Nuorten Leijonien selkäranka kestää – pistivät Ruotsin polvilleen

Kanadan nuorten jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa oli ensimmäisen erän jälkeen sellainen tunne, että tässä nähdään taas Suomelle tyypillinen nöyrtyminen Ruotsille. Sitä ajattelee, että on se ihme, että vuosi vuoden jälkeen homma ei muutu, kovassa paikassa ollaan vastaantulijoita vaikka ei tänään onneksi niin lopulta käynyt.

Mielestäni oppimiskäyrä ei oikein ole kohdallaan ja varmasti syy laajalti piilee valemennustavassa ja -kaavassa. Ensinnäkin on selvää, että aikuisten maailmanmestaruus pehmentää jokseenkin pelaajia ja luo kuplan pelaajien mieleen siitä, että he ovat enemmän kuin mitä itse asiassa ovat. Valmentajien työ on ennakoida näitä haasteita koska ne tulevat vasta esille kovissa peleissä, kuten tässä Ruotsia vastaan.

Kiekko jäähän – kenkää vähän puristaa

Suomen ja Ruotsin välisessä 2.1.2021 pelatussa kamppailussa Suomen pelistrategia oli selkeästi väärä peliin lähdettäessä. Suomi aloitti virkeästi ja ajatteli varmaan, että liike yllättäisi isokokoisen Ruotsin joukkueen. Naiivia koska toisin tietenkin kävi, luistin alkoi nuorukaisilla painaa jo kymmenen minuutin jälkeen ja siitä kohtalona oli ei vain yksi mutta kaksi takaiskumaalia.

Kliinisyys oli Ruotsin ensimmäisen maalin ydin ja toisessa maalissa saatiin oikein nauttia B-tason puolustamisesta. 2-0 taululla ja tuntui vähän siltä, että katkesiko se selkäranka taas tähän. Ennen puoliaikaa perinteinen hermojen hallinta vielä petti turhan jäähyn merkeissä, joka varmisti Ruotsille erän, ei mitään jossittelu, täysi epäonnistuminen Suomen valmistautumisessa kostautui pahemman kerran.

Ensimmäisen erän jälkipyykki

Ensimmäisen erän perusteella ja mikä vuosi vuodelta on silmiinpistävää on se, että Suomen jääkiekko, joka on kunnioitettavan aseman saavuttanut maailmalla ja tietenkin kotimaassa, kompuroi aina samantyyppisiin virheisiin, pelin lähtökohdat luetaan ja ymmärretään väärin. Syynä on mielestäni se, että vaikka henkilökohtainen valmentaminen on kovaa taso, on maailmanluokan maalivahteja, puolustajia ja hyökkääjiä, mutta itse joukkuepeli on loppujen lopuksi aika heikkoa varsinkin strategisella tasolla.

Pelkällä sisulla ja uskolla ei ikuisesti voiteta, come on, se on hyvä työkalu mutta peleissä on kyse myös strategiasta, taidosta, dynamiikasta, tahdonvoimasta, sekä pienissä määrin onnesta. Parhaimmillaan kuten tässä titaanien taistossa usko ja sisu kuitenkin olivat merkittävin tekijä, siitä onkin hyvä jatkaa ja tämä antaa varmasti valtavan nosteen koko tiimille. Oli miten oli, päävalmennukseen voisi toivoa enemmän särmää jääkiekossa ja muissa joukkuelajeissa Suomessa. Jos haluaa luoda voittajia pitää ensin olla voittaja ja uskoisin, että sekä Selänne, Koivu, että Kurri allekirjoittavat tämän.

Toinen erä – käännetään tämä homma

Kun melkein viisi minuuttia toisesta erästä oli pelattu sai Suomi kahdella yhtä vastaan vastahyökkäyksen alivoimalla ja tässä oli juuri sellainen kultainen hetki milloin pitäisi pystyä nostamaan tasoa, ei antaa tilaisuuden valua hukkaan kuten tässä tietenkin kävi. Onneksi alivoiman lopuksi, jostain löytyi etsimämme piristysruiske, joka johti Heiskasen ja Rädyn maaleihin. Numero 4 Heinola teki Rädyn maaliin aivan uskomattoman esityön ja ohitti henkilökohtaisella maailmanluokan suorituksella kolme ruotsalaista. Riemu oli kuitenkin lyhyt sillä maali hylättiin Ruotsin paitsiohaasteen jälkeen. Peli oli siis toisen erän puolivälissä Ruotsille edelleen 2-1 mutta ote alkoi selkeästi siirtyä Suomelle, joka sai väsyneeltä tuntuneeseen peliinsä enemmän ryhtiä ja pikkuhiljaa myös juuri sitä tärkeää tahdonvoimaa ja sisua mitä tarvitaan, jos tilanne halutaan kääntää.

