Opetusministerillä heikko näkemys koululaisiin kohdistuvan väkivallan syistä

Suomalaiset ovat jo pitkään eläneet todellisuudessa, jossa poliisi ei tule kouluun vain neuvomaan lapsia käyttämään suojateitä katuja ylittäessään, vaan selvittämään henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Tämä uusi normaali on ollut meillä jo jonkin aikaa, ja eräiden tämän syksyn tapahtumien takia olemme heränneet huomaamaan sen.

Avainasemassa tähän kriittiseen olotilaan reagoimisessa on poliisiakin enemmän opetusministeri. Siteeraankin Li Anderssonin (Vasemmisto) tänään twiitissään kertomia näkemyksiä (Verkkouutisten mukaan).

”Nuorten syrjäyttämiseen, nuorten väkivaltaiseen käytökseen tai rikollisuuteen pitää suhtautua aina vakavasti. −Ja pyrkiä tekemään yhteiskuntapolitiikkaa niin, että nuorten hyvinvoinnista huolehditaan ja tällaisia tilanteita ei pääse syntymään”, Li Andersson kirjoittaa. (verkkouutiset 12.11. 2020)

Yhteiskuntapoliittisen strategian luominen edellyttää kuitenkin syvällisempää maahanmuuttaja-nuorison tilanteiden ja tajunnan tuntemista, kuin mistä Anderssonin twiitit antavat osviittaa. Hän mainitsee vaikeudet koulussa, päihteet, ja mahdollisesti rikos-oireilevan kohtaamat ennakkoluulot ja ”syrjinnän”, ja muistaa esittää tavanomaiset ei-leimata-kaikkia -näennäisargumentit.

”Tiedämme että väkivaltaisen käytöksen ja rikollisuuden taustalla on monia syitä, joihin liittyy esimerkiksi koulupudokkuutta, mielenterveyden ongelmia, päihderiippuvuutta tai lapsuudessa koettua osattomuutta.”
”Kyse on pienestä ryhmästä nuoria ja liittämällä ilmiötä nimenomaan maahanmuuttoon, leimataan laaja joukko sivullisia nuoria, jotka joutuvat kohtaamaan rasismia ja syrjintää arjessaan jo muutenkin.” (Andersson, Twitter/Verkkouutiset)

Li Andersson on oikeilla jäljillä olettaessaan, että Suomessa tai Euroopassa asuvilla maahanmuuttomaissa syntyneillä tai maahanmuuttaneiden lapsilla on edessään ylimääräisiä vaikeuksia, jos heidän kulttuuritaustansa on hyvin poikkeava tämänhetkiseen elinympäristöön nähden. Asian ymmärtämiseksi tarvitsemme syvällisemmän tarkastelun.

Henkilöt, joiden koulutustaso tukisi joustavaa integroitumista suomalaiseen t. eurooppalaiseen jälkiteolliseen osaamisyhteiskuntaan, ovat jo kotimaissaan yleensä hyvissä asemissa. Niinpä saamme Suomeen muuttajia, joiden ammattitaito ei tue menestystä edes matalan koulutustason maissa. Maahanmuuttajaperheen mahdollisuudet saavuttaa omalla (rehellisellä) työllään vastaava elintaso, kuin heidän suomalaisilla kerrostalonaapureillaan, eivät ole hyvät. Tulonsiiroilla on tavallista suurempi merkitys näiden perheiden toimeentulossa. Toki niiden kautta saatu elintaso voi olla töissäkäyvän tasoa korkeampi.

”Sossu” voi kustantaa maahanmuuttajaperheen lapsille ne härpäkkeet joita he näkevät suomalaisilla koulutovereillaan, mutta on yksi asia jota sosiaalista ei saa, -ja tällä seikalla on suuri merkitys po. maahanmuuttajanuorien itsetunnolle ja siten vastustuskyvylle rikollisuuteen houkuttelevia impulsseja vastaan: Tukien varassa eläminen ei anna ylpeyttä, eikä perheenisälle arvovaltaa lapsiensa suhteen.

