Miksi aina työnantajan kukkarolle, Vasemmisto?

Vasemmiston puheenjohtajan Li Anderssonin lauantaisessa linjapuheessa puoluevaltuuston kokouksessa toistuu sekä vasemmistolaisten perinteinen huolenpito palkansaajista, että myös konventionaalinen ajatusvirhe, jota muinoin myös ”luokkataisteluksi” kutsuttiin: Kaiken pahan alku on työnantajan ahneus ja ilkeys.

Katsotaanpas:

Vasemmistoliitto pitää erittäin varteenotettavana työuran pituuteen perustuvaa irtisanomiskorvausta. Tällä osaltaan vähennettäisiin työnantajien kannusteita irtisanoa ikääntyviä työntekijöitä, joiden uudelleentyöllistyminen on muita hankalampaa. Samalla korvaus toisi taloudellista turvaa irtisanomistilanteisiin pitkän työuran tehneille. (Vasemmisto 21.11. 2020: Li Andersson: Irtisanomisrahalla voidaan korjata yli 55-vuotiaiden huonoa tyomarkkina asemaa.)

Vasemmiston puheenjohtaja Li Andersson ehti jo korjata ensimmäiseksi tyrkytettyjä (tahallisia) väärinkäsityksiä: Ehdotettu korvaus koskisi pitkän uran samassa yrityksessä tehneitä, eikä näin olisi lisäeste ikääntyneen palkkaamiselle. Kritiikin esittäjien seuraava kysymys koskikin nuorten työntekijöiden joutumista käännetyn irtisanomisjärjestyksen uhreiksi. Tämäkin on viisastelua, mutta Anderssonilta jää se sanomatta.

Sensijaan että kysytään, kuka lähtee firmasta ensimmäisenä, nuori perhettään perustava ja elämäänsä rakentava työntekijä, vaiko jo asuntolainansa maksanut vanha duunari, voisi kysyä että miksi kukaan? Työllistymisen tulppa on todella olemassa, ja se vaikuttaa fataalisti sekä verokirjalla töitä tekeviin, että yrittäjänä elinkeinoaan pyörittäviin. Erään vastauksen asiaan tarjoaa suomalaisen teollisuusyrityksen pohdiskelu, kannattaako tehdasta pitää Suomessa, kuin markkinat ovat mm. Saksassa, jossa saman alan (paperin) työntekijä tulee yhtiölle merkittävästi halvemmaksi.

Tämä pohdinta on kuluvanakin syksynä hävittänyt työpaikkoja Suomesta, juoksuttanut pääministeriäkin itkemässä paikkakunnan perinteisen tukipylvään, suuren paperitehtaan, ”raunioilla”. Avaammekin tämän paradoksin:

  • Saksassa paperin työntekijä tulee firmalle oleellisesti halvemmaksi kuin Suomessa.
  • Saksalaisen paperiduunarin palkan ostovoima on suurempi kuin suomalaisen. Hänellä on isompi asunto, uudempi auto ja kaikkea kivaa.

Ymmärsinkö oikein? Pörssiyhtiö haluaa siirtää tuotantoa Saksaan, missä duunari tienaa käytännössä enemmän, -ja nimenomaan siksi ettei siellä tarvitse maksaa duunarille niin paljoa. -Ajatusvirheemme paljastuukin heti: Saksalainen tehdas maksaa duunarista vähemmän, mutta tälle jää käteen enemmän.

Erotus, joka on työnantajan kulujen per työntekijä ja työntekijälle jäävän ostovoiman välillä, on se ”viisastenkivi”, jota etsimme ja joka puuttuu Li Anderssonin ajattelusta.

Palkan sivukulut ovat tiedossa, kuten myös se että kaikessa mitä kukaan palkallaan ostaa, on mukana jo veroa veron päälle. Näistä muodostuu se työllistämisen kulujen ja palkansaajan ostovoiman erotus, joka tappaa kulutuskysynnän Suomesta, pitää duunarit ikuisesti tyytymättöminä, ja vie työpaikat muihin maihin.

