”Kukaan ei voi juosta pakoon omaa vastuutaan”, kysyy lehti kun marxilais-terroristeja pidätettiin Ranskassa

Italialainen marxilainen terroristijärjestö Brigate Rosse, punaiset prikaatit, muistetaan parhaiten Italian pääministerin Aldo Moron (kristillisdemokraatit) murhasta, jonka järjestön terroristit suorittivat 16. maaliskuuta 1978 (kuva). Tänään kahdeksan terroristi-prikaatiin ja sen sisarjärjestöihin kuulunutta on pidätetty Ranskassa. 

1960-luvun lopun ja 70-luvun vasemmistoterrorismi kesti aikansa ja lopahti ristiriitojen kärjistämiseen tähtäävän strategian osoittauduttua hedelmättömäksi, ja toimijat jakautuivat katujiin, kuolleisiin ja yhteiskuntaan soluttautuneisiin. Terrorismi siis tuli ja meni, mutta jotakin jäi. Vielä vuonna 2003 Brigate Rossen terroristisen toiminnan viimeiset jälki-aallot ulottuivat Helsinkiin asti, mutta siitä myöhemmin.

Eilen löydetyt terroristit olivat piileskelleet vuosikymmeniä, tekemättä uusia rikoksia, mutta tehdyt murhat eivät vanhene, ja etsintäkuulutukset säilyvät. Viime vuosituhannen poliittisilla murhaajilla on silti yhä ideologisia seuraajia:

”Jatkuva taistelu”, La Lotta Continua, oli eräs 1970-luvulla toistettu iskulause, -muttei se varmaankaan tätä tarkoittanut? Tarkistimme: Tämäkin iskulause elää yhä, -ja uudet ikäluokat vasemmistoherännäisyyden kokeneita saa jonkinlaisen älynvälähdyksen, ja alkavat selitellä ”vasemmistolaisesta väkivallasta, joka ei kohdistu yksilöihin vaan rakenteisiin”. (Tämä ei kohdistu kehenkään.)

Marina Petrella, Giovanni Alimonti, Enzo Colavitti, Roberta Cappelli, Giorgio Pietrostefani (Lotta Continua), Sergio Tornaghi, Luigi Bergamin (Proletari Armati per il Comunismo) ja Narciso Manenti (Nuclei Armati Contropotere Territoriale) olivat uskoneet juuri näihin samoihin puheisiin, ja ovat nyt poliisin hyvässä hoivassa, ja tulevat vastaamaan niistä teoista, joihin agitaattorit heitä yllyttivät 50-vuotta sitten. Niin missäs nämä agitaattorit tänään ovat? Wink: Yliopistoista kannattaa etsiä, ja julkisesta hallinnosta.

Tarkastelemme seuraavaksi muutamia esimerkkejä Brigate Rossen eräiden tunnettujen jäsenten urankehitystä terroristisen elämänvaiheensa jälkeen:

  • Franco Bonisoli, s.1951: Osallistui Italian pääministerin Aldo Moron sieppaukseen ja murhaan v.1978 ja pidätettiin samana vuonna. Vapautui vankilasta v.1991. Töissä ympäristö-alalla, tekee vapaaehtoistyötä seurakunnan palveluksessa, kasvatus-alalla.
  • Anna Laura Branghetti, s.1953: Osallistui Moron murhaan ja useisiin muihin murhiin.  Pidätetty v.1980, vapautui 2002 (avovankilassa 1994<), Töissä Italian valtion työvoimahallinnossa.
  • Enrico Fenzi, s.1939:  Professori, pidätettiin 1981, vapautettiin 1985, kansainvälisesti arvostettu Italian kirjallisuuden tuntija.
  • Alberto Franceschini, s.1947: Brigate Rossen yksi perustaja, pidätettiin 1974, vapautettiin 1992, töissä Italian kulttuuriosuuskuntien keskusliitossa.
  • Valerio Morucci, s.1949: Terroristijärjestön sotilaallinen johtaja, osallistui Aldo Moron sieppaukseen ja murhaan. Erosi järjestöstä ja pidätettiin 1979, vapautettiin 1994. It-konsultti ja menestynyt kirjailija.

