Matruusin päiväkirja paljastaa: Toista maailmansotaa lykättiin 7 päivää brittien nootin takia

Saksassa tehdyt päätökset ovat toisenkin kerran vaikuttaneet Puolan kohtaloon, eikä frau Merkel ole ensimmäinen Saksan johtaja, jonka tuumaukset eivät ole tuottaneet puolalaisille mitään hyvää. Äskettäin tietoon tulleet merimiehen päiväkirjat valottavat tapahtumia ensimmäinen syyskuuta 1939, kun Saksa hyökkäsi Puolaan.

Eurooppa oli syksyllä 1939 suurten jännitteiden rikkoma, ja suurien ikävyyksien edessä. Danzigin kaupunki, tunnetaan nykyisin nimellä Gdansk, ei kuulunut Saksaan eikä Puolaan, vaikka oli yhtä saksalainen kaupunki, kuin Viipuri oli siihen aikaan suomalainen. Kansainvälisellä diktaatilla kaupunkia oli kielletty liittymästä kumpaakaan valtioon. Se oli ”vapaakaupunki”, itsenäinen hallinnollinen yksikkö, keskellä ns. Puolan käytävää.

Vanha keisarillisen Saksan panssarilaiva Schleswig-Holstein oli komennettu laivastovierailulle Danzigiin, jonka satamaa vartioi Puolalle kuuluva Westerplatten linnake. Laiva oli vanhentunutta tyyppiä, hidas ja kömpelö, ja kelpasi enää meripäällystön koululaivaksi ja tietty laivastovierailuihin, näyttämään lippua ystävällisissä satamissa.

Oppilas (midshipman) Hans Buch, 19-vuotias silloin, oli Schleswig-Holsteinin mukana sen kiinnittyessä 25. elokuuta 1939 Danzigin satamaan, ohitettuaan Westerplatten linnakkeen epäluuloisine tähystäjineen. Satamakapteeni ymmärsi käskeä panssarilaivan sellaiseen laituriin, jossa sen kylki on linnaketta päin. Joku oli varmaan neuvonut?

Schleswig-Holsteinin tehtävä oli, heti sodanjulistuksen jälkeen, hiljentää suorasuuntauksella Westerplatten bunkkerit, ja siihen miehistö varautuikin. Hans Buch kertoo päiväkirjassaan:

Samana iltana miehistö odotti innoissaan suurta hetkeä, ensimmäistä terävää laukaustaan ​​sodassa – sen piti ampua 26. elokuuta 1939 kello 04:30. Mutta kello 21.20 Berliinistä tuli käsky: Hyökkäys seuraavana aamuna peruttiin, koska Iso-Britannia oli vahvistanut Puolalle antamansa takuun. Nuorten miesten pettymystä lievensi lupa maihinmenosta Danzigin kaupunkiin.

Seuraaville päiville oli ominaista vapaa-ajan ja jännityksen sekoitus, kadettien harjoituksia maalla  ja esiintyminen Danzigin paikallisradiossa. Torstaina 31. elokuuta 1939. Buch kirjoitti päiväkirjaansa: ”Aluksella on outo hyvä mieli, joka kohosi iltaa kohti.” Uusi hyökkäyspäivä oli määrätty: perjantaiaamuna (01.09.), 04:45, -puoli tuntia ennen auringonnousua.

Tässä on sotahistorioitsijoille pähkinä: Korpraali A.Hitler ei siis ollut osannut ennakoida, että Puolalle takuita antaneet Englanti ja Ranska pysyvät sanassaan. Päätettiin kuitenkin heittää arpa, tunnetuin seurauksin. Meillä on nyt kuitenkin aikahaarukka, jonka sisällä ratkaiseva toiseen maailmansotaan johtanut päätös on tehty: 25.08.-31.09. 1939. Olisikin harkittu vielä kerran.

Westerplatte Danzigin sataman suulla otti ensimmäisenä Puolan armeijan osana vastaan Saksan hyökkäyksen, ja laski lippunsa viimeisenä. Linnakkeen vastarintaa muistellaan Puolassa sankaritarinana, mikä se onkin. 

Asiasta kertoi:

2 Comments

  1. Aina on vaihtoehto
    16.11.2021 09:30

    Näin jälkeenpäin katsottuna Puolan olisi siis kannattanut hyväksyä Saksan ostotarjous, tai hyväksyä neuvottelut, joilla Sudetti-Saksan alueet olisivat siirtyneet Saksalle. Tai ainakin lopettaa alueella asuneiden saksalaisten pahoinpitelyt, raiskaukset ja murhat.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      16.11.2021 13:56

      Sudeettialueet olivat Tsekkoslovakiassa, liittyvät toiseen kiistaan. ”Puolan käytävä” erotettiin ww1:n jälkeen Saksasta, jotta Puola pääsee merelle ja saa sataman. Puolalaiset rakensivatkin Gdyniaan l. Gotenhafeniin Danzigin kanssa kilpailevan satamaterminaaliin oman ulkomaankauppansa tarpeisiin.

      ”Käytävän” asukkaat olivat olleet saksalaisia jo Preussin kuningaskunnan ajoilta. Alueella oli slaavilainen vähemmistö, kashubit, jotka jäätyään saksalaiseen valtioon keskiajasta lähtien, eivät olleet sulautuneet puolalaiseen etniteettiin kuten muuta länsislaavit. 30-luvulla ”käytävän” alueella tapahtui saksalaiseen maalaisväestöön kohdistuvia provokaatioita, joista tri Göbbelsin ohjastama Saksan media vaikeni suurimmalta osin: Ymmärrettiin, että jokin taho yrittää yllyttää Saksaa ja Puolaa sotaan keskenään. Kun sota aikanaan alkoi, propaganda kyllä muisti nämä jutut.

      Korpraali Hitler vaati ensin Puolalta kaistaa ”käytävän” yli Saksasta Itä-Preussiin, joka siis kuului Reich:iin. Tästä käytiin neuvotteluja Puolan ja Saksan välillä. En ole perehtynyt asiaan, mutta kirjallisuudessa väitetään että neuvottelujen katketessa pöydällä oli Saksan tingitty vaatimus: Moottoritie ”käytävän” yli Itä-Preussiin. Seuraavaksi Puolaa uhattiin sitten sodalla.

      Siirretty hyökkäys-ajankohta liittyy ilmeisesti diplomaattisiin vääntöihin, joita kaikkia ei ole vielä avattu. Tarkastelu kuitenkin osoittaa, että sota olisi ehkä voitu välttää, mutta ilmeisesti tahtoa sotaan oli liian monessa paikassa.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top