä, ihan lainsäädännön pätemättömyydestä yritysjohtajien erivapauksiin asti. Kaiken takana on raha, pankit ja ylivelkaantuminen, illuusiot sekä tietenkin valta, omistamisenhalu sekä halu hallita ja hyväksikäyttää ihmisiä ja kaikkea ympärillä. Tämä halu hallita ja kyykyttää ihmisiä ei ole sataan vuoteen vähentynyt vaan itse asiassa sykkiikin vahvempana kuin ikinä monen itsekeskeisen ihmisen sydämessä.

Mihin maailma ja Suomi on menossa

Suunta on hälyttävä, siitä moni on jo samaa mieltä ja niille, jotka politiikan tarjoamia raskaita verhoja jatkavat enää silmiensä eteen vetää on myös totuus pikku hiljaa avautumassa, mukava siis raportoida positiivisesta trendistä vaihteeksi.

Mihin maailma ja Suomi on menossa onkin siksi hyvä kysymys ja siihen vastaaminen ei ole helppoa, se riippuu tosiaan monista tekijöistä ja tahdontilasta, sekä erityisesti ihmisistä itsestään. Minkälaisen yhteiskunnan haluamme, siitä tulemme jälleen kerran itse kansana päättämään, jatketaanko samalla systeemillä vai otetaanko ohjat ja muutetaan kelkan suuntaa.

Oikeudenmukaisuus esimerkki

Haluan tässä tuoda esille esimerkin siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja olen erittäin kiitollinen, että on vielä olemassa rohkeita ihmisiä, jotka haluavat jakaa asioita ja tapahtumia elämästään, jotta kaikki voisimme valistua.

Danny otti Extraan yhteyttä ja jakoi ikävän tapauksen, jossa hänen tytärtään pahoinpideltiin koulussa, -tytär on seitsemännellä luokalla. Haluan painottaa, että tässä kyseisessä tapauksessa en halua ainoastaan korostaa itse tapahtunutta pahoinpitelyä mikä tietenkin on erittäin valitettavaa, koska kaikki tarpeeton väkivalta edustaa minun kirjoissa pelkuruutta ja on edistyksellisyyden vastakohta. Toki nuorten kohdalla täytyy myös olla vähän armollinen koska kyse voi monesti olla välienselvittelystä, statuksesta, näkyydestä tai muusta, josta toivoisi erityisesti vanhempien valjastavan nuoria paremmin.

Dannyn tyttären tapauksessa haluankin nostaa esille tavan, jolla yhteiskunta ja erityisesti kyseinen koulu, jossa tytär käy käsittelivät tilannetta. Tytärtä siis lyötiin päähän ja tukasta revittiin, nenästä valui verta, eli vakava tapaus, josta on tehty rikosilmoitus ja poliisi käsittelee asiaa pahoinpitelynä.

Koulu pyrki ratkaisemaan ongelman saamalla oppilaat sopimaan keskenään pakonomaisesti. Tässä tapauksessa korostui mielestäni hyvin se, että koulut kulkevat sitä tietä missä on vähiten riskejä, kuten myös yleisellä tasolla yhteiskunta, politiikka, yritykset ja ihmiset. Ihmiset varjelevat aina ensin omaa selustaa ja napaa ennenkuin pyrkivät huomioimaan muut ihmiset ja aidosti tarttumaan tai oikaisemaan epäoikeudenmukaisuuksia, jolloin on lähes aina jo liian myöhäistä oikaista asioita. Jos ikuisesti pyrkii kulkemaan olematonta kultaista keskitietä, jossa asiat ratkaistaan vähättelemällä ongelmaa päädytään aina ajan myötä siihen, että vastakkainasettelut kasvavat, eivätkä ihmiset tämän kautta todellakaan tule paremmin toimeen keskenään. Tässä varmasti osasyy miksi maailma on myös Suomen ulkopuolella niin radikaalisti jakautunut ja kaoottinen tällä hetkellä.

Missä on rakentava dialogi

Toinen tärkeä huomio on rakentavan dialogin puute, dialogi tarkoittaa, että kunnioitetaan ja annetaan tilaa kaikille ajatuksille ja mielipiteille. Vähemmistöt, ikävä kyllä, jopa Suomessa kärsivät tästä asetuksesta, heitä kohtaan ei ole olemassa samaa kunnioitusta yleisellä tasolla ja tiedän sen koska jouduin itse toteamaan tämän todeksi Britanniassa, esimerkiksi se, että menestyvä ulkomaalainen on enemmän uhka kuin hyöty on täysin totta. Tietenkin vähemmistöillä on oma roolinsa tässä kannatettavana koska, jos vähemmistöt eivät sopeudu niin heihin kohdistuu myös suurempi paine, suvaitsevaisuus on tässä suhteessa vaikea asia koska se koskee kaikkia.

