Pakistanin pääministeri kaatui parlamentin epäluottamukseen

Pakistanin pääministerin Imran Khanin virkakausi päättyi, ainakin tältä erää, sunnuntaina parlamentin epäluottamuslauseeseen. Tarkastelemme, millainen poliitikko oli Pakistanin nykyaikaistumis-haasteen ja maan syvän takapajuisuuden välillä tasapainoillut entinen maan krikettijoukkueen kapteeni.

Pakistanin pääministeri Imran Khan joutui liittolaisten hylkäämäksi, ja hänen sinnikkäät yrityksensä välttää kansalliskokouksen epäluottamus-äänestys kaatuivat korkeimmassa oikeudessa. Khanin kauden katkeamista oli veikattu jo aiemminkin, sillä hän oli saanut Pakistanin johdettavakseen hyvin hankalaan aikaan: Islamismi voimistui oppimattoman rahvaan keskuudessa, eivätkä Pakistanin armeijan pyrkimykset fundamentalistien kontrolloimien Etelä- ja Pohjois-Waziristanin ”heimoalueiden” saattamiseksi normaalin hallinnon alle menestyneet.

Päinvastoin: ”Heimoalueet” olivat lipuneet Afganistanissa käytyjen sotien sivussa paikallista vanhoillis-muslimeilta paljon vaarallisempien voimien käsiin: Al-Qaeda oli asettunut alueelle, ja kietoutunut paikallisten takapajuisten voimien kanssa yhteen. Talebaanien eteneminen rajan pohjoispuolella oli rohkaissut myös ”Pakistanin talebaanit”.

Khan oli hallituskautensa aikana sekä joutunut kieltämään ääri-islamistisen puolueen, että sallimaan Pakistanin maaperältä kumoustoiminnan sekä Afganistania että Intialle kuuluvaa Kashmiria vastaan. Pakistanin sekavaan kuvioon kuuluu myös Yhdysvaltain johtaman liittoutuman huoltoreittien salliminen merisatamista Afganistaniin, ja islamistien iskut näitä kuljetuksia vastaan.

Khanille pahaenteistä oli myös terroristijohtaja Osama bin Ladenin löytyminen Pohjois-Pakistanista, Abottenbadista, ja Yhdysvaltain operaatio terroristin eliminoimiseksi. Oli Pakistanin tiedustelu, ISI, ollut mukana tai ei, islamisteilla on pitkä muisti ja herkkä syyttävä sormi.

Yksikään Pakistanin pääministereistä ei ole istunut täyttä toimikautta, eikä pelinrakentaja-taustainen Khan ollut poikkeus. Vuonna 1992 tänään 69-vuotias Khan oli johtanut Pakistanin joukkueen MM-voittoon kriketissä, ja hän on edelleen suosittu pakistanilaisten suuren osan keskuudessa. Hänen puolueensa, Insaf Movement, voitti parlamenttivaalit vuonna 2018 populistisilla iskulauseilla, luvaten sosiaalisia uudistuksia, joihin Pakistanissa on todellinen tarve, mutta tukeutuen samalla uskonnolliseen konservatiivisuuteen, mikä Pakistanissa on melkein pakollista. Toki hän muisti puhua myös korruption vastaisuudesta, joka niillä seuduin on sekin populaaria.

Khan halusi ”uuden Pakistanin”, mutta joutui tukeutumaan vanhaan. COVID-19-pandemian osuessa Pakistaniin, Khan teki onnistuneen valinnan torjuessa jyrkät rajoitukset, ja pitäessä talouden etusijalla. Talouden vaikeuksilta ei silti vältytty, vaan inflaatio kiihtyi (10% v.2021), valtio velkaantui ja talouskasvu hyytyi. Tämän päälle tuli heikentynyt turvallisuustilanne.

Afganistanissa vallan kesällä 2021 kaapannut Taleban-liike oli nauttinyt sekä Khanin että Pakistanin tiedustelun ISI:n myötätuntoa, ja talebaanien pitäisi olla Khanille monesta asiasta kiitollisia, -sikäli kun löytävät kiitollisuuden oppikirjastaan. Paljon muuta sieltä löytyy, mm. keskiaikaa.