Tässä niitä olikin esimerkkejä, ettei rikos kannata. Kaikki mainitut on tuomittu rikoksista, ja vapautettu vankeusrangaistusta istuttuaan. Vielä meillä on esimerkkejä, jopa Suomessa oleskelleita:

Brigate Rossen terroristit Mario Galesi ja Nadia Desdemona Lioce, pakenivat Suomeen v.2003 murhattuaan kolme poliisia pidätystilanteessa, mutta italiais-lehden heidän suomalaiseksi avustajakseen epäilemä Anton Monti kieltää tuntevansa heitä, vaikka Galesi on ollut samassa koulussa hänen kanssaan. Brikate Rossen pääideologina ja koko Italian ”lyijyn vuosien” vasemmistosukupolven innoittajana pidetty, -ja Aldo Moron murhan jälkeen pidätettynäkin ollut- professori Antonio Negri on toki yhteinen tuttava sekä Montille että po. terroristeille. Italian poliisilla olikin varma käsitys siitä, kuka majoitti karkulaiset heidän viipyessään Helsingissä. Monti kuitenkin kiistää asian.

Raja säädyllisen porvariyhteiskunnan ja radikaalivasemmistolaisen terrorismin välillä on kuin klassinen veteen piirretty viiva. Aivan toiseen asiaan mennäkseni: ”Meidän täytyy ehkä teloittaa joku”, oli lause jonka julkinen esittäminen julkisessa mediassa ei ollut este porvarillispoliittiselle urakehitykselle Suomessa, -jos on muuten oikein verkostoitunut, eikä sanojan puoluetta myöskään syytetä ”flirttailusta ääriryhmien kanssa”, koska he pitävät varansa eivätkä osoittele mistään sen kaltaisesta ketään muuta, kuten eivät kahtalaisen väkivallankaan ideoineet.

Kuten nyt kopitetut punaiset prigadööritkin, tekijät eivät yleensä itse oivalla, mihin kontekstiin poliittinen väkivalta liittyy. Siispä kerron:

  • Poliittinen väkivallanteko on median ja mielikuva-vaikuttamisen kautta tapahtuvaa joukkojen hallintaa.
  • Valtansa horjumista pelkäävät, tai vallankäytön rajoitteista irtautumiseen pyrkivät vallankäyttäjät turvautuvat toisiaan tähän työkaluun, poliittiseen väkivaltaan.
  • Poliittisella väkivallalla pyritään hyvin harvoin eliminoimaan sen kohde, henkilö. Yleisin tavoite on em. mielialojen hallinta.
  • Yleisön huomio kiinnitetään pois jostakin, tai luodaan paniikki. -Sen varjolla tehdään sitten se mihin koko juttu on tähdännyt.
  • Ylläpitämällä katuräyhäämistä, mm. liikenteentukkimisia, ja väkivallantekoja, kulissientakainen toimija lisää poliittisen tilanteen horjutettavuutta, labiiliutta.

Mihin suuntaan asioita sitten viedään, se säädetään toisin keinoin. Poliittisten historioitsijoiden mukaan Italian murhattu pääministeri Aldo Moro oli vähän ennen kuolemaansa ollut lähellä onnistumistaan pyrkimyksessään italialaisen vasemmiston ja oikeiston vastakkaisuuksien tasoittelussa.

Luettavaa muissa julkaisuissa:

3 Comments

  1. juha II
    28.4.2021 20:46

    RAF:n ent jäsen on ollut luennoimassa Turun yliopistossa kutsusta.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      28.4.2021 20:57

      Kas, sehän sopii kuvaan erinomaisesti. Olik pommintekokurssi? Ja opintopisteitä sai??

      Vastaa
  2. Oma oikeudentaju
    28.4.2021 21:37

    Mietin tässä että kun meidän piskuisen Suomen ja EU:n johtajat ovat olleet päästämässä näitä ”hätää kärsiviä” tänne Eurooppaan ja niitä on raijattu aina Suomeen asti, huolimatta Dublinin sopimuksesta, niin eivätkös nämä päättäjät ole suoraa näiden maahan päästettyjen rikoksentekijöiden kanssa samalla tavalla tuomittavia?

    Eli kun joku asylum tekee murhan niin päättäjät ja rajavartijat sekä poliisit ovat yhtä lailla syyllisiä ja siksi joutaisivat tuomiolle tehdyistä rikoksista. Ilman heitä ei maahan olisi tultu kuin työ- tai opiskeluviisumilla. Ja niihin tarvitaan henkilötodistukset.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Oma oikeudentaju Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top