Lähi-Idässä, Afrikassa tai Etelä-Aasiassa kunnioitetun aseman yhteisössä antanut osaaminen ja ammatti eivät ole Itä-Helsingin lähiössä yhtään mitään. Perheenisä on sosiaalisesti tyhjän päällä. Hän turvautuu samassa asemassa olevien kohtalotoveriensa muodostamaan yhteisöön, sulkeutuu sen sisälle ja takertuu entisen kotimaansa takapajuisimpiin ajatusmalleihin, jopa jyrkemmin kuin itse teki kotimaassaan asuessaan. Tämä edistää yhteentörmäystä oman perheen nuoremman polven kanssa, jotka elävät maailmassa jota heidän vanhempansa eivät ymmärrä ja joka ei näitä arvosta.

Kasvava nuori tarvitsee esikuvia ja auktoriteettia. Yhä basaarimaisemmaksi muuttuvassa ostoskeskuksessa muiden ukkojen kanssa päivänsä viettävä perheenisä ei pysty näitä tarjoamaan. Nuorille pojille on muita esikuvia: Menestyvät ikätoverit. Heillä on aina rahaa, joka on tullut helposti. Heillä on menestyksen atrappeja: Merkkivaatteita, joista he eivät ole aina viitsineet maksaa mitään. Heillä on näyttäviä autoja, eikä poliisi kysy niiden säädöstenmukaisuutta eikä oikeinpysäköintiä, ja heillä on tyttöjä, -eivätkä he aina kysy näiltä suostumusta.

Nuoret rikolliset ovat enemmän kuin menestyjiä. He ovat omnipotentteja reviirinsä kingejä, ”like a boss”. Suomalaisessa koulutusyhteiskunnassa huonommuutta kokeva maahanmuuttajapoika haluaa olla näiden idoliensa kaltainen, ja apinoi heitä kaikessa. Tässä Lähi-Idän ja Suomen kulttuurien tai alakulttuurien huonot puolet yhdistävässä ”sulatusuunissa” väkivaltaisuudesta muodostuu nopea tapa saada respektiä.

Edellä kuvattu mahtunee suurinpiirtein kasvukipujen kategorian alle, eikä yksilön sortuminen rikolliselle uralle olisi itsestäänselvyys, jos houkutteleva aikuisuuden malli olisi nähtävissä. ”Mamu-chetossa” kasvalla nuorella sitä ei useinkaan ole. Hänen isänsä ei ole perheen patriarkka, vaan sosiaalin elätti, jonka kaltainen poika ei halua olla.

Rikollisjengit ovat vaihtoehtoinen koulutie niille, joiden itsekuri ei riitä opiskelun vaatimaan vaivannäköön, eikä elintaso-palkintoa jakseta odottaa valmistumisen jälkeiseen hyvään työpaikkaan asti, vaan kaikki pitää saada nyt ja heti, -ja keinoja kaihtamatta. On myös toinenkin tekijä, joka vierottaa suomalaisnuorten valitsemasta vaivalloisesta menestyksen tiestä: Suomalaiselle t. eurooppalaiselle yhteiskunnalle vihamielinen asenne.

Ruotsalaiseen tutkimukseen vastanneista 1200:sta 12-18-vuotiaista Göteborgin koulujen oppilaista noin 10% kertoi hyväksyvänsä islamististen extremistien toiminnan (terrori, murhat, etc.). Laskelmassa olivat mukana kaikenlaisia oppilaita, joten muslimitaustaisten joukossa prosenttiosuus on paljon suurempi.

Useampi kuin joka kymmenes koululainen Göteborgin lähiöissä tuntee myötätuntoa ”islamilaista valtiota” IS:ää, jihadisteja tai vastaavia uskonnollisia ääriliikkeistä kohtaan.  ”Olin täysin järkyttynyt, kun näin tuloksen. Olisin odottanut muutamaa prosenttia. Sanoja ei ole”, sanoo tutkimukseen osallistuneen yhdistyksen projektipäällikkö Guluzar Tarhan Selvi Göteborg Postenille (GP  28.11. 2020).

Maahanmuuttajataustainen koululainen, jonka ulkopuolisuuden tunnetta ruotsalaisten t. suomalaisten luokkatovereiden edistyminen opinnoissaan vahvistaa,  saattaa kuunnella herkällä korvalla extremistien vihapuhetta, jossa ympäröivä yhteiskunta kuvaillaan vihamielisenä ja vihattavana. Alemmuuden tilalle hän saa ylemmyyden vääräuskoisia eurooppalaisia kohtaan. Hänelle esitellään esikuviksi henkilöitä, jotka ovat käyttäneet silmitöntä väkivaltaa toteuttaakseen harhautunutta uskonnollisuuttaan.

