Niin ketkä tässä maassa oikein lobbaa?

Perinteisesti olemme tottuneet ajatukseen -ja epäilyyn- että Iso Raha kähmii kabineteissa poliitikkojen kanssa,  juonii suurteollisuudelle etuja,  ja hankkii muutenkin kaikkea kivaa Suomen suurrikkaille. Nykyisenä hybridisenä aikana tämäkään ei ole itsestään selvää. Tarkastelemme siis.

Parhaan todisteen, ettei kaikki jutut ole menneet niin kuin perinteiset patruuna-kapitalistit ovat halunneet, on tuotantolaitosten karkaaminen ulkomaille, -ja elleivät ole siirtyneet niin omistus on joutunut useinkin ulkomaisiin käsiin. Niinpä, jos teollisuus- ja rahapiirit ovat yrittäneet vaikuttaa, tuloksia ei ole nähty, ja matkalaukkuja pakataan. Onko pankeilla vielä valtaa, sitä tämä näkökulma ei kerro.

Joku kuitenkin lobbaa ihan täysillä, hihat käärittyinä ja into hehkuen otsalla. Sen todistaa jo sekin asiaintila, että koskaan Suomessa ei ole ollut niin useita lobbaustoimistoja ja poliittisen vaikutusvallan ja kontaktiverkostojen rahaksi-muuttamiseen erikoistuneita yhtiöitä. Joku niiltä tilaa poliittisia ratkaisuja ja lainsäädäntöä, ja ilmeisesti tuloksia saavutetaan koska asiakkaat maksavat: Valta t. kontaktit päättäjiin muuttuvat rahaksi, ja raha taas vallaksi.

Tarkastelenkin eräitä esimerkkejä, jotka saattavat antaa vinkkiä siitä, keiden intressit huomioidaan poliittisessa päätöksenteossa, ja tottakai hallituksessa. Maaseutu ei ole saanut mitään, ellei vielä unelmien asteella olevaa maakuntahallintoa oteta lukuun. -Ja vaikka maakunnallinen taso ilmaantuisi makoisine virkoineen, ei uudelle hallinto-levellille jää ehkä ketään hallittavaa, sillä liikkumisen ja polttoaineiden hintojen keinotekoinen nostaminen tekee haja-asutusalueilla elämisen mahdottomaksi jopa keskituloisille, jos kaikki ns. kunnianhimoiset tavoitteet toteutuvat.

En nyt tarkastele sitä, kuka saa halvalla tyhjentyvän maaseudun kiinteistöt, tontit ja pohjavedet, kun väki muuttaa sinne missä vaaleanpunaiset raitiovaunut iloisesti kolistelevat pitkin kävelykatuja, joilla jalkaisin liikkumaan pakotetut autottomat väistelevät aggressiivisia polkupyörälähettejä (-joilla lienee erinomainen lobbaritoimisto?). Asumisen mahdollistaminen pitkien etäisyyksien maaseudulla ei näytä saaneet ketään lobbaria liikkeelle?

Joskus tutkittavaa ilmiötä kannattaa lähestyä ääriesimerkin kautta: Otetaankin tässä lobbaus-tarkastelussa eksoottinen ja silmiinpistävä kohde, joka on saanut ylisuuren huomion ministereiltä ja päättäjiltä: Ns. tapahtuma-ala. Mikä se on? Miten me olemme pärjänneet täällä ilman sitä?

Ministereiltä kuulimme, kuinka  tapahtuma-ala turvataan korona-sulkeumuksen seurauksilta, kun siellä on niin paljon promoottoreita, roudareita, tekniikka-ukkoja ja muita emissaareja. Toinen ihmeporukka on media, jolle sillekin on räätälöity koronatuet, joille löytynee jatkoa koronan jälkeenkin. -Suomessahan uudelle tuettavalle maksettavat tukiaiset ovat yhtä pysyvä ilmiö, kuin tilapäinen autovero jota perittiin EU-tuomioista ja kasautuvista sakoista huolimatta.