Miten sitten saadaan nuoret sisään työelämään, ja vanhat pidettyä siellä?

Avain on kotimainen kulutuskysyntä, joka on palkan ostovoiman funktio. -Bai tö vei, vuoden 1991 laman, josta kuullemma ei saa puhua, jälkeen talous elpyi mutta kotimarkkinat eivät. Tämä taloushistoriallinen anomalia avautuu ymmärrettäväksi, jos käyttää työhypoteesina oletusta että ’91 tehtiinkin omaisuuksien uusjako, eikä kärsitty jostain ylhäältä annetusta lamaasta, ja toivuttu siitä.

Li Andersson on aivan oikeassa kiinnittäessään -aiemmin- huomiota pääomaverotuksen ja palkkatulojen verotuksen epäsuhtaan, joka sekin muuten taitaa olla 90-luvun ”laman jälkihoidon” peruja. Jos sallimme pörssiyhtiöille verosuunnittelun ja ulosliputtautumisen, verorasitus painaa entistä enemmän palkansaajaa, jonka ostovoima elättää kotimarkkinoita. -Ja taas tehtiin työttömyyttä oikein urakalla.

Suomessa on jo matalapalkka-aloja, joissa yritykselle mahdollisella palkalla ei ainakaan pk-seudulla kukaan pysty elättämään itseään. -Näinpä on tehty tahallisesti ”työvoimapulaa”. Alkuperäinen virhe, talouden kantokyvyn ylittävä verojen kiskonta, tuottaa näin kumulatiivisesti uusia onnettomuuksia.

Vasemmisto on tunnistanut ongelman, mutta haukkuu väärän puun juurella:

Alentamalla verotusta kaikilta, saamme työllistämisen kannattamaan, palkat riittämään asialliseen elämään, ja kulutuskysyntää kotimarkkinoille. Tämäkin tapa toimii kumulatiivisesti (kasaavasti): Uusia yrityksiä, uusia työpaikkoja, ja yhteiskunnalle verotuloja ilman että talous nääntyy rasitukseen. Mistä sitten lähti liikkeelle tämä yliverotus, joka saattaa kaataa koko systeemin?

Talouden kuolemankierteen saatanallinen alku ja juuri ovat budjetin vapaamatkustajat, joista oleellinen osa on piiloutunut julkishallintoon tai muulla tavalla edunsaajiksi. Helsingissä mm. taitaa olla viisiportainen hallinto, vaikka kolmekin riittäisi. Aloitettakoon karsinta ja oksastus puolueiden virkaläänityksistä, mielellään heti kuntavaalien jälkeen. OK?

Vasemmisto on huomannut verotuksen vapaamatkustajat

Mikä Suomessa maksaa?

3 Comments

  1. Tuttua menoa
    25.11.2020 16:51

    Työtä tekevien siivellä on Suomessa liikaa väkeä ja tuon ”siipiväen” edut ja elitaso on liian hyvä!

    Tukirahalla elävä kotimainen ja maailmalta tullut siipiväki saavat paremman elintason tekemättä mitään, kuin pienipalkkainen työtä tekevä ihminen.

    Lisäksi meillä on liian paljon väkeä julkisen sektorin puuhahommissa. Tämä lisää verokuormaa merkittävästi. Ilmastomuutos olikin keksittävä, jotta ihmisiä voidaan verottaa koko ajan lisää. Koko ajan kasvava sosialisointi kuitenkin tuhoaa talouden ja kun koko työpanos ja kaikki omaisuus on sosialisoitu ei ole enää mistä ottaa.

    Vastaa
  2. Eroon vasemmistosta!
    25.11.2020 17:20

    Vasemmistosta kun pääsisi eroon eivätkä olisi sotkemassa yhteiskunnallisia asioita niin täällä menisi paljon paremmin.

    Vastaa
    1. Melkein noin
      25.11.2020 20:59

      Pitäis päästä eroon monesta muustakin puolueesta…

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top