Kuka kukin on Stasi-listalla

Vaikka Suojelupoliisin silloinen johtaja Seppo Tiitinen salasi Suomelle vuonna 1990 annetun listan 18:sta Itä-Saksan poliittisen poliisin Stasin kiinnostuksen kohteena olevasta henkilöstä, on yleisesti tiedossa että kommunistivaltioiden vakoilujärjestöt värväsivät politiikan, hallinnon, opetuksen ja median palveluksessa olevia suomalaisia palvelukseensa.

Näiden henkilöiden tehtävä oli tiedon keräämisen lisäksi vaikuttaa Suomen politiikkaan, yhteiskuntajärjestystä horjuttavasti. Kun tämä asia jätettiin 1900-luvulla tutkimatta, asia tulee pintaan yhä uudestaan, -kunnes se tutkitaan.

Alpo Rusin tänään julkaistu kirja, Kremlin kortti – KGB:n poliittinen sota Suomessa 1982-1991 (Docendo 2022),  kertoo Suomeen kohdistuneesta vakoilusta ja vihamielisestä vaikuttamisesta, -ja sisältää muutamia nimiä. Koska Suomen Sotilas -lehti on ne tänään julkaissut, voitte lukea ne alempaa. Sitä ennen pari sanaa siitä, mitä tarkoittaa henkilön esiintyminen tuolla listalla, ja mitä se ei tarkoita.

Alpo Rusin löytämä luettelo henkilöistä on peräisin Suomen viranomaisten tietopyynnöstä Saksan Stasi-aineistoja valvovalle viranomaiselle (BSTU). Näistä henkilöistä siis haluttiin tietoja. Jotkut heistä ovat itse ilmoittaneet toimineensa poliisivaltio-DDR:n salaisen poliisin (Staat Sicherheits Dienst) palveluksessa, mutta jotkut ovat (olleet) Suomen viranomaisten kiinnostuksen kohteena, -eivät ehkä sen enempää.

Eivät kaikki agentteja, joita Stasi kortistoi

Vertasin Rusin ja Suomen Sotilaan julkaisemaa listaa Jukka Seppisen kirjan ”Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991” henkilöhakuun. Toiset löytyivät, toiset eivät. Eräät alempana olevassa -julkaistussa- listassa mainitut eivät ole tulleet esille Stasin tai Neuvostoliiton KGB:n suomalaiskontakteja käsittelevissä julkaisuissa.  Itse en pitäisi heitä ”agentteina”: Joko Stasi tai suomalaiset viranomaiset ovat olleet heistä kiinnostuneita, mikä ei välttämättä ole johtanut mihinkään.

Stasin ja KGB:n tiedetään perustaneen kansion henkilöstä, jonka värväämistä harkitaan, -mikä ei aina ole toteutunut. Kansio on voinut olla Stasin hyllyssä silloinkin, kun henkilö on Stasin toimenpiteen kohteena. -Näistä syistä ”stasilistoihin” on syytä suhtautua varovasti.

Mitä ”Stasi-listoja” Suomeen on saatu?

Kuuluisa vuoden 1990 ”Tiitisen lista” perustui Helsingissä Stasin residenttinä (aseman päällikkönä) toimineen Ingolt Freyerin Saksan Liittotasavallan tiedustelupalvelulle Bundes Nachrichtendienstille (BND) antamiin tietoihin. Listalla on 18 nimeä, jotka ovat vuotaneet moneen kertaan. Lista on salattu vuoteen 2050 asti. Läntisissä maissa tämänkaltainen salauspäätös on ainutlaatuinen. Johtavien demareiden uskotaan olevan listalla.

Rosenholtz -kansiot / Operation Rosewood

Vuonna 1990 Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA sai haltuunsa ostamalla runsaan itäsaksalaisen aineiston. Vuonna 2003 aineisto palautettiin Saksaan, ja siitä on tihkunut jotain Suomeenkin. Supolla on Korkeimman Hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisu, ettei aineistoa tarvitse luovuttaa julkisuuteen. Taas suojellaan jotakuta?

Mitrohinin lista

Neuvostoliiton vakoilujärjestön KGB:n työntekijä Vasili Mitrohin toi länteen loikatessaan arkiston usean Suomessa toimineen kontaktin koodinimistä. Osa heistä on tunnistettu, osa ei. Henkilöt ovat olleet yhteydessä KGB:hen 1972-1984. Nimet ovat täällä. Mitrohinin listalta puuttuvat arvioiden mukaan ”isot kalat”.

Oleg Gordievskyn lista

Neuvostotiedustelija Oleg Gordievsky toi länteen loikatessaan listan suomalaisista KGB-kontakteista. Hän kirjoitti yhdessä toimittaja Inna Rogathshin kanssa kirjan ”Sokea peili”. -Kannattaa lukea!