Danny itse painotti haastattelussa hyvin sitä, että onko todella oikein, että koulun tahtotila on selkeästi ja räikeästi lakaista ongelmat maton alle suojellaaksen itseään, jotta välttyisivät tutkinnoilta tai muilta mahdollisilta toimintaa häiritseviltä toimenpiteiltä, sen sijaan, että tarttuisivat ongelmaan ja pyrkisivät ratkaisemaan ongelmiaan yleisellä tasolla kokonaisvaltaisemmin, jotta myös itse palvelu jota tuottavat paranisi.

Ajatelkaa huvikseen miltä tämä tuntuisi omalla kohdalla, sinua pahoinpidellään ja kaiken sen tilanteen tuottaman paineen ja mahdollisten traumojen kanssa kamppaillessa sinua ei edes yritetä tukea asian käsittelemisessä. Sen sijaan luodaan tilanne missä pyritään sopimaan sellainen asia, jossa on tapahtunut selkeä vääryys ihan kuten pahan tyyppisessä kiusaamisessa. Tunnetasolla se, että sinut pakotetaan samaan tilaan niiden kanssa, jotka ovat vastuussa tapahtuneesta vääryydestä on täysi nöyryytys. Mitä hyötyä uhrille on sopia, ei mitään ja hyökkääjät pääsevät pälkähästä kuin kuninkaat konsanaan, viesti rivien välissä hyökkääjille on harvinaisen selvä, jatkakaa samaan malliin.

Tässä en nyt tarkoita, etteikö asioita pitäisi sopia, mutta ensin on keskityttävä uhrin tukemiseen uskosta, rodusta, ihonväristä, statuksesta tai muusta riippumatta koska jos emme sitä tee olemme pahalla tavalla osallinen yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden ja tasaarvon vääristämiseen. Siksi olen todella kiitollinen Dannylle, että hänellä on rohkeutta tuoda asia esille, koska ilman häntä ja muita, jotka ovat valmiita nostamaan kissan pöydälle oikeudenmukaisuus ja se minkä koemme oikeaksi ja vääräksi vääristyy. Sormien läpi katsominen ja tarpeeton diplomatia on heikkojen ihmisten tie eteenpäin, kun taas heillä joilla on kanttia kohdata totuus on pelastuksen toivoa tässä maailmassa.

Tasoa on aidosti aika nostaa

Olen monesti painottanut sitä, että kouluttaminen ja valmentaminen ei ole mikään helppo ammatti ja siinä pitää todella olla arvot ja eettinen rajapinta kohdallaan. Julkisen koulujärjestelmän suurin akilleen kynnys onkin siksi se, että osaamisen taso ja erityisesti pehmeä taito on opettajilla ja yleensä henkilökunnalla heikompi kuin mitä tehtävä vaatii. Tämä on toisaalta myös suhteellista koska tulisi huomioida, että voimme toteuttaa vain sen mihin resurssit riittävät, onhan meillä sentään koulut.

Valtiolla on kuitenkin nähtävästi pullat aika hyvin uunissa, mistään rahapulasta ei ole tietoakaan koska olisi kyllä erilainen paniikkitila yhteiskunnassa jos niin olisi. Eli ihmisiä tulisi askarruttaa se, että miksi kouluille ei allokoida enemmän resursseja erityisesti opettajille ja miksi esimerkiksi hierarkiaa ei pienennetä, jotta varjoa voisi allokoida rehtoreiden, sihteerien ja virkamiesten sijaan sinne missä se oikeasti edistäisi koululaisten tulevaisuudennäkymiä. Kysyn vaan, että onko yksikään poliitikko tai rehtori alentanut vapaaehtoisesti palkkaansa, jotta auttaisi vaikka koulua tai näyttäisi hyvää esimerkkiä, en usko ja se itsessään kertoo kaiken nykyisestä yhteiskunnan tahtotilasta muuttua johonkin parempaan ja merkityksellisempään olemiseen.

Yhteiskunnalliset asiat ovat vaikeita ja moniulotteisia, siksi niitä onkin vaikea käsitellä ja ratkaista, eikä niitä todellakaan ratkaista, jos emme ole valmiita katsomaan kokonaisuutta ja itseämme peiliin. Mielestäni yksi ongelma siihen, että emme kulje eteenpäin vaan pikemminkin poljemme paikallaan on se kriittisen silmän puuttuminen. Lain ja valtion edustama ja tarjoama malli on kuin reikäjuusto täynnä aukkoja. Ennen vanhaan yhteiskunta kehittyi virheiden ja kriittisyyden kautta, siinä oli jopa jäljellä pieni määrä avoimuutta, joka toimi jatkuvan kehityksen siemenenä. Nykyään on asiat toisin, kriittisyys on punainen vaate ja ihmiset kuten Danny tai minä itse, jotka uskaltavat kritisoida tai ilmaista pettymyksensä järjestelmään leimataan ongelmatapauksiksi.

