Mitä tietäjät tiesivät? Mikä oli Sampo?

Esihistoriasta periytyvän tietomme keskeisin ja myös arvoituksellisimpana pidetty ilmiö on Sampo, ihmemylly, jyvien antaja ja kiistakappale. Tarkastelemme.

Kun maanviljelys levisi Anatoliasta ja Kaukasuksen kautta Eurooppaan, millä oli myös geneettisiä vaikutuksia se pysähtyi pitkäksi aikaa Balkanille ja Pannoniaan, josta sitten lähti hämmästyttävän nopealla rynnäköllä pohjoiseen, saavuttaen ”hetkessä” mm. Orkneyn saaret ja Jäämeren rannat, -mutta sitä ennen täytyi tapahtua jotain mitä ei tiedetty maanviljelyn kehdossa, Läji-idässä.  Jokin uusi tietotaito mahdollisti viljelyn neljän vuodenajan ilmastossa.

Se vihollinen, joka oli jarruttanut viljelyä, oli syksy. Vastaus kasvukauden lopun ongelmiin, aikaisiin huonoihin säihin jotka saattoivat turmella sadon, oli oikea kylvöpäivä, mutta sen täsmällinen asettaminen vaati osaamista, jota toisenlaisesta ilmastovyöhykkeeltä saatu tietotaito ei antanut. Tähän probleemaan löytyi kaksikin vastausta, ja ne löytyivät siellä missä ongelma koettiin.

Samaan aikaan, kun Lähi-Idästä viljely-idean napanneet olivat jumissa Pannonian tasangolla,  -lyhyen satokauden kiusatessa jos pohjoisempaan rohkenee, Suomeen ja Karjalaan saatiin uusi viljelyskasvi, viljatatar, -suoraan Kiinan ja Tiibetin rajoilta. Oliko saatu jotain muuta, vai oliko annettu?

Jotakuinkin 5000 eKr., siis siihen aikaan kun Karjalan Äänisen rannoilla ja Kouvolan Huhdasjärvellä kasvatettiin itämaista viljakasvia, alkoi Ranskasta aina Pielisen Isoon Mahonsaareen asti ulottuvalla alueella ilmaantua maa- kivi- ja puutolppa-rakenteisia kehiä tai neliöitä, joista viisaat naiset ja miehet, tietäjät, tarkkailivat auringonnousujen suuntimia kivien/pylväiden kautta, ja onnistuivat: Tarkka aurinkovuoden päivämäärä oli osoitettavissa, eikä viljelijän tarvinnut muuta kuin lisätä kokemusvaraisesti tietämänsä päivät kevätpäiväntasaukseen, niin kylvöpäivä oli siinä. Nyt viljely-elinkeino laukkasi Unkarista Skotlantiin, missä maa loppui ja meri alkoi, ja eteni Volgan mutkasta Ruijaan asti, Jäämeren, Valkoisen Meren, rantaan .

Tietäjät, jotka osasivat käyttää maa/puu/kivirakennuksia laskureina ja kalenterina olivat nyt yhteisöjen johtajia. Eivät vielä sotapäälliköt yms. personallisuushäiriöiset.

Ja uskonto kunnioitti Akkaa. Viljelyn levittäminen Volgalta Ääniselle, Saimaalle ja Oulujärvelle vaati vielä toisen keksinnön: Riihipuinnin, so. viljan keinokypsentämisen tulen avulla. Sen on tunnusmerkillistä vain suomensukuisille, joten tämä keksintö on se, mikä teki suomensuvusta Koillis-Euroopan ja Fennoskandian johtavan etniteetin 7000 vuotta sitten.

Kalevalassa mainitaan ”Kirjokantinen Sampo, joka antoi jyviä”. Sampo oli myös ”mylly” -Siis jokin mikä pyöri tai kiersi.


Taivas kiertää Pohjantähteä, siitä laulavat samojedi-shamaanitkin, ja suomalaisugrilaisissa myyteissä tämä teema toistuu. Subarktisten kodissa asuvien metsästäjien jääkaudenaikainen visio siis periytyi ja säilyi vielä silloinkin, kun asuttiin hirsituvissa ja syötiin viljasta tehtyä leipää ja järsittiin kaskinauriita. Sellaiset asiat,  joilla ei ole merkitystä, eivät siirry sukupolvelta toiselle tuhansien vuosien ajan.

Suomalaiset puhuvat vuoden kierrosta ja virolaiset puhuvat pööripäivistä (pyörä+päivä) kun tarkoittavat talvipäivän seisausta, kevätpäivän tasausta, kesäpäivän seisausta ja syyspäivän tasausta. Aurinkokalenteri, pyörä ja pyörivä liike ovat taas yhdessä. Jotta näistä astronomisista päivistä voidaan puhua, ne pitää tietää ja pystyä merkitsemään kalenteriin, mikä onnistuu parhaiten tarkkailemalla taivasta.