Oikeilla hetkillä tahdonvoimaa merkitsee, mutta silloin on myös oltava tarkkana. Kun adrenaliini virtaa voimme saada aikaiseksi hienoja asioita, mutta keskittymisellä on myös taipumus harpaantua hetkittäin mikä voi kostautua pahalla tavalla. Valmentajan rooli tässä tilanteessa varmistaa, että joukkue käyttää adrenaliinia ja hetken euphoriaa hyödykseen juuri siinä määrin mikä on joukkueen tasoon nähden kestävää. Siksi see vaatii äärimmäistä ihmistuntemusta ja psykologiaa, jos aidosti kovan luokan valmentajaksi haluaa. Strategia ja kirjat eivät opeta energiaa, se pitää tuntea oman intohimon ja sitä kautta pelaajissa virtaavan virran kautta. Kun tämän taidon pystyy itsessään löytämään ja tuomaan esiin luo se myös puitteet aitojen voittajajoukkueiden luomiselle ja valmentamiselle.

Ruotsi virkistyi hiukan toisen erän loppupuolelle ja oli ajamassa Suomea ahdinkoon, mutta intohimoinen taistelu toi tulosta siinä, että pienen käsirysyn päätteeksi päädyttiin pelaamaan neljällä neljää vastaan. Tämä on aina hyödyllinen tilanne liikkuvalle pienemmälle joukkueelle ja antoi siten Suomelle hyvin tilaa ohjata peliä, selkeä ideoiden puute kuitenkin johti siihen, että lisämaaleja ei nähty.

Toisen erän viimeiset minuutit mentiin sitten suht kuumissa merkeissä, mutta sopivasti Suomen hallinnassa kunnes jäähyä haiskahtava tilanne, jossa Rätyä otettiin aika rumasti, kääntyikin seuraavalla hetkellä Suomen jäähyksi holtittoman mailankäytön seurauksena. Alivoimasta onneksi selvittiin oikein tyylikkäästi ja kun oli noin kolmekymmentä sekuntia jäljellä Suomi sai vielä alivoimalla kaksi vastaan yksi tilanteen. Ruotsin maalivahti Alnefelt veti kuitenkin pidemmän korren vaikka liike ja maalintekoyritys oli erinomainen. Erätauolle mentiin 2-1 lukemissa.

Kovat piippuun

Tasainen peli odottaa huipennustaan ja näistä lähtökohdista on aina mukava siirtyä kolmanteen erään jääkiekossa. Henri Nikkanen puhui tauolla haastattelussa siitä, että valmennus oli painottanut varovaisuuden välttämistä ja se on juuri näin. Elämässä ja etenkin urheilussa riskit ja riskinottokyky on elintärkeä voimavara, ja vaikka se vaatii strategiaa ja luovuttaa, se on pohjimmiltaan aina kiinni näkemyksestä. Näkemys onkin se työkalu, jolla voidaan ei vain nostaa Suomen urheilun, mutta myös kulttuurin tasoa, koska näkemyksen kautta hahmotamme paremmin ja uskallamme ottaa kantaa asioihin. Parhaimmillaan voimme jopa oppia johtamaan muita varmuudella ja tukevalla otteella ilman pelkoa.

Kolmannen erän käynnistyessä voi tunnistaa kireyden ilmassa, se on tietenkin hyvä merkki ja kuuluu varsinkin osaksi Suomi-Ruotsi kohtaamisia. Kolmannessa erässä ei vain pelata voitosta vaan myös kunniasta. Vaatii kanttia nousta esille kun paukut ovat kovimmillaan ja näitä tilanteita on aina mukava seurata koska se on kaikille mahdollisuus, mahdollisuus näyttää, että asioihin voi vaikuttaa omalla panoksella, tekemisellä ja uskolla.

