Pakkosopu muslimisiirtolaisista

Euroopan Unionin sisäministerit ovat päässeet säröiseen sopuun turvapaikanhakijoiden sijoittelusta jäsenmaihin.

Ministerit esittävät jäsenmaille ja EU-parlamentille, että jos/kun yhteen tai useampaan jäsenmaahan tulee suurena joukkona lyhyessä ajassa merkittävä määrä ”turvapaikanhakijoita” käytännössä muslimeita, perustellustihan heitä ei ole juuri muualta tule kuin Ukrainasta, niin myös muiden maiden on otettava heitä vastaan. Eli väkeä siirretään -tämä termi tekeekin huonon maineen hankkineista ”turvapaikanhakioista” ”siirtolaisia” ja siirtolaisuudella taas on lähtökohtaisesti hyvä maine. Suomen osuus vuositasolla olisi 436 henkilöä.

Mutta jos jotkut maat, siis ukrainalaisia lukuunottamatta, eivät halua ottaa yhtään siirtolaista esimerkiksi Afganistaqnista, Irakista ja Somaliasta, niin sellaiset maat joutuvat pulittamaan EU:lle 20 000 euroa per nuppi. Nythän on jo näin Puolan ja Unkarin kohdalla etteivät halua turvapaikanhakijoita, joka muuten tuntuu riepovan erityisesti Kokoomuksen MEPpiä Petri Sarvamaata jostakin syystä. Eli jos siis Suomi päättäisi, että tuhansien kilometrien päästä tulevien ”rikastuttajien” virta riittää, niin joutuisimme maksamaan EU:lle 8 720 000 euroa.

Tai vaihtoehtoisesti sitoutuisi lainaamaan/luovuttamaan henkilökuntaa ja/tai tarvikkeita. Tämä viimeinen vaihtoehto tuntuu viisaalta, koska se olisi konkreettista apua ja opettaisi noihin tehtäviin meneviä suomalaisia toimimaan tuollaisissakin kansainvälisissä ympäristöissä.

Sääntöjä on tiukennettava ja hyväuskoisuus lopetettava

Pakkosopuun eivät lähteneet ollenkaan mukaan Puola eikä Unkari ja useimmat itä-Euroopan maat hyväksyivat ”sovun” pitkin hampain.

Parasta tietenkin olisi, että EU yhdessä NATO:n kanssa, melkein kaikki EU-maat ovat myös NATO-maita, ensisijaisesti saisivat sovittua lähtömaiden kanssa tiettyä korvausta vastaan, niin kuin nyt on asiainlaita Turkin kanssa, että niistä ei päästettäisi lähtijöitä. Toinen hillitsevä tekijä olisi erityisesti Tanskan ajama malli siitä, että Afrikan alueelle ja Lähi-itään perustettaisiin muutamia keskuksia joihin kaikki turvapaikkahakemukset keskitettäisiin, eli kukaan ei lähtisi liikkeelle ennen kuin lupa on annettu. Tietysti kolmas ”turvapaikkaturismiksikin” nimitettyä siirtolaisuutta rajoittava keino olisi raja-aitojen rakentaminen ja Välimeren aseellinen valvonta ja veneväen välitön palauttaminen ja esim. Libyan rannikon yli neljä henkeä kantavien veneiden valvonta maan hallituksen toimesta ja ääritapauksessa veneiden tuhoaminen satamiin.

On päivänselvää, että esimerkiksi Italia ja Kreikka eivät selviä ilman apua ja siksi on niitä on autettava niin, että avun tarve poistuu.

Nyt saatu ”sopu” on laiha sikälikin, että siinä ei edes pyritä oikeasti ratkaisemaan perusongelmaa, eli sitä, että ns. kolmas maailma yrittää vyöryä Eurooppaan.

Siinä on sellainenkin valuvika, että EU-ministerit uskovat, että koko ”siirrettävien” joukko olisi vain 50 000 vuosittain. Ei tästä nyt ole kuin muutamia vuosia, kun heitä tuli yli miljoona muutamassa kuukaudessa.

Rikkaiden öljymaiden on myös kannettava vastuu veljistään

On vihdoinkin vaadittava myös lähtömailta vastuuta ja taakan jako on ulotettava koskemaan myös Lähi-idän rikkaita öljymaita, jotka toistaiseksi eivät ole ”turvapaikanhakijoita” huolineet ja ovat perustelleet kantaansa sillä, että ”ne aiheuttavat liikaa levottomuuksia”.

Kyllä me sen tiedämme täällä Euroopassa, mutta jos me autamme, niin kyllä suuri vastuu kuuluu myös Saudi-Arabialle, Qatarille, Arabiemiraateille jne. vallankin, kun tulijat ovat heidän uskonveljiään.