Muistaako joku vielä, miksi ”kolmikanta” ja yleissitovuus keksittiin?

Tänään on trendikästä julistaa työehtosopimusten yleissitovuus ”vanhanaikaiseksi”, ja vaatia kaikille pikku pajoillekin ”sopimisen vapautta”. On siis syytä kurkistaa aikaan, ennen näitä dinosauruksia: Yleissitovia työehtosopimuksia (TES) ja valtiovallan ja työmarkkinaliittojen lomittumista työehdoista päätettäessä.

Unohtunut on sekin, mitä tällä parjatulla ”korporatismilla” Suomeen rakennettiin boomer-sukupolven aikana. Emme mene tarkastelussa -tällä kertaa- kauemmaksi, kuin vuoteen 1950, ja Urho Kaleva Kekkosen ensimmäisen hallituksen horjuvaan alkuun, -ja silloiseen pelitilanteeseen, josta voimme käyttää sanontaa patrial game, kun kuulemma muutkin sortuu anglismeihin, -mikseipä mekin.

”Peli isänmaasta”: Monta toimijaa ja monta tasoa

Sodanjälkeinen tilanne Suomessa oli päättynyt kansanvallan torjuntavoittoon, nippa-nappa, mutta asetelma oli yhä olemassa, -ja kommunistit vaanivat tilaisuutta.  Mauno Pekkalan vasemmistohallituksesta ja vaarallisesta sisäministeri Yrjö Leinosta oli päästy eroon, aikalaisten mielestä yhdennellätoista hetkellä. K.A.Fagerholmin vähemmistöhallitus oli saanut toistuvasti eduskunnan porvaripuolueiden (poisluettuna Maalaisliitto) tuen, vaikka oli 100%:sesti sosiaalidemokraattinen.

Näin, koska vaihtoehtona oli monipuoluehallitus, josta kommunisteja (SKDL) ei olisi pystytty pitämään poissa, -yksin rajantakaisen painostuksen johdosta. Maamme tulevaisuuden kannalta tärkein torjuntavoitto, joka silloin oli vielä vakiintumatta ja työn alla, oli taistelu ammattiliitoista, ja teollisuustyöväestön sieluista.

1950 kommunistit eivät olleet vielä luovuttaneet. Yhteiskunnallinen konfrontaatio oli niin jyrkällä tasolla, että sosialidemokraattinen sisäministeri Aarre Simonen oli pari vuotta aiemmin valtuuttanut poliisin käyttämään voimaa kommunistien johtamien Keminsuun uittotyömaan lakkojen murtamiseen. Kun voimaa oli käytetty, ministeri seisoi alaistensa takana, ja sai siitä monta pahaa nimitystä. Sosialistille se oli kova paikka.

Maaliskuussa 1950 silloin eduskunnan puhemiehen paikalla istunut Kekkonen muodosti ensimmäisen hallituksensa, ilman demareita, ilman pelättyjä kommunisteja. Hallituksella oli taaskin takanaan eduskunnan vähemmistö. Kommunistit olivat toivoneet Fagerholmin jälkeen muuta, ja valmistautuivat kaatamaan Kekkosen kevään lakkokampanjalla. Tämän vaaran torjumiseen tarvittiinkin sitten laajaa yhteenpelaamista.

Kommunistit olivat jo tilanneet Neuvostoliitosta lehtijuttuja, joissa tuore hallitus sai satikutia. Mm. ministeri Tiitto (maalaisliitto) sai fasistin-leiman neukkulehdessä (Literaturnaja Gazeta), mikä siihen aikaan ja idän suunnasta kuultuna oli melkoisen jyrkkä ja lopullinen tuomio, -ja hallituksen vastustajille licence to kill. Naapuri oli näyttänyt Suomen hallitukselle peukkua nurinpäin, minkä kommunistit kannattajineen ymmärsivät. Kohti kevään lakkotaisteluita siis mentiin voitonvarmoina ja  into hehkuen otsalla.

Muistutan, että silloisilla kommunisteilla oli julkilausuttuna tavoitteena Suomen yhteiskuntajärjestyksen vaihtaminen ”sosialistiseen” l. epädemokraattiseen systeemiin, johon jo usea Itä-Euroopan maa oli sortunut. Vaara ei siis ollut vähäinen, ja kommunistien teille saattoivat asettua vain sosialidemokraatit, -ja ammattiliitoissa sittenkin. Porvareita ei työväestö kuunnellut.

