Minne menet, Vasemmisto? -Vai kierrätkö kehää?

Usein ei muisteta, että Suomen nykyinen porvarillis-kapitalistinen elämäntapa on suurelta osin vasemmiston aikaansaannosta: Lapsilisät saatiin silloisen SKDL:n parlamentaaristen ponnistelujen kautta, mikä paradoksaalisesti tapahtui samaan aikaan kun liikkeen jyrkkä siipi valmisteli vallankaappausta ja Suomen ”käyttöjärjestelmän” vaihtamista toisenlaiseen.

Vuosikymmeniin, aina erääseen Vartiaiseen asti, pinttyneinkään porvari ei kyseenalaistanut vuosilomia, sairasvakuutusta, 8-tunnin työpäivää, sosiaalipolitiikkaa etc, vaan koki ne yhteiskunnan vakauden elementteinä. Hyvinvointivaltiosta oli tullut osa sitä muuttumattomuutta, jonka puolustamisesta konservatiivit hakivat poliittista perustaansa. Nyt, 2000-luvulla, olemme mielenkiintoisten muutosten edessä.

Vasemmisto on, saavutettuaan suurinpiirtein kaikki 1900-luvun alussa Vanhan Työväenpuolueen Forssan kokouksessa asettamansa tavoitteet, jonkinlaisen identiteetti-kriisin kourissa, ja -kas kummaa- vielä äskettäin vasemmiston yhteiskunnalliset tulokset suomalaisen elämänmuodon osiksi hyväksyneet porvarit ovat palaamassa dickensiläiseen kapitalismiin ex-demarin viitoittaessa tietä.

Ehdimme tässä välissä nähdä jopa ”oikeistolaisen” ja ”vasemmistolaisen” hallituspohjan vaihtavan paikkaa ilman että politiikka muuttui. Paavo Lipposesta ei todellakaan kukaan voi varmuudella sanoa, onko hän oikeiston vai vasemmiston mies, tai idän vaiko lännen. Sosialidemokratian sisältöä hän lienee kuitenkin edustanut, mitä se sitten lieneekään.

Mutta jätetään demarit, ja tarkastellaan vasemmistoa.

Vuosikymmeniä vasemmisto identifioitui köyhien ja huono-osaisten puolustajana, mutta suomalainen duunari on tänään maailmanlaajuisessa perspektiivissä hyväosainen, eikä järin kiinnostunut yhteiskunnallisesta radikalismista, puhumattakaan taipumuksesta #radikalisoitumiseen.

Onkin voinut käydä niin, ettei Vasemmisto ole hukannut juuriaan, vaan juuret ovat hukanneet Vasemmiston.

”Leipää lapsille!” -tunnuksella mentiin runsaat 100 vuotta sitten, -ei enää kahteen-kolmeen sukupolveen- mutta jäikö siitä jotain kollektiiviseen alitajuntaan? Etsitäänkö yhä eksottisen kärjistynyttä epäkohtaa, jotain ideologisesti seksikästä tai raflaavaa, josta saa helposti ylidramaattisia kuvia, kuten kreikkalaiselle rannalle ajautuneesta pikkupojasta.

Vasemmiston vanha syöpä, vallankumoushullut, näyttää yhä sinnittelevän ja kalvavan aikuisten-oikeesti poliittiseen vaikuttamiseen ja #tuloksiin pyrkivää reformismia. Tammikuussa 1948 tämä traditio näyttäytyi naapurimaan avulla keikausta suunnittelevana tendenssinä, tänään se kätkee kasvonsa huivilla ja heiluttelee nyrkkiä puistossa.

Otsikokuvassa kierretään optisessa harhassa ikuisia portaita pääsemättä mihinkään. Sitä #kehäpäätelmissä eläminen teettää: Teot palvelevat #ideologiaa, poliittinen doktriini ei ole enää tiekartta yhteiskunnallisessa todellisuudessa, vaan päähänpinttymien kokoelma, jota ei ole uudelleenarvioitu 100:aan vuoteen.

Nykyistä Vasemmistoliittoa perustettaessa oli vahva tahto päästä menneisyyden dinosauruksista yms., mutta se ei aivan toteutunut. Tarve pragmaattiseen 2000-luvun politiikkaan on yhä olemassa, -ja toiveita sen toteutumisesta. Taakkoja rattaille on toki kertynyt ihan uusiakin: 90-luvulla Suomeen rantautunut keskieurooppalaisen räyhävasemmiston perinne.

Suomessa se näyttäytyy tappelunhaluisina pikkuryhminä, jotka etsivät itselleen mittaistaan vastustajaa, -ei poliittisesta oikeistosta vaan ääriryhmien aluskasvillisuudesta. Ääriryhmien varjomaailmassa on kiva toimia: Kaikki vastaukset ovat helppoja eikä vastapuolen pahuudesta ole epäselvyyttä. -Voidaan rauhassa unohtaa, että poliittisten tulosten saavuttamisessa tarvitaan osaamista ja yhteistyötä jopa yli blokkirajojen. Pelkkä huutaminen ei riitä.

Aikuisten-oikeeta politiikkaa tekevä Vasemmisto toki osaa erottautua em. simulanteista, ja välttää vihamieliset #kompromenttointi-yritykset. Niinpä näitä junaillaan nyt muilla verukkeilla, henkilöihin kohdistaen. 

Mielipidekirjoitus.

 

2 Comments

  1. Isänmaan puolesta
    24.8.2018 11:42

    Hyvinvointioikeusvaltio ja sopimusyhteiskunta palveluineen ja infroineen ovat pitkälti vasemmiston, sdp:n ja työväenliikkeen (= lue ay-liikkeen) ansiota.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      25.8.2018 07:03

      -Ja ne menetään jos avoimet-rajat -politiikka jatkuu.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top