Kolmas erä käyntiin – nyt pitää iskeä ja kovaa

Suomi aloittaa hyvin ja varovaisuus ei ainakaan tunnu olevan ongelma. Suomi pommittaa ja saa kolmen minuutin kohdalla yrittää hienosta syötöstä tyhjään maaliin maalintekoa, mutta jälleen edessä on Ruotsin muuri nimeltä Alnefelt. Vaikka Suomen pelissä on virtaa ja suoraviivaisuutta siitä puutuu mielikuvitusta mikä usein lopulta voi johtaa siihen, että vastustaja herää, eli syytä pieneen varovaisuuteen selkeästi olisi. Myös harpaantumisen riski on oleellinen ongelma, koska pienimmätkin virheet voivat kostautua etenkin korkeimmalla tasolla. Suomi painaa päälle ja Alnefelt jatkaa varmoja otteita, miten tässä käy sitä on pakko kysyä itseltäkin.

Noin kymmenen minuutin kohdalla Ruotsi ottaa jäähyn ja Suomi saa mahdollisuuden, nämä ovat niitä hetkiä, josta aikaisemmin puhuin, miten valmentaja saa sen adrenaliinin pelaajissa käyttöön on aivan kriittistä sen kannalta voittaako vai häviääkö. Hyvä ote ja pyöritys ylivoimalla, mutta ei mitään vaarallisia paikkoja, pelistä puuttuu se magia, se särmä millä pistetään verkot töttörölle. Mutta Suomi ei anna periksi, hienoa nähdä tämä tahtotila, pyöritetään ja uskotaan itseemme niin hyvä tulee ja niihän tuli nytkin. Lundellin veto pistää verkot heilumaan, nyt on piru irti ja kaikki pelissä, well done. Vauhti kiihtyy ja Ruotsikin viimein herää horroksestaan, nyt on yhtäkkiä Piiroisellakin maalillaan tekemistä, mutta henki on hyvä ja Suomi kestää tämän myllerryksen vaikka välillä läheltäkin pitää tilanteita on.

Viimeinen kuolettava isku

Alle kolme minuuttia jäljellä, tilanne 2-2, tunnelma on kiihkeä vaikka ei yleisöä ole apuna tunnelmaa nostattamassa. Hyvin pysyy Suomen peli nyt kasassa, jatketaan näin. On hieno nähdä nuorten pelissä se, että he oppivat ja kehittyvät jopa pelin aikana, kuka haluaa ratkaisijan viitan onkin se ainoa suuri kuuma kysymys. Nyt on se hetki, Suomi painaa ja Ruotsalaiset kerääntyvät oman maalin eteen paniikissa, mitä vielä, no Hirvonen tietenkin, joka armottomasti survoo kiekon maaliin kuin yleinen syyttäjä konsanaan, tässä oli tahtoa, tässä oli sisua ja vähän sitä paljon kaivattua magiaa vaikka ei kaunein maali ollutkaan.

Viimeiset hetket mennään sulassa sovussa ja Suomi juhlii ansaittua voittoaan. Ruotsalaisten naamat, ei niitä voi kuvailla, he ovat maansa myyneet. Tämä oli tahtovoitto ja erinomainen ottelu, siinä oli sitä draamaa, josta joskus aikoinaan olisi ollut valmis jopa maksamaan täyden hinnan. On laji mikä vain niin suuret joukkueet kasvavat usein matkan varrella ja lunastavat kultaset saappaansa. Kyse onkin monesti juuri niistä asioista, joista aikaisemmin puhuin, asenteesta, uskosta, tahdosta, strategiasta, onnesta ja erityisesti tason ja tahtotilan nostamisesta oikeaan aikaan. On vaikea sanoa, kuuluuko voitosta kuinka paljon kunniaa valmentajille ja kuinka paljon pelaajille, mutta hienoa oli nähdä, että he yhdessä käänsivät epätodennäköiseltä vaikuttavan tilanteen edukseen. Respect ja onnea tulevaan nuoret leijonat, pidetään peukkuja, että 2021 vuodenvaihde on teille suotu!