Yleislakon uhka

Keskusammattijärjestö SAK:n demarit  ottivatkin ohjat käsiinsä, ja 3. toukokuuta 1950 ehdottivat SAK:n hallituksessa yleislakkoa, 08.05. alkaen, tavoitteena yleisten työehtojen parantaminen, ja jotakuinkin kaikki vaatimukset, joita kommunistit olivat pitkin kevättä agitoineet. Kommareilta vetäistiin tyylikkäästi matto alta, mutta myös pääministeri Kekkoselta.

Jo samana iltana istui mielenkiintoinen seurue entisen sosiaaliministerin (Fagerholmin hallituksessa) Aleksi Aaltosen (sos.dem.) kotona: Eduskunnan puhemies Väinö Hakkila (sos.dem.), entinen Fagerholmin hallituksen oikeusministeri Tauno Suontausta (sos.dem.), ja myöhemmin seuraa pitämään kutsutut kansanedustaja Päiviö Hetemäki (kok.) ja työnantajaliiton STK:n puheenjohtaja eversti Karikoski. Tällä tiimillä oli sekä vastakkaisia intressejä, että yhteinen huolen aihe: Miten torjua kommunistit.

Kekkosen hallituksen päättämät hinnankorotukset torjuttiin, ja prosenttikorotus kaikkiin palkkoihin

Hallitus oli jo ehtinyt päättää  hinnankorotuksista -elettiin säännöstelyn aikaa- mikä oli herkkua poliittista lakko-rynnistystä suunnitteleville kommunisteille. Aaltosen luona pöydän ympärillä istuva seurue päätti, että ne peruutetaan. Kaikille työntekijöille prosenttikorotus palkkoihin, sai myös hyväksynnän. Karikoski piti 5% hyvänä, mutta myöhemmin toteutui 15%. Maan tilannetta pidettiin niin kriittisenä, että yhteisymmärrykselle ei nähty vaihtoehtoa, ja rohkeus riitti sopimiseen barrikadin ylitse.

Yleislakon alkamiseen 08.05.  oli vain yksi päivä, ja tilanteeseen saatiin dramatiikkaa: Entinen pääministeri ja silloin eduskunnan puhemies Fagerholm kieltäytyi ryhtymästä lakkosovittelijaksi, mutta kun presidentti J.K. Paasikivi pyysi -STK:n aloitteesta- pääministeri Kekkosta pyytämään Fagerholmia sovittelijaksi, tämä suostuikin. Sunnuntaina 07.05. STK ja SAK istuivat neuvottelupöytään, ja klo. 02:20 maanantaina -ensimmäisen lakkopäivän puolella- Fagerholm pääsi lukemaan Yleisradion lähetyksessä sovinnon sanat: Ei hinnankorotuksia, työntekijöille 15%:n yleiskorotus.

Työrauha säilyi, ehkä Suomen itsenäisyyskin. Kommunistien poliittiselta lakko-vyörytykseltä vietiin edellytykset. Jälleen yksi episodi suomalaisten torjuntavoittojen sarjassa.

Niin miksi piti palata historiaan? Kerroin juuri, miten liittojen tasolla sopimalla tehtiin hyviä ja tarpeellisia asioita. Siihen duuniin oli silloin sekä tahto että työkalut. Mitäs jos ei olisi ollut?

Villit työmarkkinat radikalisoivat

Jos ajattelemme asioita yksittäisen työnantajan näkökulmasta, palkat ovat kuluerä. Jos hän säästää niissä enemmän kuin kilpailija, hänellä on etu muihin nähden, hetken aikaa. Jos kaikki alan työnantajat pystyvät polkemaan palkkatasoa, –emme nyt tarkastele sitä miten tämä vaikuttaa kulutuskysyntään josta kaikki yrittäjät elävät– niin kyseisellä alalla yrittäjien katteet paranevat. Silloin alalle tunkee markkinataloudessa uusia yrittäjiä, ja kilpailutilanne syö katteet entiselleen.

Saattaa olla, että alentuneet palkat karkoittavat väkeä alalta, ja seuraa työvoimapula. Tämä onkin ongelmana tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla eräillä aloilla. Jos ovat kommunistit agitoineet ”työn ja pääoman ristiriitaa”, so. duunarin ja yrittäjän vastakkaisuutta, niin sitä näyttää tehneen joku muukin? -Hyvin ahtaalla ja lyhyellä perspektiivillä.

Esimerkkimme ikimuistettavasta vuodesta 10950 osoittaa työmarkkinatilanteiden ja palkkaristiriitojen erään ulottuvuuden: Niiden huono hoitaminen -tai ovela hyväksikäyttäminen- horjuttavat yhteiskuntaa, tai tekevät sen horjutukselle alttiiksi (labiiliksi). Ei kai tätä kukaan halua?