Pointti tässä on se, että kun kriittisyys ja avoimuus poistuu yhteiskunnasta ja yhteisöistä jää meille jäljelle ainoastaan kahleet. Tapa, jolla Dannyn tytärtä kohdeltiin oli väärin, saman kohtalon on moni nuori ja vanhempi ihminen kokenut ja meidän reikäjuusto yhteiskunta mahdollistaa sen, että oikeutta ei jaeta vaan epäoikeudenmukaisuudesta palkitaan. Sormien läpi katsotaan yhä vakavampia asioita joihin pitäisi ilman muuta puuttua ja sääntöjä viljellään kaikelle mihin sääntöjä ei kaivata. Olen monesti todennut, että jos maailma olisi vapaampi paikka niin en kyllä olisi minkään OY Suomi AB:n tai muun alainen koska täällä ei edistyksellisyydestä tiedä paljoakaan.

Viimeisenä todettakoon kuitenkin se, että ihmiset tämän hulluuden mahdollistivat ja yhdessä ihmiset voivat asioita myös muuttaa paremmaksi.

Katso Dannyn videohaastattelu:

2 Comments

  1. juha.
    5.3.2021 13:50

    Kun koulu julistetaan nk. ”Kiva kouluksi”. Merkitsee se sillä kellon lyömällä, että se sementöidään ”Neuvostoliitoksi”, jonka kiiltokuvamaisessa pinnassa ei ole särön säröä!

    Kouluissa meno on mennyt pois raiteiltaan yksistään jo sen vuoksi, erttä opettajilta on viety kaikki valta pois puuttua tilanteisiin valtuuksilla, jotka antavat ”selkänojan” ja auktoriteetin toimia kriisitilanteissa. Oppilaille on yleisen yhteiskunnallisen hengen mukaisesti suotu ja annettu lukemattomin määrin oikeuksia muttei kiikkulaudan toisessa päässä ei ole mitään velvollisuuksia.

    Kouluissa valtaosa opettajista on naisia ja ne harvat miesopettajat ovat nykyideologian mukaisesti vihreitä miehettäriä, joilla ei ole testosteroinia edes fingerborillista toimiakseen miehen mallina pojille, jotka yhä useammin ovat avioeroperheistä, josta isä on lopullisesti savustettu ulos ilman minkäänlaista oikeutta tavata lapsiaan. Kiitos naisvallan niin sosiaali- kuin oikeuslaitokissakin, jotka soveltavat feministien kirjoittamia lakeja.

    Vastaa
  2. Regedit
    7.3.2021 06:00

    Todella hyvä kirjoitus, josta olen erityisesti laittanut tämän 2. kohdan merkille, joka osin sivusi 3. kohtaakin.

    ”Yhteisöllisyys väheni, itsekeskeisyys kasvoi ja materialismi tietenkin sen mukana. Ura tai tällä hetkellä ihan työ merkitsee enemmän kuin itse elämänlaatu, perhe, ystävät tai ihmiset. Tämä pinnallisuus, johon olemme päätyneet pelon ja vastakkainasettelun kautta on todella ikävä asia ja siitä selkärangattomuudesta maksetaan nyt erityisen kovaa hintaa kun heikko yhteiskunta kamppailee sitä paljon mahtavampaa luonnonvoimaa vastaan.”

    -90 luvulla ja vielä 2000 -luvun alussakin oli yhteisöllisyyttä naapurien, lähipiirin ja jopa kadulla kävelevien ihmisten kesken, poislukien nyt vaikka tietyt isoimpien kaupunkien alueet.
    Pomot ja duunarit mahtui useimmiten vapaa- ajalla samoihin pöytiin tai ainakin ymmärsivät mitä toinen puhuu. Tämän kaiken mahdollisti luottamus ja tunne, että ollaan noin suunnilleen samassa veneessä.

    Joskus noin v.2005- alettiin sitten painottamaan ”yksilöllisyyttä”, mutta samalla hävisi todelliset persoonat, kun näillä yksilöllisillä oli kuitenkin tiukat raamit, miten sitä yksilöllisyyttä toteutetaan, esim. minkälaisilla, sekä merkkisillä vaatteilla nuoremman väen keskuudessa.
    Tämä yksilöllisyyden karsina alkoi sitten painostamaan ihmisiä itsesensuuriin ja muiden virheiden kyttäämiseen.

    Lähes poikkeuksetta on hyvä, että kirjoittaja ei asu täällä enää niin saa sopivaa etäisyyttä ja vertailukohtia näkemyksille, aivan kuten tässä hyvässä kirjoituksessa. 🙂👍

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top