Meille kerrotaan, tai sitten ei

Viime vuosi jäi ehkä parhaiten mieleen eräiden vuoden lopulla tapahtuneiden asioiden kautta. Ne pyyhkivät muistista paljon aiempaa ja vähemmän dramaattista. Toki lukija ymmärtää, että puheena olevat asiat tapahtuivat Helsingin Arabiassa, Oulussa ja Marokon vuorilla. Niistä on kerrottu meille mediassa, ja ei ole kerrottu.

Usein jää tarkastelematta, miten lukijaan vaikuttaa se, miten ja missä asia kerrotaan. Kuten myös unohtuu että salaaminen ja sensurointi toimii silloinkin, kun kohdehenkilöt tietävät aivan hyvin sen, mitä heiltä salataan. He kuitenkin käyttäytyvät ja julkiajattelevat ikäänkuin eivät tietäisi: Torjuttu mutta tietoon tullut asia ei ole mukana henkilön mielipiteenmuodostuksessa, eikä siis myöskään äänestyskäyttäytymisen ohjautumisessa.

Jatkuu mainoksen jälkeen.



Lähestymme aihetta ensin mediateoreetikko Marschal Mac Luhanin kautta: Mac Luhan sieppasi hetkeksi huomiopalkinnon itselleen syvällisenkuuloisella sloganilla väline on viesti”, media is message. Toisin kuin useilla muilla sloganisteilla, Mac Luhanilla oli sanojen takana ajatus, joka sattumoisin lähenee tämänhetkistä tarkastelukohdettamme: Viestin perilletoimittamisen metodilla ja viestin sisällöllä on keskinäinen vuorovaikutus, ja mitä kuulijan päähän jää, se on molempien yhteisvaikutusta.

Rautalankaa:

  • Osalla mediaa on korkea uskottavuus, sekä perinteiden että ammattitaitoisen toimittamisen kautta. Nimeämme tämän nyt #medialevelli A:ksi. Yleisö on tottunut luottamaan A:han, koska vaarikin luotti, ja siellä ovat myös mainokset.
  • Medialevelli-B:n muodostavat omaehtoista tiedonhankintaa ja mahdollisesti jonkin alan koulutusta vaativat julkaisut, kuten ammatilliset lehdet ja akateemiset julkaisut. Niiden käyttäjät ovat tottuneita lukijoita, ja osaavat arvioida tietoja, tosin fakki-idioottimaisesti vain omalta alaltaan.
  • C-tason muodostavat ikäänkuin sosiaalisen arvoasteikon alapäässä olevat julkaisut, joista erästä voidaan kuvata sanoin ”kertoo meille kaiken ihmisistä joista emme ole koskaan halunneet tietää mitään”. Siis kansanomaisesti sanoen #roskalehdet. Samaan joukkoon lukeutuu tässä tarkastelussa myös ns. #vaihtoehtolehdet t. nettijulkaisut.

Edellä määritellyillä mediakategorioilla on erilaiset statukset sen suhteen, miten niiden antama tieto ”tulostuu” lukijan mielipiteisiin ja #mielikuvamaailmaan. Otamme tähän väliin vanhan kiinalaisen sananlaskun:

Voidaksesi viljellä järjen puutarhaa, Sinun on kitkettävä pois mielikuvien rikkaruohot.

Oliko helppo ymmärtää? Väärin: Ei ollut. Useimmat ihmiset eivät osaa erottaa mielikuvatasoa (tiedossa olevien) tosiasioiden ja logiikan tasosta. Kuvailemme:

Henkilö samaistaa hyöryvoiman kivihiilen ja halkojen avulla liikkuviin savua tupruttaviin vetureihin, so. menneisyyden ja takapajuisuuden kategoriaan. Ydinvoima on leimaantunut tulevaisuuteen ja nykyaikaan. Kun hänelle kerrotaan, että ydinvoimaloissa tuottavat sähköä höyryturbiinit, hän hämmentyy: Kaksi mielikuvatasoa sekoittuu.

Esimerkkejä voi keksiä muitakin, mutta tämä tuli mieleen. Mielikuva-kiinnittäminen on varsin vahva #piilovaikuttamisen (indoktrinoinnin) ja manipuloinnin metodi: Henkilölle tai kokonaiselle kansalle kerrotaan aina järjestelmällisesti tietystä asiasta kielteiseen sävyyn, tai mainiten samassa yhteydessä jotain negatiivisesti arvovarattua. Jonkun toisen asian suhteen menetellään päinvastoin. Samoin kahden eri arvovarauksen omaavia asioita ei ole tapana mainita yhdessä. Mielikuvapeli on hyvin keskeisessä roolissa massojen ohjailussa.