Suomalainen yhteiskunta on kestänyt vuosien 1944-48 -kriisit, vuoden 1956 yleislakon, 70-luvun Beljakovin-lakot, ja monta pienempää kriisiä. Väitän, että kestävyytemme salaisuus ei ole yksinomaan suomalaisten hidas kiihtyvyys, vaan osansa on myös työmarkkinaristiriitojen institutionaalisella hoitamisella.

Jos se on korporatismia, niin sen täytyy olla hyvä asia

Haluaako joku sitten takaisin katkerat työtaistelut ja luokkaristiriidat. Niitä agitoidaan taas, huomasitteko? Uskon mieluummin, ettei näin pitkälle ole ajateltu, vaan kyse on yksinkertaisesti tyhmyydestä. Suosittelen slogania ”Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta”.

11 Comments

  1. Puolueeton
    26.12.2021 19:08

    Mennyt on tärkeää, kun suunnitellaan tulevaisuutta. Muistan 1956 lakosta, että Tampereella kaadettiin linja-autoja ja ammuskeltiin pistooleilla. Poliisi harkitsi konepistoolien ottoa jäyttöön. Koulupojalla oli mukavaa, kun opettajat eivät päässeet töihin linja-autoliikenteen lakon tähden.
    Lakon päätyttya asiat alkoivat sujua ja 1970 alkoivat sotavelat, korvaukset ja lainat olla maksettu. EU liittyminen toi vielä isommat velat takaisin. Koskahan niitä maksetaan?

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      27.12.2021 02:29

      Mikäli yleissitovuus- ja liittoneuvottelu-työkalusta luovutaan, tulemme näkemään äkkiväärän ”vasemmiston” nousun, ja loputtomia rauhattomuuksia. Huonompiosaiset voivat myös mariginalisoitua, jos sama asenne vaikuttaa muutamiin muihin asioihin. Yhteiskunnan koheesio heikkenee, ja on syytä pohtia, kuka sitä haluaa.

      Tätä kannattaa miettiä vakavasti.

      Vastaa
  2. Niin
    27.12.2021 03:21

    Yrittäjät, jotka työllistävät eniten eivät päässeet tuohon kolmikantaan.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      27.12.2021 11:17

      Kommunismin torjunnasta hyvinvoinnin avulla pitää jotain maksaa! -Siinä olet oikeassa, että suurempi teollisuus piti puolensa, eikä muistanut pienyrityksiä.

      Vastaa
  3. A-L
    27.12.2021 09:08

    Mitään luokkaristiriitoja ei ole olemassa työntekijän ja työnantajan välillä vaan veronmaksajan ja veronsaajan.

    Se on valtio, joka riistää ei yritykset.

    Tes olisi pitänyt lakkauttaa jo aikoja sitten, jotta maailman jäykimpiin kuuluvat Suomen työmarkkinat olisivat joustavampia ja huono-osaiset (vähän koulutetut, yms. matalan tuottavuuden omaavat) voisivat vihdoinkin työllistyä.

    Ja ay-kartellin muodostama työttömyyttä ja muuta pahaa aiheuttava insider-outsider ilmiö voisi murtua.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      27.12.2021 11:15

      Muista #pankit!

      Vastaa
  4. Obelix
    27.12.2021 12:31

    ”Yhteiskunnan koheesio heikkenee, ja on syytä pohtia, kuka sitä haluaa.” Hyvä kysymys etenkin Suomessa, jossa kansalaisten ostovoima on 20%:a huonompi, kuin EU:ssa keskimäärin. Ehkäpä jo tapahtunut kehitys kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä USA:ssa, antaisi asiaan globaalia osviittaa?

    Kas näin! Ensin hintoihin luodaan keinottelemalla nostopainetta, sitten hintojen nostopainetta lisätään kaikkia veroja korottamalla, ja seuraavaksi korotetaan taas veroja ja kaikkia yms. ylimääräisiä pakollisia maksuja jne. jne. – kaikki tämä on keinotekoista, koska jotkut haluavat ilmeisesti jotain, eikä liene kaukaa haettua, että ne jotkut haluavat sekä rahat, että vallan, joten _käytännössä_ voidaan kaiketi rehellisesti puhua suvereenista ylivallasta, joka saa rahansa ja käyttövoimansa kriisien luomisesta, kuin myös niiden _itse muille aiheuttamiensa_ ongelmien ratkaisuista.

    Keinottelun lopputuloksena on ollut, että ennen niin vauras keskiluokka on lakannut olemasta yhdessä rahojensa kanssa, mutta kukakohan oli se, joka veti välistä ja hyötyi? Reilu 25 vuotta sitten esim. merkkilenkkarit alkoivat maksaa USA:ssa ns. ”vähän liikaa”, joten seuraava suunnitelma oli siirtää tehtaita Kiinaan. Köyhtynyt amerikkalainen osti Kiinassa valmistetut ”amerikkalaiset” lenkkarit nyt viidenneksellä siitä, mitä ne aiemmin maksoivat USA:ssa. Tämä koskee tietenkin kaikkia tuotteita, mm. autojen varaosia jne. jne.

