”Kunnia”väkivalta yhä suuri ongelma myös kaikkein länsimaisimmassa arabimaassa Libanonissa

Jos haluaa lukea islamilaisten maiden eräistä kotoperäisistä ongelmista, täytyy vilkaista sellaisia julkaisuja, kuin Al Arabiya, vaikka lähempää löytyy mm. naisasioihin ja naisten oikeuksien puolustamiseen profiloituneita medioita. Al Arabiya sai kimmokkeen katsaukseensa eräistä libanonilaista yleisöä järkyttäneistä tapauksista eteläisessä Libanonissa aivan äskettäin.

Harfouch-klaaniin kuuluva mies pidätettiin torstaina (23.04.) kymmenen ihmisen tappamisesta, -joukossa hänen vaimonsa, kaksi veljeään ja kaksi syyrialaista lasta, viranomaislähde kertoi Al Arabiyalle. Tapaus on monimutkainen, mutta viranomaisen mukaan tekijä kertoo toimineensa ”kunniaansa puolustaakseen”.

Vielä aivan äskettäin, 1970-luvulla, libanonilaiset olivat ylpeitä modernisuudestaan, ja että pääkaupunki Beirut tunnettiin ”Lähi-Idän Pariisina”, ja että poliittinen valta oli sopimuksella jaettu uskontokuntien kesken, ja ettei uskonsuuntausten välillä esiintynyt kahnausta. Tänään tämä kaikki on mennyttä. Muslimien määrällinen lisääntyminen on ajanut kristityt nurkkaan, ja näitä on muuttanut suurin joukoin ulkomaille. Shia-muslimien poliittiseksi voimaksi on noussut Hezbollah, ”jumalan puolue”, joka hakee inspiraatiota pappisjohtoisesta Iranista, ja on monien mielestä terroristijärjestö.

Harmonia ja suvaitsevaisuus olivat näennäinen ilmiö, pintaa jonka alla ääriainekset odottivat tilaisuuttaan. Tätä taustaa vasten ei yllätä, että sivistyneemmissä piireissä paheksuttu ”kunniakulttuuri” elää ja voimistuu Libanonin pääkaupungin ulkopuolella, missä taantumukselliset tavat ovat koko ajan rehoittaneet. Poliittisen islamin nostaessa rumaa päätään koko Arabimaailmassa sen ymmärtäjät ovat rohkaistuneet myös Libanonissa, -eikä vanha takapajuisuus ole koskaan hellittänyt otettaan. Se oli vain joutunut hetkeksi vetäytymään näkymättömiin.

Kunniaväkivaltaa tapahtuu kuitenkin Libanonissa yhä paljon vähemmän kuin muissa arabimaissa. Naisten puolustamiseen keskittyvä asianajaja Leyla Awada kertoo lehdelle:

”Kieltäydymme nimeämästä näitä rikoksia kunniamurhiksi, koska tämä tarkoittaisi, että me tunnustaisimme miesten esittämät perustelut toimilleen naisia ​​vastaan. Me mieluummin käytämme vain sanontaa naisten murhat. Meillä on ollut tapauksia, joissa miehet legitimisoivat kumppaniinsa kohdistamansa väkivallan uskottomuus-epäilyillä.”

Nauisjärjestö Kafan mukaan naiset ovat erityisen turvattomia eräillä uskonnollisesti konservatiivisilla alueilla ja mm. pakolaisleireillä. Ongelma on, että suku piilottaa kuolemantapaukset.

Väkivaltaa, uhkailuja ja tappamisia, ja muita ”kunnia”rikoksia, tapahtuu säännöllisesti koko Libanonin alueella. Vuonna 2013 mies tappoi raskaana olevan teini-ikäisen sisarensa Etelä-Libanonissa kunniarikoksena pidetyssä teossa. Veli puukotti sisarensa al-Wazzanin rannikkoalueella. Tutkimuksessa todettiin myöhemmin, että tytön raskaus aiheutui toistuvista raiskauksista, joiden tekijä oli hänen veljensä.

Äiti tappoi oman tyttärensä vuonna 2018 Khaldenissa, jälleen rannikkoalueella. Nainen kuristi tyttärensä väittäen puolustavansa perheen kunniaa. Aikaisemmin samana vuonna todettiin naisen menehtyneen kivistä aiheutuneisiin vammoihin. Islamin lain mukaan miehen ja naisen väliset avioliiton ulkopuoliset seksuaaliset suhteet rangaistaan ​​kivittämällä.

”Libanon on patriarkaalinen yhteiskunta, ja kunniakulttuuri antaa miehille oikeuden päättää, milloin hänen vaimonsa on tehnyt rikoksen, ja myös rangaista häntä. Meidän täytyy alkaa puolustaa uhria eikä rikollista ”, Awada huomauttaa.

Libanonin parlamentti kumosi 4. elokuuta vuonna 2011 rikoslain 562 §:n, jolla lievennettiin sellaisten ihmisten rangaistusta, jotka ovat tappaneet tai pahoinpidelleet vaimonsa, ja väittävät puolustaneensa perheen kunniaa avioliiton ulkopuolisen suhteen tai muun loukkauksen takia. Awada huomauttaa, että rikoslain 252 artikla sallii edelleen rangaistusten lieventämisen naisiin kohdistuvista rikoksista, ja tuomarit usein käyttävätkin tätä mahdollisuutta lyhentääkseen rangaistuksia.

Vuonna 2019 suoritetun tutkimuksen mukaan kunniarikoksia pidettiin hyväksyttävinä eri arabimaissa seuraavasti:

  • Algeria: 27 prosenttia,
  • Marokko: 25 prosenttia,
  • Sudan: 14 prosenttia,
  • Jordania: 21 prosenttia,
  • Libanon: 8 prosenttia.

Libanon on siis paljon edellä verrokkimaita, mutta Seham Khodr Baakline-naisyhdistyksestä pelkää kuitenkin Libanonin taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen huonontumista: Väkivalta ja naisten tappaminen voivat moninkertaistua ja naisiin kohdistuva perheväkivalta on jo kasvussa Libanonissa.

Arabimaissa, ja Turkissa, Iranissa, Pakistanissa, Indonesiassa ja muissa muslimimaissa toimivat nais-aktiivit saavat nykyisin äänensä kuuluviin oman maansa mediassa, kuten osoittaa Al Arabiyan eilinen uutinen, johon edellä kirjoitettu tukeutuu. Läntisissä sivistysmaissa asuvat muslimitaustaiset nais-aktivistit tai muuten naisten asemasta kiinnostuneet Lähi-Itään sidoksia omaavat henkilöt ovat useasti ihmetelleet, miksi eurooppalaiselle vasemmistolle kelpaavat keskustelukumppaneiksi vain ääripatriarkaalit islamilaiset konservatiivit, jopa sharian kannattajat, eikä arabimaiden feministejä tahdota kuunnella lainkaan. Tämä kysymys on yhä vailla vastausta.

2 Comments

  1. jani
    24.4.2020 19:28

    Tuolla ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa vaikka kehitysmaamuslimi niin väittäisi.
    Kysymys on pelosta, mustasukkaisuudesta, omistushalusta, kiristämisestä yms. Islamilaisessa systeemissä on samankaltaiset toimintavat kuin järjestäytyneessä rikollisuudessa esim Italian mafialla. Islam on lähempänä järjestäytynyttä rikollisuuttta kuin uskontoa.

    Median ei pitäisi käyttää termiä ”kunniaväkivalta”.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      24.4.2020 20:11

      Samaa mieltä ovat Libanonissa: ”Kunnia” -sana ei kuulu rikoksen yhteyteen.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top