Göteborgin tutkimuksessa 130 koululaista ilmoitti ihailevansa ”islamilaista valtiota” IS:ää tai jotain sen kaltaista. Helsingin Sanomien raportissa suomalainen rikospoliisi kertoo 100-150:stä Helsingin kaduilla liikkuvasta väkivaltaan valmiista nuoresta. Että väkivalta on jo tullut kaduilta kouluihin, siitä saimme useita raportteja tämän vuoden syksynä.

Terrorismintutkija Lorenzo Vidino varoitti jo viime vuosisadalla islamilaisten extremistien pyrkivän kontrolloimaan läntisen Euroopan suurkaupunkien nuorisorikollis-jengejä, ja värväävän niistä terroristeja. Usealla Syyrian sotanäyttämöllä tavatulla EU-maan passilla liikkuneella ns. vierastaistelijalla olikin taustansa nuorisojengeissä, -kuten myös Euroopassa verisiä iskuja tehneillä terroristeilla.  Suomesta tiedetään lähteneen Syyriaan, jihadistien riveihin, ennätyksellinen määrä väkeä suhteutettuna muslimien lukumäärään maassa. Tämä kertoo meille jotakin, mitä emme saa unohtaa.

Onkin ensiarvoisen tärkeää, että islamistinen vihapuhe pidetään mahdollisimman tarkoin poissa vaikutuksille alttiin nuorison osan ulottuvilta. Tällöin huomionkohteiksi nousevat mm. moskeijat, joihin kouluista tehdään vierailuja, muistakin syistä kiistellyt kouluvierailut, ja uskonnon tuntiopettajat ja myös kouluavustajat.

Lukuisien someen ja paikallisuutisiin jääneiden tapauksien jättämä vaikulma on, että koulut ja koululaisten vaapa-ajan ympäristö ovat oleellisesti väkivaltaisempia kuin aikaisemmin. Tämän ilmiön ymmärtämistä, hallintaa ja poiskitkemistä ei auta kuplaan sopivan jargonin toistaminen. Pitää avata omat silmänsä näkemään todellisuus.

Lisää luettavaa:

5 Comments

  1. pöh
    12.11.2020 16:29

    Annika Saarikko juuri selitti että ne rikolliset on aina jonkun lapsia, ja ne vanhemmat ovat varmasti yhtä huolissaan kuin suomalaiset.

    Ja sehän tiedetään että suuressa osin näin ei ole. Se kantasuomalaisia vihaava asenne on juuri opittu kotoa, joka taas johtuu uskonnosta/kulttuurista.

    Vastaa
  2. ro
    12.11.2020 18:36

    Jou. Milelenterveysongelma on kaikilla lähi-idästä ja afrikasta tulleilla maahantunkeutujilla, ja sehän on ISLAM! Kyseiseen tautiin ei vaan löydy lääkettä,eikä mitään kuntoutusta. Sukurutsarien kouluttamin ja opettaminen on täysin turhaa rahan haaskausta.Kandeis panostaa maasta heivaamiseen,siis kotiuttamiseen. Kotikonnuilla hiekka n ja oike n ,on niin hyvä olla vertaisensa joukoissa.Siellä kun ei äly päätä pakota!

    Vastaa
  3. juha.
    12.11.2020 18:48

    Syyrialaiset syyriaan, irakilaiset irakiin ja somalit somaliaan..,. Ja PIM! *ngelmat ovat poissa!

    Vastaa
  4. Kauko Putki
    12.11.2020 20:34

    Olisikohan Andersonin ja Saarikon aika tyhjentää työpöytänsä ja siirtyä takavasemmalle. Pätevämpää porukkaa hommiin. Vähemmästäkin on ministerit älynneet lähteä.

    Vastaa
  5. realisti-49
    13.11.2020 11:58

    https://www.youtube.com/watch?v=pmZEi9gOYmw

    Jukka-Pekka Rahkonen kertoo videolla mitä islam on ja millainen oli muhammed.
    Levittäkää tuota videota, jotta ihmiset ymmärtävät ettei ole olemassa ns. maltillista islamia.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to top