Mitä löytyi englantilaiselta rakennustyömaalta?

Suuren rakennusprojektin perustustyöt keskeytyivät Pocklingtonissa Englannissa, kun maan alta alkoi ilmaantua merkkejä, että siellä on jotain poikkeuksellista. Arkeologit ovat nyt huolellisesti ottamassa talteen kolmannella vuosisadalla jKr. haudatun brittisoturin jäännöksiä. Soturin mukaan hautaan on laitettu hänen sotavaununsa ja niitä vetänyt kahden hevosen valjakko.

Edellinen yhtä arkeologisesti merkityksellinen tuon ajan kohde on löydetty vuonna 1812, joten kovin tavallisia näin arvokkaat hautaukset eivät ole olleet Britannian kelttiläisellä kaudella. Keltit saapuivat Britanniaan 700-luvulla eKr., ja Rooma valloitti suurimman osan Englantia ensimmäisellä vuosisadalla jKr., mutta vallan vakiinnuttaminen kesti useita vuosikymmeniä, ja nykyinen Skotlanti -silloin ei-kelttiläisten piktien asuttama, ei koskaan alistunut Rooman valtaan.

Kelttiläinen kausi kesti Englannissa ja Walesissa yli roomalais-ajan, sillä britit, joiksi saarten kelttejä kutsutaan, omaksuivat roomalaisen kulttuurin, ja myöhemmin sen mukana tulleen kristinuskon. Brittiläisroomalainen kulttuuri loppui 400-luvulla Euroopasta tulleiden germaanien, saksien ja anglien hyökkäyksiin. Kelttiläis-brittiläinen tausta on kuiten yhä tänäkin päivänä osa englantilaisten identiteettiä, -ja siksi nytkin löytynyt hautaus kiinnostaa yleisöä.

Brittien, kuten myös Manner-Euroopan kelttien, tiedetään käyttäneen sotatoimissa kevyitä kaksipyöräisiä kärryjä, ja joskus -mutta  harvoin- antaneen sellaiset hautalahjaksi vainajan mukaan, jos häntä kohtaan on tunnettu erityistä kiitollisuutta ja kunnioitusta.

Vainaja asetettiin sikiöasennossa hautaan, ja hänen taisteluissa käyttämänsä sotavaunu kuvan mukaisesti. Brittien sotavaunujen sanotaan olleen hyvin kevytrakenteisia, joskus ajaja seisoi miltei pelkän aisan ja akselin päällä. Vaunut kantoivat ajajan l.isäksi myös varsinaisen taistelijan, jonka tehtäväksi jäi keihäiden heittely ym. uhoaminen.

Kelttiläisessä yhteiskunnassa oli jo rautakaudella muodostunut jonkinlainen ylhäisö, joka kaupankäynnillä yms. hankitun varallisuuden avulla saattoi kustantaa itselleen näyttävää aseistusta yms. status-esineitä. Ikäväkseen he joutuivat niiden kanssa sodassa usein vaarallisiin paikkoihin, mikä on saattanut koitua myös Pocklingtoniin haudatun miehen kohtaloksi.

Sanoimme, että miehen, mutta briteillä tiedetään olleen myös naissotureita ja hallitsijoita. Historiallisesti tunnetaan Roomaa vastaan kapinoinut Boudicca.

Poclingtonin työmaan rakentajan, Persimmon Homes Yorkshire:n, johtaja Simon Usher toteaa julkaisulle:

”Vahvistamme, että työmaaltamme löytyneen rauta-aikaisten hevosten vetämien vaunujen huolellinen arkeologinen tutkiminen on otettu osaksi projektiamme, The Mile in Pocklington:ia. Arkeologimme tutkivat ja ajoittavat kohteen huolellisesti.”

Usher vihjaisi myös, että kaivaustuloksia tullaan esittelemään ainakin BBC Four:n toimesta.

Hevoset ja kärry -hautaus on löydetty samoilta seuduin myös v.2017, mutta ilman ajajaa. Tämä hautaus on ajoitettu noin vuoteen 500 jKr., ja vaunuhautauksia on Britanniasta löydetty 26.

Sumerilaiset lienevät ensimmäiset, jotka toivat hevosvetoisia ajoneuvoja itse sotatoimiin, mutta heidän vetoeläimensä olivat onagureja, eräänlaisia aaseja, ja vaunut nelipyöräisiä. Hevosen kesyttäminen jossain Keski-Aasiassa avasi mahdollisuuden nopeaan sotilaalliseen liikkuvuuteen, ja myös taktiseen iskukykyyn. Pyörä oli tunnettu jo neoliittisella kivikaudella, Euroopan ja Mesopotamian maanviljelyskulttuureissa, mutta nopean vetojuhdan puuttuminen jätti kärryt vain kuljetusvälineeksi.

Pronssikauden alussa, ilmaston kuivumisen ja kylmenemisen aiheuttamien kansainvaellusten rauhattomaksi muuttamassa Euraasiassa taktinen hevoskärry oli tuhoisa ase: Merkittäviä kulttuurituhoja ja väestön määrällisiä vähentymisiä on päätelty tapahtuneen Länsi-Euroopasta Kiinaan ulottuvalla alueella, ja kaupungit autioituivat mm. Ukrainassa. Kaksipyöräiset sotavaunut ilmaantuivat kalliopiirroksiin mm. Skandinaviassa ja Keski-Saharassa.

Kelttiläinen kieli ja kulttuuri ilmaantuivat yleisen käsityksen mukaan joko Uneticen kulttuurissa Puolassa, tai itävaltalaisessa Halstattin kulttuurissa. Kelteillä oli siis hevosvetoiset sotavaunut käytössään jo kelttiläisen identiteetin ilmaantuessa arokansojen invaasion jälkeisessä Itä-Euroopassa pronssikauden kuluessa.

Kun kevyet pinnapyöräiset kahden hevosen kärryt oli keksitty, niiden formaatti säilyi sellaisenaan rautakaudenkin yli, historialliseen aikaan. Ne menettivät merkitystään jalustinten ilmaantuessa ratsastajille, mikä mahdollisti jousella ampumisen hevosen selästä, ja monta muutakin jippoa.

Sotavaunut siis pysyivät kelttiläisten kansojen käyttöesineinä kelttien itsenäisen poliittisen olemassaolon päättymiseen, Rooman valtaan, asti. Nyt eteläisessä Englannissa kaivetaan esiin brittien historian yhtä teemaa, muinais-brittiläistä vaunutaistelijaa, jonkalaisilla oli joskus merkittävä rooli yhteiskunnissa. Kaivaukset ja tutkimukset suorituttaa rakennusliike, omalla kustannuksellaan ja itse palkkaamansa arkeologin työnä. Tämän käytännön soisi yleistyvän Suomessakin. Vanhenihan suomalainen maanviljelyskin tuhansia vuosia, kun yksityisen säätiön rahoittama tutkimus itäsuomalaisen järven pohjasedimenttien siitepölyistä osoitti Suomen (Itä-Karjalan ohella) vanhimmaksi viljellyksi alueeksi näillä leveysasteilla.

An Iron Age Chariot With Horse And Rider In Tow Was Discovered In England, 12.10.2018.


 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top