Suomessa toimi Gordievskyn mukaan 376 Neuvostoliiton agenttia, joista 216 oli Suomen kansalaisia. Heistä 91 oli varsinaisia agentteja, 50 oli luottamuksellisia kontakteja, jotka toimivat KGB:n poliittisen tiedustelun hyväksi, 60 harjoitti tieteellis-teknologista vakoilua ja 15 toimi avustajina.

Gordievsky nimeää muutamia, ja nyt isot kalat ovat mukana, -mm. Kalevi Sorsa ja Uffe Sundqvist.

Golitzynin lista

Tiedustelija Anatoli Golitzynin loikattua vuonna 1961 -Espoon kautta- vapaaseen maailmaan, saatiin taas muutama jännä nimi, mutta vanhempaa vuosikertaa. Kiinnostavin maininta on Urho Kekkonen. (Ei pidä heti uskoa.)

KGB- ja Stasi-kollaboratöörien  nimien salaamisen arvellaan johtuvan tarpeesta suojella Suomen poliittista eliittiä.

Huomion kääntäminen toisaalle

Europarlamentin populistiryhmästä näkyy etsityn ”putinisteja” teholla ja vimmalla, mitä ei ole Suomessa nähty, -ainakaan 30-vuoteen. Varsinkaan sitä ei nähty, kun muu Eurooppa siivosi kommunistisiin valtarakenteisiin kietoutuneita henkilöitä pois politiikasta, mediasta ja kulttuurista: Suomi oli silloin toista maata!

Valitettavasti sodan kuumentamassa tilanteessa on joku ryhtynyt tänään kampanjoimaan, omien poliittisten motiiviensa mukaisesti, -ja mahdollisena motiivina kääntää huomiota pois YYA-kauden poliittisten huipputoimijoiden niin mielellään harrastamasta flirttailusta totalitarististen hallintojen kanssa, -mikä peli saattoi jopa johtaa maanpetoksellisiin tekoihin. En usko tämänkaltaisen mediavaikuttamisen  auttavan YYA-kauden vakoilija-perinnön perkaamisessa.

Seuraavassa tänään julkisuudessa liikkuvat nimet. Arvioimiskriteerini, maininnat Seppisen kirjassa, eivät tarkoita että henkilö on tehnyt mitään moitittavaa. Henkilöiden todellisen toiminnan, ja kontaktien laadun, voi parhaiten selvittää mm. lukemalla Seppisen kirjan.

  • Ilkka-Christian Björklund, SKDL/SDP, kansanedustaja, Pohjoismaiden neuvoston pääsihteeri: 8 mainintaa Jukka Seppisen kirjassa,
  • Jouko Jokisalo, SKDL, tutkija, Stasin värvätty agentti, koodinimi: ”Boris” 1979–87: Myöntänyt itse, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Jorma Kalela, SDP, tutkija, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Osmo Kock, SKDL, kansanedustaja, Suomen suurlähettiläs Berliinissä 1974–79: Seppinen kirjoittaa: ”…toimi suurlähettiläänä Berliinissä, mutta ei ole noussut esiin KGB-kontekstissa tässä tutkimuksessa” (s.575) (-hänestä on kysytty BSTU:lta varmuuden vuoksi. Kock ei ole ollut agentti. P.K.)
  • Jaakko Tapani Laakso, SKP/VAS, Tiedonantajan toimittaja, kansanedustaja, KGB:n ”Jan” ja Stasin ”Mantel” 1973–89: 15 merkintää Seppisen kirjassa, pidetään yleisesti KGB-kontaktina, ellei enempänäkin,
  • Marjatta Laires, diplomaatti DDR:ssä 1978–80, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Riitta Myller, SDP:n kansanedustaja, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Veijo Olavi Puhjo, SKP, lääkäri, opiskellut DDR:ssä, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Johannes Pakaslahti, SKP, Tiedonantajan Berliinin kirjeenvaihtaja 1972–79, Maailman rauhanneuvoston pääsihteeri 1986–89, 13 merkintää Seppisen kirjassa,
  •  Irma Anneli Nurmela, Suomen DDR:n lähettilään sihteeri 1970-luvulla, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Ulf. L. Sundqvist, SDP, STS:n pääjohtaja, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Ilkka Taipale, SDP, kansanedustaja, 3 merkintää Seppisen kirjassa,
  • Pentti Tiusanen, SKP, Stasin koodinimi ”Timur”, 1 merkintää Seppisen kirjassa,
  • Rauno Viemerö, SDP, diplomaatti, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Pirkko Saisio, SKDL, kirjailija, ei merkintää Seppisen kirjassa,
  • Jouko Kajanoja, SKP:n puheenjohtaja 1980-luvulla, kerran mainittu Seppisen kirjassa,
  • Kaisa Korhonen, SKP, laulaja, kerran mainittu Seppisen kirjassa,
  • Vappu Taipale, SDP, virkamies, ei mainittu Seppisen kirjassa,
  • Eero Heinäluoma, SDP, SAK:n toimitsija, 2 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Kalevi Sorsa, SDP, pää- ja ulkoministeri, puoluejohtaja, 53 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Ulpu Iivari, SDP:n puoluesihteeri, ei mainittu Seppisen kirjassa,
  • Kirsti Lintonen, SDP, diplomaatti, ei mainittu Seppisen kirjassa,
  • Arto Mansala, SDP, diplomaatti, kerran mainittu Seppisen kirjassa,
  • Jaakko Laajava, LKP, diplomaatti, kerran mainittu Seppisen kirjassa,
  • Paavo Lipponen, SDP, kansanedustaja, 12 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Jaakko Blomberg, SDP, diplomaatti, 22 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Erkki Tuomioja, SDP, apulaiskaupunginjohtaja, kansanedustaja, 21 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Matti Ahde, SDP, Suomi–DDR-seura, kansanedustaja, ministeri, 4 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Esko-Juhani Tennilä, SKP, kansanedustaja, 1 maininta Seppisen kirjassa,
  • Tarja Halonen, SDP, SAK:n juristi, kansanedustaja, presidentti. 3 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Taisto Sinisalo, SKP-y:n puheenjohtaja, puolueopposition puuhamies, 76 mainintaa Seppisen kirjassa,
  • Ilkka Kanerva, Kok., kansanedustaja, ministeri, 18 mainintaa Seppisen kirjassa,