Median lahjomisen… -eikun tukemisen- ymmärrämme hyvin, sillä medialla on valtaa kertoa kivasti tai kertoa tuhmasti, ja poliitikko hymyilee ja maksaa, -ellei halua itkeä ja maksaa, mutta tuskin itkee sydämestään asti, sillä rahat tulevat meiltä hallinto-alamaisilta. -Mutta mikä on tuonut konserttien järjestäjät, keikkamyyjät ja laulujen-lurauttajat hallituksen erityisen suojelun alaisiksi, vaikka erään pääministerinkin mukaan Suomi on niin köyhä maa, ettemme voi tukea edes yrittäjiä samalla tavalla kuin muut koronasta kärsineet.

Kuuluvatko siis viihdealan ei-esiintyvät toimijat, tämä väki joka normaaliaikana istuu meiltä näkymättömissä, kopissa lippukassan takana laskemassa rahoja, johonkin kerhoon josta emme tiedä mitään? Reaalitalouden toimijoiden annetaan ilmeisesti tehdä konkurssinsa ilman edes krokotiilinkyyneliä (no, myönnetään: ehkä parisen pisaraa mutta TV:ssä sittenkin), mutta tämä outo porukka muistetaan puheissa ja lupauksissa, ja ilmeisesti myös rahahanaa pyöritettäessä. Tai sitten ”tapahtuma-toimijoilla” on poikkeuksellisen hyvät lobbarit. Paremmat toki, kuin meillä maalaisilla.

”Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat”

Näinpä kansankyynikot ennen kuvailivat poliitikkoja yms. julkisuudessa ääneen pääseviä, arvaten aivan oikein että edut, hyödyt, ”synergia” ja ruskeat kirjekuoret korreloivat sen kanssa, minkä värisellä kielellä henkilö puhuu. Meneillään olevalla vuosituhannella entisen, jo tunnistetun ryhmäkuntalaisuuden, nepotismin, hyvä-veljeilyn ja muun kaverikapitalismin levelliltä näyttää vajotun jonnekin vielä alemmas, johonkin synkkään syöveriin, minne ei päivä paista eikä järjen valo valaise. Ehkäpä kyynikkojen vanha kulunut slogan pitääkin päivittää: ”Kenen seipään syöt, sen tauluja laulat.

4 Comments

  1. Juha
    13.4.2021 07:06

    Kyllähän nämä ministerimme, nuoret ”huippujohtajat” noudattavat ennalta käsikirjoitettua WEF-agendaa.

    https://valtioneuvosto.fi/-/1271139/ministeri-saarikko-kutsuttu-maailman-talousfoorumin-nuorten-huippujohtajien-verkostoon?fbclid=IwAR3YiF-_dplzu1w9aBJR6VWKNyLaVLXYIe_GTYF6-gP16nFP2w6YNAEiNjc

    Keskustan (lue WEFn) tavoitteena on maaseudun autioittaminen ja metsittäminen. Samaa itsetuhoista agendaa ajavat myös muut ilmastouskovaiset puolueet. Mutta hei.. rokkibändit soittaa ja tapahtumateltasta saa kaljaa.. mukavaa kun ei anna räntäsateen häiritä.

    Vastaa
    1. Pekka Kemppainen
      13.4.2021 10:40

      ”Keskustan (lue WEFn) tavoitteena on maaseudun autioittaminen ja metsittäminen. Samaa itsetuhoista agendaa ajavat myös muut ilmastouskovaiset puolueet. ”

      Totta.

      Vastaa
  2. Tapahtuma-ala sucks
    13.4.2021 15:57

    Tapahtuma-ala on kasvanut aivan liian isoksi. Se ei itsessään tuota mitään ja täynnään vasemmistolaista rappio ”taidetta”.
    Parempi vaikka vetää lenkkarit jalkaan ja mennä metsään lenkille.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top