Jos tähtiä ja taivasta tarkkaillaan, ollaan jonkin kirjavan äärellä: Kirjokannen.  -Siinä meillä yksi Sammon epiteetti. Mylly (=pyöriminen) on jo hallussa, ja taidammepa löytää sen jyvien-antamisenkin: Se on kylvöpäivän määrittely auringon mukaan. Elias Lönnrotin eepokseksi editoiman myytin mukaan Sampo särkyi. Kun olemme edellä tulkitsemassa Sampo-mytologiaa kalenterinpidon kuvaukseksi, niin miten se voi ”särkyä”?

Nykytekniikan käyttäjinä tiedämme, että laite voi olla hyödytön myös käyttöohjeen kadotessa. Jos Sampo on ollut puu/kivi/maakehä, josta suuntimalla auringonnousuihin näkee tärkeät päivämäärät, riittää että osaaminen katoaa, ja maaston rakennettu mega-kalkylaattori on ”rikki”.

Noin 3500 eKr. aikoihin maanviljelyn omaksunut osa Eurooppaa oli silloisen maailman korkeimmalla sivistystasolla: Saviastiat kuvioitiin väreillä, kangasta kudottiin kuiduista, jauhetuista viljakasvien siemenistä tehtiin leipää, puuroa ja olutta, metallienkäsittely oli alkanut, ja informaatiota välitettiin ja säilytettiin kirjoitetuilla merkeillä. Tämä maailma, Vanha Eurooppa, koki romahduksen sivistymättömien raakalaisten, indoeurooppalaisten heimojen, rynniessä Mustanmeren ja Uralin välisestä portista länteen.

Hevosilla liikkuvat paimentolaiset tunkeutuivat sivistyneemmille maille, aiheuttaen tuhoa. Euroopan väestön määrä putosi todennäköisimmin 1/20-osaan, kirjoitustaito ja maalattu keramiikka katosi, maailman ensimmäiset kaupungit autioituivat, ja maanosa syöksyi noin tuhannen vuoden taantumaan.  Lähi-Idässä ja Kiinassa tapahtui sama ilmiö, ja se on yhdistettävissä ilmaston viilenemiseen ja Keski-Aasian kuivumiseen.

Kylät oli poltettu, entiset pellot kiertelevien nomadien laitumina, kirjoitustaito unohdettu ja unohtui myös taito lukea maakehistä ja pystykivistä aurinkokalenterin päivämääriä. Sampo oli rikottu. di-gold

4 Comments

  1. Orang Utang
    13.4.2020 20:47

    Pari sataa vuotta sitten Suomesta vietiin voita Saksaan, Lyypekkiin. Silloin Saksassa työn tuottavuuden on pitänyt olla erittäin kannattavaa, että

    – jossain syrjäkylän
    – kivikkoisen niityn
    – heinillä ruokitun
    – lehmän maito
    – kirnuttiin voiksi
    – pakattiin tuoreesta katajasta valmistettuun tiinuun
    – rahdattiin hevosella satamakaupunkiin
    – purjelaivalla vietiin Lyypekkiin
    – sieltä kuljetettiin toiseen kaupunkiin
    – myytiin torilla

    ja silti tuo voi oli halvempaa kuin tuon määränpään omilla viljavilla niityillä tuotettu voi. Työvoiman täytyi olla erittäin kallista, siis tuottavaa.

    Taisi Saksa jo silloin olla koko Euroopan terästeollisuuden keskus. Viikatteen teriäkö sieltä mahdettiin tuoda paluurahtina. Vai oliko Suomen kaupassa silloinkin jo “vientikaupan rahti ilmainen”. Ei ollut mitä viedä ulkomaille niin laivojen “täytteeksi” otettiin sitten mitä vaan, hyvinkin halpoja tuotteita.

    Tässä aikanaan, kun paperin tuotanto oli lakossa, niin tuontirahtien hinta käytännössä kaksinkertaistui. Laivat lähtivät tyhjinä, ei ollut mitä viedä.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      13.4.2020 23:21

      Kustaa Vaasa tai joku antoi Pohjanmaan rannikon kaupungeille tukuttain tapulioikeuksia. mikä tarkoitti että laivasivat kaiken suoraan Lyypekkiin ja jopa Englantiin asti. Laivat kulki, siis tavaraa löytyi. Pohjanmaa oli siihen aikaan Svean valtakunnan laivanrakennus-seutu: Puuta oli lähellä, ja kirvesmiehillä oli taitoa: Olaus Magnus, Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa, kirjoitti karttaansa Kokkolan kohdalle: ”Täällä tehdään laivoja”. Suomi oli aktiivien osa maailmankauppaa. Terva lähti pohjalaisten laivoilla Britanniaan, Nelsonin linjalaivoihin. Suomalainen voi oli Lyypekissä tuskin halpaa, mutta lähempää ei ehkä saatu tarpeeksi? Tai suomalainen oli parempaa.

      Vastaa
  2. Tehdäänkehitysmaayhdessä
    13.4.2020 21:11

    Ja taas tulee väkeä samasta suunnasta. ”Jos et tiedä mennyttä, et voi ennustaa tulevaa.”

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      13.4.2020 23:24

      Lopputuloskin voi olla sama, jos kehitystä ei pysäytetä.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top