Muistutan, että kaksi listalla olevaa on myöntänyt toimineensa vieraan vakoilun palveluksessa. Muita ei ole tutkittu eikä tuomittu. Itävakoilusta on Suomessa tuomittu sotien jälkeen joitakin henkilöitä, mm. toimittaja Mats Dumell. Hän oli toiminut KGB:n postilaatikkoja, ilmeisesti tyhmyyttään.

Luettavaa:

5 Comments

  1. pöh
    24.3.2022 23:28

    Ei muuten ole mikään yllätys että demarit on joka paikassa ensimmäisenä
    Niin tekopyhä puolue kuin olla voi, mutta ikävä kyllä myös meitin pääministeripuolue.

    Vastaa
    1. Kainuunkonkari
      25.3.2022 00:18

      Maanpetoksellisuus on demareiden tavaramerkki.

      Vastaa
      1. Obelix
        25.3.2022 15:42

        Ja toinen demarien tavaramerkki on:

        Luoda _ehdollistamalla_ illuusio hyvinvointivaltiosta siten, että kansalaiset nöyrästi kärsimällä oppivat jonottamaan (fatta)luukulta toiselle, kuin koirat Pavlovin koirakokeissa, joissa kuuluisimmassa soitettiin kelloa juuri ennen, kuin jauhettua lihaa työnnettiin koiraparan suuhun.

        Ps. Pavlovin teoria on venäläisen fysiologin Ivan Pavlovin teoria, jonka mukaan opetuksen keinoin voidaan valitulla ärsykkeellä saada aikaan yksilössä toiminta tai reaktio, joka ei kuulu ehdollistetun yksilön tavanmukaiseen toimintatapaan.

        Vastaa
    2. Pekka Kemppainen
      26.3.2022 19:49

      Alpo Rusin kirjassa julkaistu (24.03.) lista, joka on kopioitu mm. tähän artikkeliin, on siis suomalaisen viranomaisen tietopyynnöstä Saksan Stasi-arkistoja hallinnoivalle virastolle. Se ei ole ”Tiitiäisen lista”. Listaa on jaettu somessa, ja joku saattaa saada siitä väärän käsityksen.

      Jukka Seppisen kirjassa ”Neuvostotiedustelu Suomessa 1917.1991” kerrotaan Supon raportteihin tukeutuen useista henkilöistä, joilla on ollut -todistetusti- agenttitapaamisen -oloisia kontakteja neuvostovakoojiin. Heitä on hyvin paljon. Raportin mukaan esm. henkilö on antanut ravintolapöydässä paperin vakoojalle, joka on heti tunkenut sen taskuunsa. Todisteet -Seppisellä- ovat siis varjostajan raportteja ym., joissa on nähty tapahtuvan tietojen vaihtoa, -säännöllisissä tapaamisissa.

      KGB-kontakteja on siis tunnetusti ollut, kautta poliittisen kentän.

      Vastaa
  2. Telefunken nauhuri
    25.3.2022 17:14

    Alpo Rusi

    Vuoden 1992 KGB-lista avautumassa – Supon läpivalaisulle uusia perusteluita. Todellakin… ja suomennettuna: Ketkä Supossa olivat käytännössä KGB:n agentteja ja/tai poliittisia salakyttiä / opportunisteja.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top