Dohassa, emiraatti-valtio Qatarin suojeluksessa, pidetyt neuvottelut poliittisen ratkaisun löytämiseksi olivat huimaavan oikeaa toimintaa verrattuna Yhdysvaltain armeijan vuosia jatkuneeseen ruudin tuhlaamiseen Afganistanin vuorilla ja valitettavasti myös kylissäkin. Pentagonissa ei ymmärretty afganistanilaisen yhteiskunnan dynamiikkaa, joten heidän vuoden 2001 jälkeen saavuttama sotilaallinen voittonsa talebaanien sandaali-armeijasta ei tuottanut muuta pysyvää tulosta, kuin talebaanien pakenemisen Waziristaneihin, -ja kiinnittymiseen sinne.

Afganistanin ongelma tuli kahden valtion ongelma. Kun Yhdysvallat lopulta ymmärsi mikä Afganistanissa pelittää, se aloitti -presidentti Donald Trumpin aikana-  em. Dohan neuvottelut talibaanien sitomiseksi osaksi Afganistanin valtarakennetta, ja sodan lopettamiseksi vallanjakosopimuksella Kabulin hallituksen ja talebaanien välillä. Talebaanien hiljaisena tukijana Imran Khanin hallitus olisi hyötynyt Dohan suunnitelman toteutumisesta, sillä Taleban-järjestön perustajan, Mulla Omarin, poliittiset perilliset olisivat silloin päässeet sekä käsiksi (osa)valtaan Kabulissa, että joutuneet ottamaan välimatkaa radikaaliin al-Qaeda-vaikutteiseen Haqqani-siipeen.

Johtuen Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin hätäilystä -hän veti kiireellä pois Afganistanista ainoan voiman joka olisi voinut taata vallanjakosopimuksen pitämisen: USA:n armeijan- vallanjakosopimus ei toteutunut, vaan talebaanit ottivat kaiken. Jo silloin saattoi nähdä, että tapahtunut tulee heijastumaan myös Pakistaniin, vaikkei Khanin hallituksen kaatuminen sunnuntaina siihen suoranaisesti liity.

”Pakistanin talebaanit” eivät näytä kärsineen yhtään Kabulin nykyhallinnon lupauksista estää alueensa käyttö naapurimaita vastaan. Vaikeaa se olisikin, sillä pakistanilais-islamistit ovat olleet osa Afganistanin Talebanin sotajoukkoa.

Khanin suhteita länsimaihin heikensi jo hänen kannanottona ”islamofobiaa” vastaan, -mikä tosin oli hänelle kulttuurisista syistä melkein pakollista. Islamisti Imran Khan ei missään tapauksessa voi olla: Hänen aiempi vaimonsa, Jemina (omaa sukua) Goldsmith oli juutalainen, ja Pakistanin basaareissa ja toreilla agitaattorit olivat meuhkanneet, että ”pääministerin poikaa kasvattaa juutalaisnainen”. Syytös ei ole köykäinen asia muslimimaassa.

Pakistanin lähentymiset Kiinaan ja Venäjään eivät tietenkään miellyttäneet länttä.  Imran Khanin teki virallisen vierailun Moskovaan samana päivänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Oxfordin yliopistossa opiskelleen Khanin tuorein vaimo, vuodelta 2018, Bushra Bibi tulee konservatiivisesta perheestä ja käyttää hijabia. Rouva Khan on puolustanut voimakkaasti kiistanalaista jumalanpilkan vastaista lakia.

Marraskuussa 2021 Khanin hallitus kumosi Pakistanin Labbaik-liikkeen kiellon. Kielto oli määrätty huhtikuussa 2021 tämän islamistisen puolueen järjestämien väkivaltaisten mielenosoitusten jälkeen. Mellakat olivat liittyneet  Ranskassa piirrettyihin pilakuviin eräästä profeetasta.

Vaikka Imran Khan oli ”antanut pahalle pikkusormen”, hän oli kuitenkin vakauttava tekijä, pragmaatikkona, tasapainoilijana ja pelinrakentajana. Pakistan saattaa olla syvenevien ongelmien edessä.

Luettavaa:

1 Comment

  1. Catilina
    11.4.2022 11:49

    Pakistan on sitten saanut vähän Vapautta ja Demokratiaa. Toivottavasti se pääsee pian eroon niistä.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Scroll to top