Esittelemämme mediakategoriat ovat erilaisessa asemassa sen suhteen, omaksuu lukija niiltä tietoa vai mielikuvia. Vahviten mielikuvatasolla vaikuttaa ns. valtalehdistö, joka lukijoille edustaa #normaalia ja #turvallista. Huomatkaa: Lukija myös hakee omalle identiteetilleen ”normaalina” vahvistusta omaksumalla ja toistamalla normaalimedian opetuksia. Jos hän ei sitä tekisi, hänelle nousisi pelko että häntä itseään pidetään kummajaisena.

Valtamediassa toistettujen näkemysten omaksuminen tuo siis sosiaalista suojaväriä, ja identiteetin vahvistusta. Valtamedia siis myy lukijalle normaaliutta t. uskoa omaan normaaliuteensa.

Kuitenkaan ei ole tavatonta, että lukija tietää median, koululaitoksen ja vaikuttajayksilöiden olevan väärässä. Tämä tieto jääkin hänen muistiinsa, mutta ei luo mielikuvia eikä myöskään säädä hänen mielipiteitään. Tästä pääsemmekin A, B, ja C kategorioiden eriarvoisuuteen:

Vain A-levelli, siis asemansa vakiinnuttanut valtamedia, vaikuttaa mielikuvamaailmassa. Spesiaalijulkaisut, B-levelli, jakaa tietoa mutta lukija useimmin vain ”kortistoi” sen aivoihinsa, sivuuttaen tietoonsa tulleen mielipiteitään muodostaessaan. Tästä onkin esimerkki:

Astronomiaan ja fysiikkaan perehtyneet tietävät, että maapallon lämpenemisessä, siis paljon puhutussa #ilmastonmuutoksessa on kyse maan kiertoradan elliptisyyden ja maan akselin kaltevuuden muutoksen vaikutuksesta maapallon saaman auringosta tulevan säteilyn määrään, ja toiseksi auringon aktiviteetin syklisestä vaihtelusta. Luonnontieteellisesti sivistynyt tietää myös, että äskettäin toiminut Etna-tulivuori päästi viikossa hiilidioksidia ilmakehään noin 100 kertaa Suomen liikenteen, teollisuuden yms. yhteenlaskettujen vuosipäästöjen verran. (-Siinä on Bernerillä urakkaa kattaa päästötuprahdus dieselveroa korottamalla.)

Ammatillisessa ja tieteellisessä keskustelussa em. kaltaiset ”kovien tieteiden asiat” tuppaavat olemaan esillä, ja ehkä kahvipöydässä laitoksella, mutta vaaliuurnilla leikitään silti #ilmastovaaleja. Näinhän se käy, -ja syistä joita edellä kerroimme.

C-kategorialla, roska- ja vaihtoehtolehdistöllä, on sama rajoite mutta myös paljon muuta: C-julkaisu alusta leimaa kerrotun uutisen, ja tekee siitä sosiaalisesti epäkelpoa:

Roskalehdestä tai äärijulkaisusta luettua ei oikein sillai kehtaa sanoa ääneen sivistyneessä seurassa, ja vaikka se olisikin totta, ei sen varaan uskalla rakentaa näkemyksiään, vaan pitäytyy tuttuun ja turvalliseen.

Edelläkerrottu on totta hyvin monen suomalaisenkin kohdalla, vaikkeivat sitä itse tiedosta: Mekin säädämme mielipiteemme sellaisiksi kuin arkiympäristömme ihmiset tykkäävät kuulla, ja kartamme omaksumasta sellaista tietoa, jonka tiedämme sosiaalisesti epäsuosituksi.

Kun A-mediataso joka tapauksessa kertoo myös näitä pahoja asioita, se tekee sen avainsanoja kätkien, ja pehmentäen viesti esm. julman rikoksen tehneiden inhimillisiä piirteitä esiinkaivellen. Aina jää puuttumaan ikäänkuin se viimeinen vahvistus, joka vapauttaa lukijan tekemään johtopäätöksiä ja päivittämään mielipiteitään. Samaan aikaan vaarallinen viesti heikennetään jakamalla se siihen sopivilla alustoilla. Mielikuvamaailmaan -ja sitä kautta käyttäytymiseen- vaikuttava taso on varattu vain establishmentin sanomille.

Näinpä meille on kerrottu, että islamilaisterroristi leikkasi suomalaisnaisten kurkkuja Turussa, kuten aateveljensä kotimaassaan, ja uskonnollisesti motivoitu viha tappaa ja vahingoittaa ihmisiä Suomessa ja Euroopassa, -mutta meille ei silti ole sitä kerrottu. Kun emme tiedä, tai ole tietääkseen, meillä ei tätä tietoa ole.

P.S.
Hyvää uuttavuotta, ja nauttikaa keväällä ilmastovaaleista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top