    Mutta kas, sitten Kiina kävi ensin ahneeksi ja sitten aggressiiviseksi. Tällä hetkellä _ISO OSA_ Kiinaan siirtyneistä yrityksistä on lähtemässä pois Kiinasta, esim. usalaiset, japanilaiset, korealaiset jne. kuka takaisin kotiin, kuka esim. Intiaan. Hyviä syitä ovat: Epävakaaksi ja sotaiseksi muuttunut Kiina, syvä epäluulo, corona, sekä pahasti häiriintynyt kansainvälinen tavaroiden jakeluketju.

    Ps. Saas nährä, kuinka meitin oikein käy? Varmaa on kuitenkin: Näitä ongelmia eivät Suomessa ratkaise vihreänvihreet, ei punavihteät, eivätkä sinivihreät, sillä jotkut muut ovat vetäisseet ison vaihteen silmään. Ongelmia Suomessa ei ratkaista _enää_kansaa köyhdyttämällä, vaan tekemällä juuri päinvastoin!

    Vastaa
  5. Petri
    27.12.2021 19:07

    Hiukan off topicia ydinaiheeseen…lainaan Pekan jutusta lausetta…”Jos ajattelemme asioita yksittäisen työnantajan näkökulmasta, palkat ovat kuluerä.”

    Palkat ovat suuri kuluerä! Eikä tämä tarkoita, että työntekijälle maksettava palkka olisi se suuri kuluerä, vaan sen ohessa valtion toimesta tuleva lynkkaus. Itsekin työantajana olleena eniten riipoi eläkemaksut, jotka maksetaan BRUTOSTA, eli bruttopalkasta! Siinä sitten maksaa työnantaja myös veroista eläkemaksuja! Äärimmäinen epäoikeudenmukaisuus, eikä sen korjaamisesta ole kiinnostuneet edes porvarihallitukset.

    Verotus on aikaa sitten karannut käsistä. Joka ainoaa asiaa verotetaan ja useaan kertaan. Yrittäjälle jäävä puhdas tuotto on järjettömän pieni. Toki tähän taas voi sen kliseen sanoa, että ”yrittäjät valittavat aina”. Siihen vastaan, ”tervetuloa yrittäjäksi”. Siinä alkaa hyvin nopeasti huomaamaan, millaiset määrät yrittäjät maksavat palkansaajaan nähden veroja. Enkä sano, etteikö yrittäminen kannattaisi. Tietysti kannattaa. Vai pitäisikö olla niin, että yrittäjä ei saisi saada mitään? Se yrittäjän tulos tulos tulee valtavalla määrällä työtä. Kuinka moni työntekijä olisi valmis luopumaan jouluista(10 vuoteen en ole ollut jouluna vapaalla), juhannuksista, kesälomista, talvilomista, eläkkeestään jne. Ei kovin moni. Esim. itse olen ed.main. luopunut. Ei pitäisi olla kenenkään kateellinen, jos ei ole valmis samaan.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      27.12.2021 20:28

      Pointti oli että toisen maksama palkka on toisen kulutuskysyntää. Korkea palkkataso työllistää, -sikäli kun ei veroteta pois.

      Vastaa
      1. Petri
        27.12.2021 23:55

        Kuten ensimmäisessä virkkeessä totesin…”hiukan off topicia ydinaiheeseen”.

        Vastaa
  6. Obelix
    27.12.2021 22:04

    ”Itsekin työantajana olleena eniten riipoi eläkemaksut, jotka maksetaan BRUTOSTA, eli bruttopalkasta! Siinä sitten maksaa työnantaja myös veroista eläkemaksuja! Äärimmäinen epäoikeudenmukaisuus, eikä sen korjaamisesta ole kiinnostuneet edes porvarihallitukset.”

    Niin, kaikki tietävät mistä punavihervasemmisto on kiinnostunut – sehän on päivän selvää – mutta tietäneekö kukaan lopulta oikeasti, mistä suomalainen _siniviherporvaristo_ on pohjimmiltaan kiinnostunut? En taaskaan sano, enkä väitä, mutta kansalaisille se KIINNOSTUS tulee tuon vihertämisen takia maksamaan 100varmasti maltaita….suhteessa todennäköisesti moninkertaisesti sen, mitä Helsingin kivihiilestä luopuminen tulee sen hölmölän asukkaille maksamaan!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top